Hetkessä: Yksi Helsingin tuntemattomista helmistä löydetty

Kotikaupunkini yllättää vuodesta toiseen. Helsingistä löytyy edelleen minulle uusia ihastuttavia paikkoja, joissa en ole ikinä aikaisemmin käynyt. Nyt löytyi paikka, josta en ollut edes aikaisemmin kuullut. Googlailessa terassiravintolaa merenrannalla vastaan tuli ravintola Stansvik, jonka päätimme saman tien katsastaa Hra Kepposen kanssa.

Ihastuin ravintolan viereiseen Stansvikin kartanoon ympäristöineen. Paikka oli aivan hurmaava, vaikka välillä sydämeen sattui, kun osa rakennuksista oli huonolla hoidolla. Tässä pieni virtuaalikierros Stansvikin ympäristöön:

Mitä suloisin sivurakennus, tosin huoltoa vailla

Kartanorakennus ei sykäyttänyt, mutta maisema ja piha merelle päin olivat ihanat.

Rannassa on ihastuttava venevaja. Hetken aikaa pystyin kuvittelemaan siirtyneeni yhden lapsuuteni suosikkirjoista maisemiin: joen varteen, jossa Rupikonnalla on kartano hienolla tontilla ja rannalla venevaja, johon hänen veneilyhurahduksensa hankinnat oli säilöttynä. Kirjahan on Kaislikossa suhisee.

Harmitti rankasti, että venevaja-kaunotar on päästetty rapistumaan :(

Ihanat uimaportaat, ihana katettu paikka veneelle

Venevajan ihanuudesta nautti lisäksemme sadat pienet pörriäiset

Kauniit näkymät

Paikan omistaa Helsingin kaupunki ja se on vuokrattu julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliiton JYTYn Helsingin osastolle. Paikalla voi ulkoilla vapaasti, mutta rakennukset ovat kyseisen ammattiliiton jäsenien käytössä.

Ravintola Stansvikin terassin näkymät oli ihastuttavat. Sisältä on oikeastaan vielä paremmat näkymät isoista ikkunoista suoraan merelle.

Terassinäkymät

Ravintola sisältä kuvattu

Ohitse kulki kesäisin Porvoon ja Helsigin väliä kulkeva höyrylaiva J.L. Runeberg

Ravintolan edustalla on pieni uimaranta. Illalla siellä pulikoi muutamia lapsia. Osa ravintolavieraista oli käynyt ensin uimassa ja tullut sitten terassille ruokailemaan. Paikalla oli myös nuoria aikuisia ja pari eläkeläispariskuntaa. Kyseessä on siis rento paikka monenikäisten makuun. 

Veneelläkin voi saapua Stansvikiin

Ravintola mereltä päin 

Ravintola sisältä

Ainakin näin sesonkina Stansvikista saa arkisin lounasta, viikonloppuisin brunssia ja iltaisin on muutaman annoksen lista. Kahvilavitriinissä on pientä suolaista ja erittäin houkuttelevan näköisiä kakkupaloja. Valitsimme listalta burgerit. Jopas oli hyvää! Ravintola Stansvikissa olisi ainesta meidän perheemme kantapaikaksi. Voisin suorittaa poikien uimavalvontaa terassien kauniiden maisemien ja viinilasin ääressä ;)

Lisätietoja ravintolasta: http://www.stansvik.fi/ravintola.html

Maukas hampurilainen

Pojille kouluun

Taaperot ja leikki-ikäiset pojat kuluttivat paljon vaatetta ja kenkää. Päiväkotiin uuteen kauteen varautuminen oli jo suorastaan operaatio. Piti olla se varsinainen käyttökappale, varakappale ja vielä monessa jutussa varakappaleen varakappale. Alakoululaisten varustaminen on osoittautunut paljon kevyemmäksi, varakappaleita ei enää tarvitse samalla lailla. Tässä meidän varusteemme:

Ohuet välikausihousut
Ohuen ohuet vettä pitävät välikausihousut mahtuvat hyvin reppuun hyvällä säällä ja huonommalla ne sujahtavat näppärästi sisähousujen päälle. Näissä meidän vakiomerkiksi on muodostunut Stadiumin Everestit. Näitä housuja saa aika edullisesti ympäri vuoden, joten varaparin voi hankkia vasta, jos tarve iskee.

Ainakin meillä muistamisen arvoista tosiaan on, että välikausihousujen alle pitää mahtua sisähousut. Sisähousut kannattaa sovittaa myös välikausihousujen kanssa. Joskus ne vyötärökaistaleet ovat vaan kertakaikkiaan ikävät päällekäin.

Vedenpitävä tai vettähylkivä välikausitakki
Meidän perheessä voi koulukäytössä unohtaa sadetakit. Voin pakottaa pojat lähtemään kotoa sadetakki päällä, mutta siitä hankkiudutaan eroon jo ennen koulua ja koulupäivän aikana on turha unelmoida siitä, että sadetakki menisi päälle. Siksi takin hyvä vähintään hylkiä vettä. Yleensä pojilla on vedenpitävät takit. Esikoisellamme on vain yksi takki, eipä tuo ole toista takki tarvinnut. Varatakkina voi käyttää hupparia.

Sateenvarjo
Sellainen pieni malli, että sitä on helppo pitää repussa jatkuvasti sateen varalta. Sateenvarjot ovat meillä pysyneet yllättävän hyvin tallessa.

Goretex-kengät tai kumisaappaat
Meillä on usein pärjätty koko syksy yhdellä goretex-kenkäparilla. Siis todellakin yhdellä kenkäparilla. Varakenkinä on ollut sisäkäyttöön soveltuvat lenkkarit. Goretex-kengät pitävät sen verran vettä, että ainakin sateenvarjon kanssa jalat pysyvät kuivina. Mielestäni parempi vaihtoehto märälle säälle olisi kumpparit. Osalle jälkikasvua kumisaappaiden käyttäminen on aika mahdotonta, koska niillä on törkeän huono juosta välitunnilla. Mikäli juoksuominaisuudet ovat tärkeät suosittelemme vain ja ainoastaan Nokian Kontioita. Niissä on sen verran napakka varsi, että se pysyy jalassa kovassa vauhdissakin.

Sisäkengät kouluun tunneille
Ulkokengät riisutaan koulussa naulakolle ja sateisina päivinä sukat kastuvat heti. Siksi sisäkengät ovat hyvät kouluun. Kesän crocsit siirtyvät meillä kouluun sisäkengiksi.

Halpoja hanskoja
Meillä suositaan syksyin halpoja neulesormikkaita. Yhtään paria kalliita välikausihanskoja en enää osta hukattavaksi. Ainakaan 1-2 luokkalaiset eivät kykene huolehtimaan välikausihanskoistaan. Talvihanskoja meillä ei ole kadonnut juurikaan.

Verkkarihousut, urheilushortsit
Molemmat tarvitaan kouluun liikuntatunneille, ja tietysti t-paitoja. Meillä sisäpelikenkiä tarvitaan yleensä vasta kolmannelta luokalta alkaen. Olen yleensä ostanut kaiken varalta koululaiselle jotkut edulliset sisäkäyttöön sopivat lenkkarit joka tapauksessa. Nehän toimivat gore-kenkien varaparina.

Koululaisen varustusta

Reppu

Ekaluokkalaisemme ovat yleensä jaksaneet jonkun verran innostua repusta. Sen jälkeen reppuinnostus on ollut mennyttä. Tänä vuonna kaksi koulureppua tulevat Stadiumista. Ekaluokkalaisemme käyttää ekaluokan isoveljen Lego Chima reppua.  Pikkurepun vuoden käyttökokemukset olivat, että A4-vihkon kulma taittuu repussa ikävän näköiseksi. Muuten se oli kevyt ja sopivan leikkisä ekaluokkalaiselle, mutta eipä kelvannut enää tokaluokkalaiselle. Esikoisella oli sama juttu, että ensimmäisen kouluvuoden Start Wars-reppu oli käytössä vain vuoden.

Pyyhe liikuntatunneille

Muista, että pyyhkeen pitää olla neutraali. Ekaluokkalainen voi vielä käyttää Nalle Puh-pyyhettä, mutta ainakin kolmasluokkalainen kuolee häpeästä ;) Pyyhe vielä ihan älyttömästi tilaa repussa. Siksi aion kokeilla tänä syksynä ystäväni vinkkiä ja hankkia jokaiselle koululaiselle oman mikrokuitupyyhkeen. Niitä myy esim. urheiluliikkeet.

XXL mikrokuitupyyheliina, 60cmx120cm ja painoa 145g

Hirvittävä määrä lyijykyniä, muutama kumi ja teroitin kotikäyttöön
Pojilla on koulussa pulpetissaan kirjoitusvälineet. Olen yrittänyt opettaa heitä penaalin käyttöön ja pöhköyksissäni ostelin hienoja penaaleja ja koulutarvikkeita. Noh, ainakaan kahta ensimmäistä koululaista ei voisi vähempää kiinnostaa koulutarvikkeet. Penaali on aina kotona ja tyhjänä kynistä. Kynäpurkki läksypaikan vieressä on toimivampi ratkaisu.

Kontaktimuovia - joskus kierrätyskirjat ovat ihan jees, kun äidin ei tarvisekaan päällystää :)


Onnistunutta koulunaloitusta kaikille koululaisille!

PS. Muistan vieläkin, mitä minulla oli päällä, kun aloitin ekaluokan. Muutenkin ensimmäisen koulupäivän vaatetus oli seuraavinakin vuosina tärkeä. Ja tietysti koululaukku ja ennen kaikkea ne uudet hajukumit. Ero omiin lapsiin on aikamoinen, heitähän mikään näistä ei kiinnosta :D

Hetkessä: perulaista ruokaa

Kävin ystäväni kanssa maistelemassa perulaista ruokaa ravintola La Morenassa. Perulainen ruoka on kyllä mielenkiintoista, Perussa valmistetaan tutuistakin perusraaka-aineista ihan oman tyylistä ruokaa.

La Morena sijaitsee keskellä asuinaluetta Helsingin Niemenmäessä, eli suuren osan helsinkiläisistä kannalta "ei missään". Parkkipaikkoja löytyy helposti kadulta ja läheltä kulkee muutamia bussilinjoja. Talojen keskeltä kulahtaneesta ostarista löytyy La Morena. Ravintola ei leveile sisustuksellaan, huonekalut lienevät jonkun aiemmin paikalla toimineen yrittäjän jäämistöä 90-luvulta.

Palvelu on ystävällistä ja tarjoilija kertoi meille hyvin ruuista ja niiden valmistuksesta. Päätimme tilata puoliksi kaksi alkupalaa ja kaksi pääruokaa. Alkupalaksi valitsimme perunakakun katkaraputäytteellä sekä kuhacevichen. Tarjolija suositteli perunakakkua. Siinä on perunamuusia, joka on maustettu reilusti limellä. Perunamuusin keskellä on valittu täyte ja päällä paljon kotitekoista majoneesia. Pidin todella paljon. Enpä olisi uskonut, että kylmään perunamuusiin sopii mausteeksi lime, kaveriksi avokado, majoneesi ja katkaravut.

Perunakakku - NAM!

Kuhaceviche oli hyvä, tosin kalapalat olisivat voineet olla selvästi pienempiä. Sitrusmarinadissa oli mukavasti chilipotkua. 

Takana kuhaceviche

Lämpimiä ruokia mietimme pitkään. Listalla oli kivasti valikoimaa burgereista häränsydänvartaisiin. Päädyimme maksaan ja tarjoilija suosituksesta valitsimme tiristettyä maksaa, eli maksaviipaleita, jotka oli paistettu tomaatin ja sipulin kanssa. Hiukan jännittyneenä odottelimme, että ei kai pöytään tule kitkeräksi paistettua maksaa. Ei tullut, annos oli hyvä ja maksassa ja lisukkeissa oli reilusti makua. Annoksen kokokin oli varsin reilu.

Tiristettyä maksaa

Toiseksi annokseksi valitsimme Morenan äyriäiset. Kookoskermalla, chilillä ja korianterilla maustetussa liemessä oli runsaasti kasviksia ja erilaisia pakasteäyriäisiä. Annos oli hyvä, mutta se ei yltänyt maksan tasolle. Annoksessa ehkä vaivasi eniten se, että raaka-aineista tuli sellainen fillis, että siihen on käytetty suoraan kaupan pakastealtaan äyriäissekoitus. Jos simpukat olisivat olleet kuorellisia, se ehkä olisi tuonut freesimpää vaikutelmaa. No, mutta maku oli hyvä ja lusikoimme annoksen viimeiseen pisaraan saakka.

Morenan alkupalojen hinnat ovat välillä 8-12€, suurin osa pääruuista alle 20€.

Miljööllään La Morena ei asiakkaitaan hemmottele, maistuvalla ruuallaan kyllä. Ruoka oli konstailematonta ja tuli sellainen fiilis kuin olisimme päässee syömään perulaista kotiruokaa. Aikomuksenani on koestaa tulevaisuudessa paikan lounas. 

Pakasta, pakastaa, pakastaa

Hra Kepponen: "Vaimo ei lepää ennenkuin pakastin on täytetty" Siinäpä mottoni :D :D

Johtuen ilmeisesti siitä, että pakastin kumisi tyhjyyttään ja kiilsi puhtauttaan sain normaalia suuremman pakastusinnon.

Joka kesä pakastan mansikoita, yleensä 5kg. Jos lajike ei maistu kitkerältä pakastettuna, mansikat loppuvat joulun jälkeen. Silloin harmittaa, että taas ne mansikat loppuivat kesken. Hyvin pakastusta kestäviä mansikoita menisi kepoisesti 10kg. Niinä vuosina, kun olen hakenut mansikat Uudenmaan parhaalta tilalta suoraan, 10kg ostaminen kannattaa ehdottomasti. Muuten vastaan on tullut aikamoisia pettymyksiäkin. Kitkeriä pakastemansikoita himmaillaan pakkasessa vielä toukokuussa asenteella "hetkenä minä hyvänsä valmistan näistä kiisseliä" ja kesäkuussa päätyvät biojätteeseen.

Elokuun mansikat ovat osoittautuneet niin makeiksi, että suunnittelen pakastavani vielä toiset 5kg. Mansikat syömme esikoisen kanssa sellaisenaan hiukan kohmeisina tai sitten palasteltuna banaanisiivujen kanssa (ihanan makea herkku!)

Joka kesä pakastan myös mustikoita n. 3kg. Osan poimin tänä kesänä itse. Olisin poiminut enemmänkin, mutta jatkuvat kuurosateet haittasivat hommaa. Mustikoita menee jonkun verran puuron päällä ja rahkassa, suurin menekki on piirakkana. Hyvästä mustikkakesästä johtuen mustikkaa on tarjolla kukkaroystävälliseen hintaan ämpäreittäin. Harkinnassa on, että pitäisikö vielä ottaa se 10l lisää. Jääköhän siitä osa syömättä?

Sieniä pakastan aina myös. Etenkin kanttarelleja. Suppilot ja tatit kelpaavat toki myös. Pakastan niin paljon kuin saan hyvää materiaalia käsiini. Torien virolaiset sienet eivät pakkaseeni päädy eivätkä ne kuivettuneet kotimaisetkaan. Sienet käytän kastikkeisiin, joskus myös keittoihin. Vadelmia meillä on aina pakkasessa, ne menevät kakunkoristeiksi ja puuron päälle.

Ahkera sienestäjä myi minulle päivän saaliinsa :)

Näitä pakastan, jos satun löytämään hyvälaatuista ja sopuhintaista:
-lakkoja, ne käytän täytekakkujen koristeeksi tai leipäjuuston päälle
-raparperia (sellaisia nuoria yksilöitä), viipaleet käytän kaura-raparperiherkkuun
-punaisia viinimarjoja rankoineen täytekakkujen koristeeksi

Paras työkaverini kuuluu ruokapiiriin ja metsästysporukkaan ja hänen kauttaan voin välillä ostaa erilaisia lihoja. Tänään ostin jauhelihana peuraa sekä hirveä sekä fileinä fasaania.

Nämä menivät juuri pakkaseen

Pakastetulle omenasoseelle (tai se on lähempänä survosta) meillä on hurja menekki. Sitä menee pannukakun ja lettujen kanssa, rahkan, jugurtin ja puuron päällä. Joka syksy en ole vaan saanut aikaiseksi tehdä sitä. Koska tänä syksynä ei ole mitään matkoja tiedossa, niin toivon hyvää omenavuotta sekä soseutus inspiraatiota. Soseen valmistan helposti mikroastiassa. Omenaviipaleet mikrotusastiaan ja loppu homma hoituu kuin itsestään.

Sitten niihin erikoisempiin pakastussuunnitelmiin:
1) Kesäkurpitsa
Meillä syödään aika paljon kesäkurpitsaa ja näin syksyllähän se ei maksa juuri mitään ja pakkasessakin olisi tilaa. Niinpä olet miettinyt, että pakastaisin kesäkurpitsaveneitä. Vähänkö olisi näppäriä, täytteet päälle ja uuniin.
Onko kukaan kokeillut kesäkurpitsan pakastamista?

2) Mintunlehdet
Mahtavatko mintunlehdet kestää pakastamista? Minulla on muutamia ohjeita, joihin tarvitaan pienehkö määrä minttua. Eikös juuri silloin tuoreminttu ole loppu kaupasta :( Eikä se 2€ hintakaan houkuttele.

3) Suippopaprika
Se on yksi herkkugrillattavistani, mutta talvella sen saatavuus on heikko. Kestäisiköhän sekin pakastamista?

4) Koivuvihta
Näen jo kuinka kaivan sen jouluna esille :)

Mitä sinun pakkasessasi on?