Haastevastaus

Tykkään lukea ja tehdä haastepostauksia, mutta mikäköhän siinä on, että usein meinaan silti unohtaa vastata. Taikasaappaat-blogin Heli oli laittanut minulle Liebster Award haasteen ja mielenkiintoiset kysymykset, joten haluan vastata vaikka pahasti jälkijunassa

1. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Voisin jakaa parhaat asiat kahteen kategoriaan: 
a) Yhteisöllisyys/vertaistuki vinkkeineen, neuvoineen ja ystävineen
Olen saanut blogin kautta paljon erilaisia näkökulmia ja vinkkejä tavalliseen arkeen harrastuksista lastenkasvatukseen. Jotkut lukijat ovat kulkeneet mukanani melkeinpä blogin alkumetreiltä saakka ja itse olen seurannut joitain blogeja vuosia. Siinä on ehditty vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä vaikka mistä asioista. 
b) Muistijälki elämässäni tapahtuneista pienistä ja vähän suuremmistakin asioista.
Blogi toimii päiväkirjanani, sieltä on monesti tarkastettu, että mitäs tarjoiltiinkaan Halloween-bileissä tai missä vietimme pääsiäisen kaksi vuotta sitten :) Olen tarkoituksellisesti kirjoittanut myös siitä, kun kaikki ottaa päähän, jotta niitäkin fiiliksiä jäisi talteen.
Ilman bloggaamista minulla tuskin olisi kirjoitettuna ylös tätä http://pikkukepponen.blogspot.fi/2011/03/naisena-pikkupoikien-maailmassa.html tai tätä http://pikkukepponen.blogspot.fi/2011/04/kettuskepponen.html tai tätä http://pikkukepponen.blogspot.fi/2012/05/malttamattomat.html

2. Miten bloggaaminen vaikuttaa arkeesi?
Otan paljon enemmän kuvia kuin ennen bloggaamista. Bloggaaminen vie toki aikaa ja samoin vie blogien seuraaminen. Muitten blogeista olen saanut hyviä vinkkejä mukaviin lapsikohteisiin, kirjoihin, ruokaan, lastenvaatteisiin ja käsitöihin/askarteluihin. Toivon, että olen omalta osaltani voinut välittää samanlaisia juttuja eteenpäin. Mutta muuten bloggaaminen ei vaikuta arkeeni, kukaan ei ole tunnustanut tunnistaneeni minut, en haaveile bloggaamisesta uraa enkä hae kaupallisia yhteistöitä. Teen tätä puhtaasti harrastuspohjalta. Joskus minulta on kysytty, että teenkö jotain asioita siksi, että voisin blogata siitä. En tee. Elän elämääni kuten ilmankin blogia, mutta se tulee tarkemmin dokumentoitua.

Töissä sorruin hiukan verottamaan tätä tarjotinta. Onneksi kukaan ei huomannut, että asiakkaat eivät syöneet näitä vaan oman talon väki teki täsmäiskun :)

3. Millaisia blogeja luet itse mieluiten?
Luen paljon eri tyylisiä blogeja harrastuksista ja lapsiperheenelämästä jopa muotiin saakka. Tykkään eniten blogeista, joissa on mukana arkielämän realismia ja todellisia tapahtumia. Olen tarinoiden ja sanojen ystävä enemmän kuin kuvien. Selailen kauniita kuvablogejakin, mutta mieleni vetää tekstien perään. 

4. Mistä saat ideasi blogisi postauksiin? 
Ideani tulee omasta arjestani, mikä tietenkin on päiväkirjamaisessa tyylissä luonnollista. Tapahtumien ei tarvitse olla mitään suuria vaan kirjoittelen pienistäkin asioista. Tykkään mennä ja tehdä, joten jutunaiheita kertyy siitä hyvin. Poikien pölhöikä on laantumaan päin, mutta tarjoaa edelleen materiaalia. En vieläkään ymmärrä, että mistä ne ammentavat kaikki ideansa :) Varsin harvoin mielessäni ei ole mitään kirjoitettavaa. Retkiä ja matkojani tekisi mieli kirjoittaa vieläkin yksityiskohtaisemmin.

Kesän parhaita juttuja on marjat. Kotimaisia ei mikään voita, mutta ulkolaisetkin kelpaavat

5. Millaista elämänvaihetta elit kymmenen vuotta sitten?
10 sitten olin puolivuotiaan esikoisen äiti. Tuossa vaiheessa alkoi olla takana esikoisen infernaaliset koliikkikuukaudet jolloin poika itki koko yön. Miehen kanssa kuljimme zombeina. Minä meinasin polttaa talon ja mies jätti omaisuutensa metroon. Kesän kynnyksellä tilanne alkoi helpottamaan ja elämä palaamaan kriisiajasta normaaliksi.

6. Missä haluaisit nähdä itsesi viiden vuoden päästä?
Haluaisin nähdä itse työelämässä koulutustani vastaavassa hommassa, fiksujen (tai edes siedettävien) teinien ja esiteinien äitinä ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin tällä hetkellä.

Työpaikalla uusi kahvila aloitti toimintansa "hiukan" ylimitoitetuilla salaattiannoksilla

7. Mikä on paras muistosi lapsuudestasi?
Minulla on paljon hyviä muistoja lapsuudesta. Yhtään sellaista ylitse muiden muistoa ei ole. Lämpimästi muitelen hiihtolomiani, joita vietimme isäni kanssa mummolassa. Hiihdimme kunnon lenkkejä ja laskettelimme. Terävästi mieleeni on painunut myös nukenvaunut, SuperStar Barbie ja elämäni ensimmäinen elokuvareissu, jolla katsoimme jonkun Afrikan luontoleffan. Hyviä muistoja on myös ystävistäni.

8. Mitkä ovat parhaat keinosi poistaa stressiä?
Stressinsietokykyni on hyvä, joten harvoin kärsin stressistä. Toimivat keinot minulle on ulkoilu, käsillä tekeminen ja lukeminen.

9. Mitkä ovat vahvuutesi?
Huumorintaju, positiivisuus, stressinsietokyky, toimintakyky vaihtelevissa olosuhteissa ja aika pitkä pinna. Toimintani perustuu enemmän järkeen kuin tunteeseen.

Työpaikkaruokalaan kuluu entistä enemmän rahaa, koska olen sortunut joka aamuiseen cappucinoon :)

10. Millaisia kirjoja luet mieluiten?
Pidän lukemisesta! Yksi lempiharrastuksiani. Luen melkein laidasta laitaan, kaunokirjallisuudesta kevyempään hömppään. Suosikkigenreni on ehdottomasti dekkarit. Tällä hetkellä dekkaritaivaani kirkkaimmat tähdet tulevat Ruotsista.

11. Mikä on paras asia elämässäsi juuri nyt?
Kirjoitan tätä lomalla, joten paras asia juuri nyt on rantaloma yhdessä perheeni kanssa.

***
Näin pahasti jälkijunassa ei kai ketään voi haastaan - varsinkin jos ei edes keksiä uusia kysymyksiä - mutta haastanpa sittenkin. Haastan Elisan blogista Sutkautuksia, Marikan blogista Kinttupolut, Katin blogista Ei ihan vielä ja Satun blogista Kukkapilli.

Haastetuille ja minut haastaneelle Helille laitan vielä virtuaalikukkaset kannustimeksi :D

Juhannus rannalla

Melkein tekisi mieli valittaa säästä ;) Meillä on nimittäin kuumat oltavat. Joka päivä lämpötila on kohonnut vähintään 30 asteeseen ja eilen oli 35. Illalla vielä auringonlaskun aikaankin on noin 25 astetta.

Iltalämpötila torstaina puoli ysiltä +26

Tämän vuoden perhelomamatkamme kohteena on Kreikan Samos. Loma on sujunut rennosti rantaelämästä nauttien. Näillä lämpöasteilla ja suoraan taivaalta porottavalla auringolla olemme valinneet taktiikaksi varjossa lueskelun. Noh, pojat eivät juuri vedestä poistu :D Esikoinen joutui jo siirtymään t-paita päällä uimiseen, jotta olkapäät eivät palaisi. Pojat ovat pysytelleet uima-altaassa, minä olen käynyt myös meressä nauttimassa kristallinkirkkaasta ja juuri sopivan viileältä tuntuvasta vedestä.

Iltahuveina pojilla on voileipien heittäminen. Ranta onkin täynnä siihen sopivia litteitä kiviä. Jos kyllästyy kivien heittämiseen voi kiipeillä puissa tai kävellä läheiseen kylään.

Lähikylän satama

Aurinko laskee kohta

Kehityksessä tuli takapakkia ja palattiin puuhun ;)

Olemme muistaneet myös herkutella

Mukavaa juhannusta!

Elä myös itsellesi - Hetkessä

Viime vuoden heinäkuussa loman lähestyessä loppuaan mietin arjen bermudankolmion työtyöt-kotityöt-lastenkuljetukset raskautta ja kuinka helppo siihen on hukkua - etenkin syksyn pimeinä päivinä. Itselleni käy  helposti niin, että unohdan omat tarpeeni ja jopa sosiaaliset suhteet jäävät hunningolle. Muut määräävät ajankäytöstäni. Karrikoidusti sanoen unohdan elää myös itselleni.

Noissa mietteissä käynnistin itselleni Hetkessä-projektin. Näin määrittelin silloin Hetken:

"Itse lähden tavoittelemaan arkea, johon mahtuu säännöllisesti hetkiä itselleni. Hetki voi vaikka olla termoskahvit luontopolulla, viiden ruokalajin illallinen, hyvä elokuva, uusi kahvila, treffit miehen kanssa, ystävien kokoontuminen tai se ensimmäinen hiuslakka, joka pitää lupauksensa. Hetki on minulle itselleni, aikuisen naisen makuun."

Postaussarjan aloitti Hetki Cafe Regatassa

Huikea Hetki oli matka Islantiin ystävän kanssa. Kuvassa Blue Lagoon

 Islannissa bongasimme myös geysirin. Elämäni ensimmäisen näin saman ystävän kanssa

Vajaan 11 kuukauden aikana Hetkessä-postauksia on kertynyt 26 kpl. Niihin on mahtunut kulttuuria, kahviloita, juhlat ystävien kanssa, matkoja, illallisia, huonepakoilupeliä ja askartelua. Hetket ovat ylettyneet työmatkoihini saakka ja olenpa viettänyt Hetken lapsenikin kanssa. Olen pystynyt ja muistanut tehdä asioita, joista itse nautin. Silti en pidä itseäni varsinaisesti itsekkäänä. Ehkä ripauksen siinä suhteessa, että Hra Kepponen on hoitanut lapsia yksikseen minun matkaillessani. Toisaalta Hra Kepposella on aika joustavat harrastusmahdollisuudet arjessa, jonka mahdollistaa se, että minä olen illat kotona passissa.

Kätevien emäntien kanssa vietetyt rapujuhlat

Hra Kepposen synttäri-illallinen Savoyssa

Illallinen Sandrossa ystävien kanssa huonepakopelin jälkeen

26 hetkeä tarkoittaa sitä, että pari kertaa kuussa minulla on ollut jotain mieluista itseäni varten. Huh, mikä määrä. Tuohan on enemmän kuin kahdesti kuussa. Olen lisäksi aivan varma, että tuosta puuttuu monta Hetkeä ja osa Hetkistä on kestänyt useita päiviä.

Jotain olen oppinut tästäkin projektista. Olen oppinut, että harva tavara saa minua edes hetkellisesti onnelliseksi. Osaan heikosti nauttia hoidoista, kosmetologit ym. eivät ole minun juttuni. Minut saa onnelliseksi kauniit maisemat auringopaisteessa, hyvä seura, käsillä tekeminen, kulttuuri ja taide sekä hyvä ruoka.

Ystävän kanssa kävimme ihastelemassa Cirque du Soleil

Upea Anrea Bocelli

Ystävän kanssa Mamma Mia musikaalissa

Yksi eniten iloa tuonut asia on ollut matkailu. Islanti oli huikea, Dubrovnik ja Montenegro henkeä salpaavan kauniit ja Toscanan kulttuuriaarteet vailla vertaa. Mietin välillä sinne tänne lentelyn hiilijalanjälkeä ja olen miettinyt, että voisinko vähentää lomamatkailua lentäen. Uskon pääseväni vähennysasiassa konkreettisiinkin toimiin, koska syksyn unelmamatka syö suurimman osa säästöistäni ;)

Arkkitehtuuriteemainen jokiristeily Chicagossa työmatkan yhteydessä

Ystävän kanssa Dubrovnikissa

Upea Heydar Aliyev center Bakussa työmatkan yhteydessä

Firenzessä Hra Kepposen kanssa

Kaikkiaan Hetkessä toimi erinomaisesti. Niinpä tulen käynnistämään sen jälleen kesälomien jälkeen. Seuraavalle Hetkessä-lukuvuodelle lähden hakemaan pienemmän budjetin elämyksiä. Sellaisia mahtui tähänkin kauteen kuten leivontaa ja askarteluja ystävien kanssa ja ilmaista kulttuuritarjontaa. Näitä lisää siis! Unholaan jääneen kirjablogini Kirjakepposen aion aktivoida jälleen ja lukea muutakin kuin dekkareita.

Tästähän voi toki olla montaa mieltä, että onko tällainen keski-ikäisen ja -luokkaisen naisen elämä keskiluokkaisine menoineen ainoastaan tylsää ja turvallista vai tarjoaako se mukavan määrän uutta ajattelemisen aihetta ja virkistystä. Itse olen sitä mieltä, että kun tarttuu Hetkeen, niin keski-ikäisen elämä on vaihtelevaa, opettavaista, jännittävää ja ihanaa!

Mitkä ovat sinun Hetkiäsi?

Macaronsien valmistusta

Jouluaskartelua ja risotolla herkuttelua ystävän seurassa

Joulukorttitalkoot ystävän kanssa

Lux Helsinki ja Tulisirkus Walkea ystävän kanssa

Autenttista festaritunnelmaa

Alkaa olla tämän äidin nykyisin helppo lähteä kesärientoihin ja festareille. Olen nimittäin Hra Kepposen avulla itse tehnyt ja kasvattanut festariseuran itselleni :D :D

Perjantaina otimme ensimmäisen festariharjoittelukierroksen ja lähdimme esikoisen ja kuopuksen kanssa Helsinkipäivän ilmaiskonserttiin. Suunnitelmana oli katsoa kolme ensimmäistä esiintyjää. Minulle ja esikoiselle suurin vetonaula oli konsertin avannut Haloo Helsinki, kuopukselle Elastinen (tuntui olevan muidenkin pikkupoikien vetonaula). Jälkikasvu oli treenannut kiitettävästi biisejä Youtuben avustuksella. 6v vetää antaumuksella mm. Nauravaa kulkuria.

Festaritunnelma oli autenttinen. Ensin jonotimme portille pitkään ja hartaasti turvatarkastukseen.

Mikä jono!

Sitten nautimme musiikista, auringosta ja eväistä. Tanssimme vähän ja vedin viikon punttitreenin hytkymällä kuopus reppuselässä. Perheen Robin-fani innostui, kun Elastisen vuorolla Robin kävi laulamassa Kipinän hetken. 

Screenillä näkyy Robin (ainakin jos tietää kuvanneensa)

Vielä tässä vaiheessa on eväitä jäljellä

Kuten perinteiseen festarimeininkiin nuorten miesten kanssa on aina kuulunut, niin nousua ja kevyttä, hyvää fiilistä seuraa aina lasku. Itsekeksitty capoeira kuviointi sai veren, jos ei nyt sentään lentämään, niin ainakin tihkumaan. Kuopuksen pää kolahti esikoisen hampaisiin ja kieli jäi väliin. Kieli veressä poistuimme suunnitelmien mukaan kolmannen esiintyjän kohdalla.

Kieli koki ihmeparantumisen Vapianon kohdalla, jonne piti päästä pizzalle. Kuopus tilasi lasten karhupizzan jälleen. Onhan se kaupungin söpöin pizza.

Festari laskusuhdanne sen kuin syventyi. Melkein koko pizzan syötyään kuopus sanoi, että nyt oksettaa. Teimme törkeän vessajonokiilauksen, jotta oksennus saatiin pönttöön. Eli sain melkein koko festarisetin: nousu - verinen tappelu - laatoitus. Eikös ollutkin aivan autenttinen festarikokemus? ;)

Aika outo juttu tuo kuopuksen huonovointisuus. Se meni ohitse saman tien ja kotiin päästyämme poika pomppi trampoliinilla kuin viimeistä päivää ja vaati uuden aterian.

Oli kiva käydä Helsinkipäivän konsertissa, vaikka kotiintullessa olin sen verran voipunut, että piti ottaa päikkärit. Mutta sekin taitaa olla autenttista festaritunnelmaa, että kotiinpalatessa on aivan poikki :)

Mukavaa viikonloppua!