Taaperoikäinen chimamutanttikilpikonna

Jos poikasi väittää, että mutanttininjakilpikonnia on oikeasti olemassa, kannattaa uskoa. Kepposilla on näyttää aiheesta todistusaineistoa! Alla meidän oma taaperoikäinen chimamutanttikilpikonnamme.

Vaviskaa pahikset! 

Ravia jalat!

Joko uskotte mutanttininjakilppareihin?

Viimeinen virvontakierrosko?

Tänään iski sellainen pieni haikeus, että ei kai tässä ollut meidän perheen viimeinen virvontakierros? Kai nyt vielä ensi vuonna virvotaan? Esikoinen teki eilen illalla hienot vitsat, mutta tänään päätti, että hän ei enää virvokaan. Keskimmäinen ei halunnut lähteä ystävänsä taloyhtiöön, koska siellä isot pojat eivät enää virvo. Ilmassa on selvästi virvontalopun tuntua - niisk!

Eilen illalla meinasi kiinnostus virvontaa kohtaan loppua minultakin. Jäimme tänä vuonna aivan ilman askartelutarvikkeita :( Kaupoissa ei ollut höyhenen höyhentä. Sen verran olen aina ollut virvontanatsi, että meidän lapset lähtevät virpomaan vain pukeutuneina, loru opeteltuna ja kunnon vitsojen kanssa ;)

Periksi emme antaneet eilen illalla. Kaivelin kaikki vanhat varastot ja tiukasti laskettuna saimme joka vitsaan ainakin yhden höyhenen. Muut koristeet kehittelimme itse. Sinne upposi 15 vuotta vanha tylli, muutama metri korttiaskarteluun tarkoitettuja nauhoja ja piippurassien jämät.

Nämä tein kuopukselle, joka oli uimakoulussa oksatalkoiden aikaan

Koko satsi

Viime vuonna meillä kävi ennätysmäärä noitia, taisi olla 19 kpl. Määrä on yleensä siinä 10 paikkeilla. Tänä vuonna oli hiukan normaalia hiljaisempaa ja noitia kävi vain 8. Ilmeisesti emme enää ole tunnettu osoite virvontaikäisten keskuudessa. Minä tykkään virvontaperinteesta. Itse en ole ikinä lapsena virponut, mutta jo lapsettomana minusta ne ääni jännityksestä tärisevät pikkunoidat olivat ihana päivän piristys. Käykö teillä virpojia?

Meillä on ihan poikkeuksetta käynyt upeasti valmistautuneita noitia ja lupa kysytään aina. Takavuosina usein jossain seinän vierustalla lymyili äitikin :) Olen ottanut joka vuosi melkein jokaisesta virvontaporukasta kuvan ovellamme, niitä on aivan älyttömän hauska katsella näin pääsiäistä odotellessa.

Virvon, varvon vitsasella,

koitan kevätpajusella.

Onnea oksalla tällä

terveyttä toivotellen.

Meidän velhot kohtasivat pihalla noidat. 

Taitaa olla joka vuosi otettu yhteiskuva jonkun noitajengin kanssa.

Meillä on Hra Kepposen kanssa ensi vuodelle varasuunnitelma, jos pojat eivät enää virvokaan. Varasuunnitelma menee niin, että menemme kaksin virpomaan pari naapurinrouvaa. Virvontaoksaksi ajattelimme ruusua ja sitten menemme mörisemään ovelle "Saadaankos virpoa talon emäntä" :D Emmekä tarvitse edes palkkaa :D

Mukavaa palmusunnuntain jatkoa!

Kevätpuutarha-messuhurahdus

Lähdin kaverin seuraksi kevätpuutarhamessuille. Minusta olisi kiva olla puutarhaihminen, kasvatella kukkia ja vähän hyötykasvejakin. Luontainen laiskuuteni yhdistettynä krooniseen aikapulaan ja kastelulomittajan puutteeseen aiheuttaa sen, että perennapenkissä on loppukesästä valtavasti rikkaruohoja ja hyötykasvit kituvat kuivuudesta. Mutta noin ajatustasolla olen puutarhaihminen.

Lähdin messuille siis vain katselemaan. Ensimmäinen repsahdus tuli jouluruusun taimien kohdalla. Jouluruusu on niin herkän kaunis. Toivon, että ne menestyisivät perennapenkkini varjoisassa päässä. Koska en osannut päättää, että ostanko valkoisia vai punertavia, ostin molempia. Taimet olivat aika hinnakkaita, joten otin ensin pienen määrän koekasvatukseen. Ensimmäinen ponnistus on tietenkin pitää taimet hengissä siihen saakka, että pääsen istuttamaan ne ulos :)

Ihastuin kovasti myös kalloihin. Niitä oli sekä mukuloina että kasveina. Väreinä on pääsiäiseen sopiva keltainen ja lisäksi valkoinen, pinkki, tumma lila ja sellainen "liukuvärjätty" lila. Kauppiaalla oli iso malliruukku, jossa kalloja oli 4kpl. Se oli todella upea. Kallan mukulan voi syksyllä kaivaa penkistä ylös, kääräistä sanomalehteen ja säilyttää viileässä, sitten vaan keväällä uudestaan penkkiin.

Sitten vielä pienet mukulaostokset: laukkoja ja japanin ihmekukkaa. Jälkimmäistä markkinointiin, että sopii vaikka kesämökille, koska on kastelu- ja lannoitusvapaa eikä kuolleita kukintoja tarvitse nyppiä. Mukulat saattavat selvitä talven ylitse, mutta ne kannattaa kaivaa ylös.

Ostin vielä leikkokukkia kotiin. Ihan kaikki kotiinviemiset eivät liittyneet keväpuutarhaan. Ostin kipukoukun lapojeni ja hartioiden paineluun. Ihan älyttömän vaikea nähdä kipukoukun yhteyttä kevätpuutarhaan. Ystävälläni oli taimien lisäksi kassissa kunnon kokoinen muikkukukko. Se oli messujen luomuruokaosion antia.

Juuri nyt olisi innostusta hoitaa pihaa. Toivottavasti innostukseni kestää edes istutuskauden alkuun. Päässä olisi monta pientä ja helppoa suunnitelmaa pihan kohentamiseen. Tule jo kevät!

Kannettavan arkistokaapin ja valuuttakukkaron yhdistelmä

Uraäiti haastoi minut näyttämään käsilaukkuni sisällön. Käsilaukkuni todellinen luonne paljastuu nopeasti haasteessa: se on kannettava arkistokaappini ja valuuttakukkaroni :)

Työmatkoilla käytän todella usein pientä Marimekon olanyli laukkua. Tarvittaessa se mahtuu läppärilaukkuni tai isomman käsilaukun sisään tai jopa takin alle. Sitä voi kantaa myös siten, että läppärilaukun hihna tulee sen päälle. Olin kuvitellut laukun olevan mallia, johon taskuvarkaat eivät yllä, mutta niin vaan minun ja passini tiet erosivat Istanbulissa :(

Laukku in action. Kuva viime toukokuulta Lontoosta Potter Studioilta

Kokovertailua :) Laukussani ei sentään ole tuoremehua.

Olen ollut sen verran laiska ja niin paljon menossa, että kyseinen laukku on tälläkin hetkellä käytössäni. Enkä ole viitsinyt edes sujauttaa sitä suosikkini Alexan sisään. Kurkistetaanpas sitten laukkuun sisään. Ensin etu- ja takapuolen vetoketjutaskujen sisältö.

Huulikiillot jakavat taskujen sisällöt diagonaalisesti. Takataskusta paljastuu: KappAhlin kortti, Hra Kepposen kirjastokortti, pokkaripassi ja kolme huulikiiltoa. Etutaskusta löytyy jälleen kirjastokortti - tällä kertaa esikoisen. Lisäksi kasa japanilaisia kolikoita, 60senttiä, 3 Azerbaijanin manatia, 2kpl lumiwerneri osallistumistarroja ja yksi lasikuula. Kysymys kuuluun, että missä onkaan oma kirjastokorttini?

Sukelletaanpas laukun sisään.

Valuuttakukkarolinja jatkuu japanilaisilla kolikoilla, puntia on niin paljon, että niillä saisi varmaan tuopin ja höysteenä vielä Arabiemiraattien kolikoita. Pari vajaata liuskaa Panadolia, legohahmon hiukset, lentofirmankuulokkeet, 3 kynää, passi ja arkisto.

Tuosta näkyy arkiston kokoa paremmin

Arkistossa on vaikka mitä. 79€ lasku siitä, että lääkäri totesi n. 5 minuutissa pojalla olevan flunssan. Toinenkin lääkärilasku ja 2 kpl paperireseptejä. 1 kpl lapsen sairauslomatodistuksia. 5 kpl lippuja Kolmeen iloiseen rosvoon ja lippu Cirque du Soleiliin. Rajavartiolaitoksen lappu matkustusasiakirjan katoamisesta ja ilman sitä maahan saapumisesta.

Keskellä muistiinpanot yhdestä työjutusta. Niitä löytyi useampikin arkki. Työmuistiinpanoista otan kännykkäkuvat. Lähinnä sen takia, että säästyn työkavereiden irvailulta, kun ei tarvitse kaivella noita lappuja esille :) Itselleni lappujen tuhrustelut aukeavat millisekunneissa tai sitten ei ollenkaan :D

Sisätaskussa on lisäksi pino muovikortteja. Pikaisella laskemisella näyttäisi olevan 10kpl. Lisäksi ruuhtinaallisesti 20€ käteistä. Minusta sinänsä aika kevyt varustelu :) Sitä selittää se, että läppärilaukussani on isohko tasku. Sieltä löytyi huulirasva, pieni kosteusvoide, matkahammasharja ja -tahna, närästyslääke, Immodium, kuulakärkikyna ja muistitikku.

Hauska haaste. Tuli samalla siistittyä laukkua. Se keveni kummasti, kun jätin kolikot sieltä pois. Yleensä kannan niitä mukanani sen takia, että lentokoneessa tai kentällä voin nakata ne johonkin keräyslippaaseen.

Haasteeseen kuuluu haastaa muita esittelemään laukkunsa sisältö. Nimen sijasta heitän haasteen eteenpäin näin: Jos käsilaukustasi löytyy erikoisia tavaroita tai sähkölaitteita, puoleksi päiväksi ruokaa, enemmän kolikoita tai paksumpi arkisto kuin minulla, olet heti haastettu! Odottelen kovasti kiinnostuneena, että osuuko haasteeni keneenkään ;)