Omatoimiretki Islannissa

Näistä Islantijutuista ei meinaa tulla millään loppua :)

Yhden päivän vietimme autoillen luontokohteelta toiselle. Paikkojen katselu omaan tahtiin on mukavaa: voi pysähtyä ihmettelemään milloin mitäkin. Aamun ensimmäinen kohde oli Seljalandsfossin putoukset.

Seljalandsfoss on Eyjafjallajökullin tulivuoren, joka purkaantui 2010 aiheuttaen ilmatilan sulkemisen päiviksi, alareunassa. Matkalla näkyi musta alue, jota pitkin laava ja mutavesi olivat vyöryneet. Kestää kuulemma vuosisatoja ennenkuin sammal alkaa kasvaa mustan laavan päällä ja kentät ja vuoret viheriöimään.

Seljalandsfoss kaukaa

Harmillisesti pilvet peittivät lopun vuoristosta. Seljalandsfoss pilkistää.

Joku uhkarohkea kävelee ylhäällä putouksen vieressä

Säljälandsfossin vesiputouksen taakse pääsee kävelemään. Se oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva, joskin kostea kokemus.

Seljalandsfossilta jatkoimme matkaa seuraavalle vesiputoukselle. Matkalla ihailimme laavavuoria.

Lehmistä näkee, että minkäkokoisia järkäleitä on joskus tulivuoren purkauksen mukana tullut.

Mystisen näköinen laavavuori

Railo, jota pitkin on tullut laavaa

Seuraava vuorossa oli Skogafossin putoukset. Komea! Sitä jäimme Skogafossilla miettimään, että paljonkohan lampaita mahtaa pudota kallioilta alas. Vesiputouksen vieressä nimittäin oli lampaita syömässä. 

Seuraavaksi matka jatkoi kohti Dyrholaeun kallioita. Tässä vaiheessa vesisade mokoma alkoi kiihtyä. Matkalla kallioille bongasimme vielä lisää laavaa :)

Hih, ihan kuin jonkun elukan pää. Kelpaisi Gormit-saaresta :)

Oikealla oleva aukko on luolansuu

Dyrholaeun näkymät olivat komeat! Jyrkät pudotukset, mustaa laavahiekkaa ja outoja laavamuodostelmia.

Hurja pudotus

Omituinen laavamuodostelma

Joko olette hyytyneet näihin Islantipostauksiin? Vielä olisi kuvia Reykjavikista... Jos kiinnostaa, niin hihkaiskaa. Muuten taidan lopettaa Islantikuvatulvan tähän - ehkä ;)

Koulu- eikun konnakiusaaja

Isompi konnamme Noppa on varsin persoonallinen matelijaksi, meidän oma mielensäpahoittaja. Mököttämisen ohella Noppa osoittautui valitettavasti myöskin koulukonnakiusaajaksi. Kahtena ensi kuukautena vauvakonnalla oli useampaan kertaan verinaarmuja takajaloissa. Konnakiusaaja- Noppa oli käynyt puremassa. Onneksi vauvakonnan jalat paranivat hyvin.

Vauvakonna on oppinut karkaamaan kylvystä :)

Riidan syynä oli ruoka. Noppa meinasi isomman oikeudella, että pienellä ei ole mitään asiaa ruokakupille. Riita ratkesi sillä, että pikkukonna ruokittiin toisessa päätä terraariota tai matkaterraariossa.

Ajoittain Noppa saattaa tunkea pienen ruokapaikalle ratsaamaan tarjoilun ja verottamaan kuppia. Enää Noppa ei yleensä pure vaan työntää pienen pois. Kun esikoinen käy napakasti sanomassa "EI" Nopalle, konna selvästi huomaa jääneensä rysän päältä kiinni ja peruuttaa pois pienen ruokapaikalta. Ein sanominen riittää saamaan Nopan kääntymään myös kesken suunnittelemansa ruokaryöstöretken. Minä en voi vieläkään uskoa, että Noppa osaa reagoida noin. Toisaalta en tiedä montako kymmentä kertaa esikoinen on nostanut Nopan pois ryöstöretkeltä eitä hokien :)

"Apua, putoan ruokavuorelta!!!"

Myös ruokakupin ankeutettu sisältö on helpottanut sopua. Valtaosa konnien ruuasta koostuu nykyisin matelijoille tarkoitetuista heinäpelleteistä, lisukkeena tuoretta vihreää eli tähän aikaan vuodesta pihalta löytyviä kasvia. Sitten joskus herkkupäivänä romainea ja vielä harvemmin vähän hedelmää. Pelletteihin siirtyminen kävi loppujen lopuksi helposti, vaikka Nopalla on ollut tapana nirppanokkailla ruuan suhteen. Nykyisin pelletit voi aivan hyvin laittaa myös yhteiseen kuppiin. Jos Noppa on sitä mieltä, että hän syö ensin, niin Noppa makaa kupin päällä syödessään :) Pellettejä jää aina pienelle syötäväksi.

Ruokailun ulkopuolella konnat puuhailevat omiaan. Konna kävelevät ja kiipeilevät sillalla ja Noppa seisoo lasia vasten. Sitten kun lötkötyttää, niin konnat usein makoilevat lämpölampun alla kilpi kilvessä. Kesälomalla yllätin konnat lämpölampun alta niin, että Noppa piti päätään vauvan kilven päällä.

Välillä ollaan sovussa. Söpöläiset konnat!

Pikkukonna menee ensin nukkumaan ja yleensä Noppa menee myöhemmin johonkin lähettyville nukkumaan.

Pikkukonnalle ison kapulasillan kiipeäminen on välillä ollut vaikeaa. Niinpä ostimme pientä varten pienen kapulasillan. Vauvakonna on ajoittain tykännyt olla pikkusillan alla. Tietenkin isomman hönöläisenkin on pitänyt käydä kokeilemassa. Sillä seurauksella, että Nopalla on sitten ollut silta selässään kiinni :D

"Moi mä oon Noppa. Kilven lisäksi minulla on selässä tälläinen kätevä silta"

Taisi olla ilkikurinen kuopus, joka kävi sujauttamassa terraarioon muovisen kilpikonnan. Noppa ei noteerannut sitä mitenkään. Vauvakilppari yhtenä päivänä rekisteröi muovikilpparin. Ensin muovikilpparia piti tuijottaa kaula pitkänä. Sitten sen luokse piti mennä. Sitten töniä sitä päällä, että kukas oot. Muovikonna ei tietenkään tuttavuuden hierontayrityksiin vastannut mitenkään. Aikansa pieni yritti tuttavuutta. 

Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Vauvakonna meni puraisemaan muovikonnaa takajalasta! 

Niin se käy helposti siirtyminen konnakiusatusta konnakiusaaksi. Hyi, hyi!

Onko lapsen pakko harrastaa?

Keskimmäisen osalta mielessä pyörii, että paljonko lapsi saa harrastaa. Poika täyttäisi kaikki iltansa jalkapallolla ja taekwondolla ja toki olisi kiva päästä kori- ja lentopalloon. Eskarilainen ei tällä hetkellä harrasta mitään, hänen iltansa täyttyvät ulkoilusta, leikistä ja lököilystä. Ihan hyvä niin, eskarilaisella on lapsista pisimmät päivät. Esikoiselle jää koko perheestä eniten vapaa-aikaa. Hänen kanssaan olemme joutuneet miettimään, että onko lapsen pakko harrastaa jotakin. Onko?

Itse lähdin liikkeelle ajatuksesta, että lapsen liikunnan määrä on turvattava. Eli ohjattu liikuntaharrastus, vaikka sitten pakollinen. Jos lapsi harrastaa liikuntaa vähän, niin sen lisäksi olisi hyvä olla jokin muukin harrastus vaikka musiikkia, jotain kädentaitoja tai partiota.

Poika ei lämmennyt pakolliselle urheiluseuraharrastukselle lainkaan. Vanha uintiharrastuskin tuntui hänestä todella tylsältä: kauhotaan vaan allasta edestakaisin ja vaan viisi minuuttia saa hyppiä. Minä meinasin jo tuohtua ja iskeä pakkokeinot peliin. Hra Kepponen onneksi ehti väliin muistuttamaan, että urheiluharrastus ei tee parempaa ihmistä eikä kaikkien ole kuuluttava urheiluseuraan. Maailmassa on paljon muutakin urheilu.

Itseäni harmitti oma kapeakatseisuuteni. Ajattelin väkipakolla työntää matemaattis-loogisesti lahjakkaan luonnontieteistä pitävän lapseni johonkin yksilölajiin kuten yleisurheiluun sen sijaan, että etsisin hänen vahvuuksiaan tukevaa harrastusta. Shame on me. Poika itse oli sitä mieltä, että hänellä on jo hyvät harrastukset: kilpikonnien hoitaminen ja shakki. Sen lisäksi meillä leivotaan ja askarrellaan kotona aika paljonkin. Minusta olisi kuitenkin hyvä olla edes yksi harrastus! Pienellä kannustuksella kokeiluun on päätynyt kodinulkopuoleiseksi harrastukseksi ainakin kokkikoulu. Toiseenkin kiinnostavaan oloiseen harrastukseen näyttäisi aukeavan lisäryhmä.

Entäs sitten se liikunta? Poika ilmoitti uivansa, pyöräilevänsä, laskettelevansa, luistelevansa ja jopa opettelevansa hiihtämään, mutta vanhempiensa seurassa. Tottakai liikuntaa voi harrastaa näinkin. Tosin itsestäni alkoi tuntua, että ohjattu harrastus olisi huomattavasti helpompi. Tunsin sekä henkistä että fyysistä laiskuutta :( Sitten kasvatin jälleen selkärankaa ja päätin, että esikoisen liikkunat hoidetaan kotijoukoin. Olin tietenkin haaveillut, että harrastus olisi itselleni breikki perhe-elämästä, mutta olen toisaalta varsin onnekas, että lapseni haluaa harrastaa kanssani.

Ensimmäiset uinnit on jo koestettu. Meillä meni pojan kanssa oikein mukavasti. Hänellekin kertyi kiva uimamatka ja sykettä nostimme uimakisoilla. Olemme muuten hämmästyttävän tasaveroisia (toki nyt vielä voitan :) ). Hra Kepponen on hoitanut tämän viikonlopun liikunnat pelaamalla poikien kanssa fudista ja juoksemalla hippaa.

Sitä vaan ajattelin muistuttaa tällä kirjoituksella itselleni ja muille, että harrastaminen on ihan vapaaehtoista ;) Eikä suuri harrastusmäärä tee lapsesta parempaa tai huonompaa.

Hetkessä: hemmottelua islantilaisittain

Sain kunnon muistutuksen, että flunssassa pitäisi oikeasti levätä ei matkustella maailmalla tai painaa töitä. Vuorokausi sitten olin varma, että tauti on kuolemaksi. Todella paha keuhkoputkentulehdus 38.5 asteen kuumeen kera, varmaksi ei lääkäri vielä pystynyt sulkemaan pois keuhkokuumeen mahdollisuutta sen verran outoa rapinaa kuului keuhkosta. Taitaa kuitenkin olla keuhkoputkentulehdus, koska antibiootti alkoi heti purra ja jään varmasti henkiin ;)
Muistakaa te muut, että flunssa vaatii lepoa!

Mutta sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen. Islannin luotonähtävyyksien lisäksi matkaohjelmaamme kuului ehdottomasti hyvä ruoka ja kylpylät.

Ensimmäinen kylpyläkokemuksemme oli hotellimme kylpylä. Siellä oli sauna, höyrysauna, kuumavesiallas (41 astetta) ja "rentoiluallas" (yli 30 astetta). Rentoilualtaassa kelluttelimme yksi uimapötkylä niskan alla ja toinen nilkkojen alla. Taivaallinen lähes painottomuuden tunne.

Varsinainen kylpyläkohteemme oli Islannin tunnetuin kylpylä Blue Lagoon. Kävimme paikalla kahdesti. Ensin kävelemässä laavakentällä ja ihmettelemässä kylpylän ulkopuolisia altaita sekä syömässä Blue Lagoonin ravintolassa ja sitten toisella kertaa kävimme kylpemässä.

Ensin kuvia laavakentältä ja kylpylän ulkopuolelta

Laavakukkulan tasapainoilukuningatar

Huikean väristä vettä!

Laavakenttää

Ja sataa taas...

Blue Lagoonin vesi tulee geotermiseltä alueelta ja se sisältää paljon erilaisia mineraaleja. Vesi ei ole läpinäkyvää vaan sellaista vaalean ja sinisen sekoitusta näyttäen kauempaa hohtavan vaaleansiniseltä. Vesi muuten kelluttaa todella hyvin! Veden lämpötila altaassa vaihtelee suuresti. Osassa kohtaa on aivan liian kuumaa oleilla. Me löysimme altaan takanurkasta täydellisen tuulensuojaisan kohdan oleskeluun. Aika kelpo paikka kilistellä kuohuvalla (no ei me muovimukit tietenkään kilisseet). Allasalueella on laatikoita, joista voi kauhaista itselleen tarpeet mutanaamioon. Huippukokemus oli maksullinen levänaamio (algae mask). Sen jälkeen iho tuntui todella pehmeältä ja kimmoisalta.

Sitten kuvatykitykseen allasalueesta:

Upea oli myös Blue Lagoonin ravintola. Islannissa hinnat ovat helsinkiläisellä tasolla. Hyvissä ravintoloissa syöminen oli hiukan edullisempaa kuin Suomessa. Islannin ravintoloiden eduksi pitää ehdottomasti sanoa, että pääruuissa oli aina sitä pääraaka-ainetta kunnon annos. Blue Lagoonissa söimme päivän yllätysmenun, joka oli niin kaunis ja erinomainen. Valitettavasti jälkiruoka ei yltänyt muiden annosten tasolle.

Keittiön tervehdyksenä katkarapua 

Tästä alkaa vihreäteemainen yllätysmenu. Ensimmäisenä lohta, sipulia ja omenaa. Taivaallista!

Turskaa, hummeripiirakkaa ja fenkolia

Pääruokana lammasta, varmaankin ulkofilee. Elämäni paras ravintolalammas!

Pliisut kakkupalat, hyvä mokkajäätelö

Blue Lagoon hemmottelu jatkuu vielä kotonakin. Pakkohan se oli sitä erinomaista kasvonaamiota ostaa kotiinkin :)