Japanilaisia herkkuja

Palaan vielä kerran Tokioon ja ruokaan.

Aloitetaan ensin toisesta suuremmalla porukalla nautitusta illallisesta. Paikka on varsin perinteisen näköinen, ahdas ja aivan täyteen ammuttu. Pöytä oli kuulemma varattu jo edellisellä viikolla.

Kala valmistuu pöydässä. Marinoidun kalan pintaan oli hierottu suolaa, joka poltettiin pöydässä 

Valmis annos. Todella hyvää!

Sashimi-lautanen eli raakaa kalaa. Annosta on tässä vaiheessa jo ankarasti verotettu. 

Keskellä kipossa rapua. Hyvät kalat!

Oden-keitto. Lituskat palat ovat kalakakkua, ruskea "torni" japanilaista retikkaa. Lisäksi kananmuna ja tunnistamaton möykky. Ruoka on hyvin mietoa maultaan, parasta minusta oli retikka.

Edessä todella maukkaita kanansiipiä. Vasemmalla siipien vieressä raakaa mustekalaa, joka oli varsin miellyttävää rakenteeltaan. Oikella yläkulmassa mausteista salaattia pieni keko.

Tämä oli aivan uusi tuttavuus. Anjovis-juustodippiä tuollaisessa tulipesäastiassa ja dippivihanneksia. Erittäin hyvää!

Mustakalasta tehdyt nakit :)

Ihan kaikkia ruokalajeja on ehtinyt dokumentoimaan. Tilaus tehtiin täyttelemällä tällaisia lappusia.

Ei muuta kuin ruksittamaan :)

Kesken aterian minullekin löytyi ruokalista, jotta voisin osallistua tilauksen tekoon. Erityisesti seurani halusi varmistua, että olisiko grillattujen ruokien listalla jotain mitä haluaisin maistaa.

 En sitten pystynyt millään päättämään rauskun evien ja kanan vatsalaukun välillä....

Ihana illallinen!

***

Yhdessä postauksessa ehdin haukkua entistä välipalaherkkuani eli riisikolmioita. Pidän minä niistä edelleenkin! Ensimmäinen käteen sattunut versio oli vaan huono ja löytyhän sitä valikoimaakin.

Valikoimaa riitti tällä kertaa

Sisällä lohta -NAM!

***

Ystäväni kanssa kävimme lounaalla Omotesandolla. 13 vuotta sitten katua reunustivat 50-luvulla rakennetut asuintalot. Niitä ei ollut yhtään enää jäljellä. Luksuskaupat ovat vallanneet kadun kokonaan. Entisen tanskalais-japanilaisen voileipäbaarin tilalla olikin Louis Vuitton. Mikä pettymys! Shaky's pizza oli sentään paikallaan.

Lounastimme uudessa ostoskeskuksessa. Oikeassa reunassa misokeitto ja sen yläpuolella kasvistempura (todella hyvä!). Vasemmassa yläkulmassa keitto (ehkä taas se oden) jossa kalaa ja retikkaa. Sen vieressä tofua. Tofun alapuolella vasemmalla salaattia ja oikella tunnistamattomia paloja (jotka jäivät lautaselle).

Jälkkäriksi creppi Harajukun kioskilta

Siinä se minun creppini valmistuu

***

Temppeleiden kaupat ovat ihania. Niissä myydään suloisia pikkutavaroita ja hienosti pakattuja paikallisia makeita herkkuja. Tällä kertaa herkut jäivät kauppaan, koska olin jo siitä hyvästä supermarketista täyttänyt pienen matkalaukkuni tyhjät kolot.

Herkkupakkauksia

Details

Perheemme on akuutissa kesävaatetarpeessa kuopusta lukuunottamatta. Omani ovat vanhoja ja alkavat näyttää enemmän tai vähemmän nuhjuisilta. Tiedätte varmaan sen tunteen, että olisi saatava edes töihin jotain siistiä ja uutta. Päivät katoavat kalenterista salamavauhtia, eikä aika riitä kaikkeen ja "pakkoshoppailu" on prioriteettilistani häntäpäässä.

Tilanteen pelastaa yksityiskohdat. Ainakin omasta mielestäni.

Samat vanhat vaatteet, mutta uudehkot omatekoiset rannekorut ranteessa. Ihan vahingossa tuli tehtyä kaksi kivasti yhteen sopivaa rannekorua. Pinkkiä, mustaa ja bling blingiä -ihan mun juttu!

Jalassa ihanat Burberryn outletista ostamani balleriinat. Ne jäivät viime kesänä vähälle käytölle, joten tuntuvat nyt aivan uusilta. Hyvät kävelläkin.

Ajattelin pärjätä vielä pari viikkoa katselemalla ranteeseeni ja jalkoihini ja unohtamalla kaiken mitä on niiden välissä :) Ehkä sitten lomalla on aikaa vaatekaapin täyttämiseen ja inventaarioon.

Laulaja, nyrkkisankari ja älykkö

Otteita arjesta.
Kuvauksia lapsistani, noista kasvatusponnisteluitteni hedelmistä.

*** Laulaja ***
Sunnuntaiaamuna heräsin kovaääniseen lauluun. Siinä ei ole mitään uutta.

Edellisenä aamuna uneeni kantautui televisiosta ja poikien suusta Vaarilla on saari. Laulu kietoutui osaksi untani. Näin unta, että olin kirkossa ja ihmettelin suuresti, että miksi siellä lauletaan Vaarilla on saarta. Hämmästyksekseni kuulin, että Vaarilla on saari kuuluu uuteen virsikirjaan. Herätessäni istuin unenpöpperössä sängyn laidalla ja mietin, että miten ihmeessä tuollainen virsikirjauudistus on tapahtunut :)

Takaisin tästä sivujuonteesta varsinaiseen tarinaan.

Heräsin siis lauluun, jonka säveltä tai sanoja en tunnistanut. Tunnistin kyllä karmeat karjahdukset viereisestä huoneesta laulun päälle "Lopeta se laulaminen!!!!" Olimme Hra Kepposen kanssa aivan samaan mieltä karjujan kanssa. Yllättäen vastustuskuoroon liittyi kolmaskin henkilö sängystämme. Öisen 5-vuotiaan salavieraan läsnäolo selitti sen, miksi kättäni pisteli. Olin taas nukkunut käteni päällä liikkumatta. Ahdasta ja kuumaa.

Aamuinen kuningaslaulaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että ainoa häntä viihdyttävä tekeminen on kovaääninen laulu. "Koska kukaan ei leiki mun kanssa, mulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin laulaa." Pätevä vaihtoehto laulamiselle olisi kuulemma ollut speedors-ottelu. Koska kielsimme laulamisen, se vaihtui ulinaitkuun "Minulla on oikeus laulaa!" "Te ette voi kieltää laulua!" Olisimme siirtäneet laulajaisen arestiin, jos olisimme jaksaneet nousta sängystä. Sen sijaan välistämme kuului todella raskas huokaus ja kuopus ponnisti ylös: "Hyvä on, minä nousen leikkimään".

Koska aina pitää kuitenkin yrittää jallittaa veljeä, vaatimuksenani on vain, että se ei sisällä kiusaamista eikä häiritse aikuisia.

*** Nyrkkisankari ***
Lapsellani oli vieraana ystäväni samanikäinen poika. Useinmiten minä ja lapsi käymme heillä leikkimässä, koska siellä on rauhallisempaa kuin meillä. Meidän kööri ja vieras olivat trampoliinilla. Vieras tuli sisälle itkua tuhertaen, poikani oli lyönyt häntä. Onneksi ei sentään sattunut pahasti.

Poikani lymyili pihalla todella nolon näköisenä. Yritin vieraalta kysyä, että osaako hän kertoa, että mitä tapahtui. Ei oikein osannut. Lyönti oli tullut yllätyksenä. Kyseessähän oli tämä meidän kiltti ja sosiaalinen lapsi. Olin tyrmistynyt.

Poikani selitti nolon näköisenä isälleen "Siis aina kun minä veli ollaan trampoliinilla, niin me yritetään joko kampata tai lyödä toisiamme. Isi, ei me ikinä osuta toisiimme."
sitten seuraa hiljaisuus ja pojan naama muuttuu vielä nolommaksi
"Mä unohdin kertoa vieraalle, että me leikitään aina näin. Sitten mä menin ja muksasin. Eihän mun ollut tarkoitus osua, mutta vieras ei väistänyt lainkaan. Eihän se tiennyt tätä leikkiä"

Onko sen veljen kurmoottaminen kielletty ainakin miljoonaan kertaan? Olisiko ihan mahdotonta olla ihmisiksi? Vähintäänkin voisi muistaa sen, että ei kohtele kavereitaan kuten veljeään.

*** Älykkö ***
Onneksi meidän perheessä on sentään yksi älykkölapsi. Hän on aivan itse todennut koulun tarpeettomaksi, koska hän osaa virheettömästi 1-10 kertotaulut. Ensi lukuvuosi on siis aivan turha. Hänen älynsä on suorastaan säkenöivä esim. 5-vuotiaaseen verrattuna, jolle hän yleensä tuhahtelee "Sä et osaa edes kolmen kertotaulua. Sä et tiedä mitään"

Moinen varhaiskypsyyden huipentuma on myös sitä mieltä, että hänen kypsyystasoistaan henkilöä on vanhempien turha komentaa "Mä kyllä tiedän mitä mä teen" "Mä päätän itse mun asioista". Yleensä hän sitten päättää mököttää vessassa rajoitetun itsemääräysoikeuden takia.

Ruokaa ja maisemia Tokiosta

Tässä on ollut niin tapahtumien täyteiset viikot, että blogin kronologia kärsii, kun pitää jatkuvasti palailla vanhoihin juttuihin. Nyt harpataan takaisin toukokuuhun ja Tokioon.

Tokion toimiston työkaverini halusivat viedä minut illalliselle. Päädyimme Roppongin sivukujalla sijaitsevaan KollaBo-nimiseen ravintolaan. KollaBo on yakiniku paikka, jossa paistellaan pöydän keskellä olevalla grillausalustalla erilaisia lihoja.

Ensin salaatit tarjolle. Paikka oli korealaistyylinen ja siksi lisukkeena tarjoiltiin kimchiä ja mausteisesti pikkelöityjä vihanneksia.

Sitten lihaa grilliin paistumaan. Nämä oli niin herkulliset ja mureat palat.

KollaBossa on useita pieniä huoneita, joissa saa istuskella rauhassa omalla porukalla. Pöydän päässä olevalla "ovikellolla" soitetaan tarjoilija paikalla ottamaan lisätilausta. Ruokaa juomaa tilaillaan lisää illan kuluessa. Tyypillisin ruokajuoma on japanilainen olut. Viiniäkin saisi, mutta viinit eivät usein ole kovin kummoisia.

Nämä lihanpalat lisukkeineen kuului kääräistä salaatin sisään. Hauska ja herkullinen yhdistelmä. Alla kääräisyä vaille valmis annos.

Vähäisesti on noita maustekasviksia minun annoksessani, ei vatsa vieläkään kestä :(

Näistä en tiedä, että mitä lihaa oli kyseessä. Maku ja struktuuri muistuttivat enemmän sisäelimiä

Otettiin pienet välikeitot

Olen syönyt usein ennenkin yakinikupaikoissa, mutta sisäelinlautaseen en ollut ennen törmännyt. Lautasella oli kuulemma eri eläinten vatsalaukkua ja jotakin muuta... Maussa ei ollut mitään vikaa, mutta palojen rakenne on sellainen, että hampaat eivät meinaa mennä millään lävitse. Eihän siinä lopulta auttanut kuin nielaista palaset sellaisenaan. Onneksi tuli valittua pieniä paloja :)

Raakoja vatsalaukkupaloja. Näiden jälkeen paisteltiin vielä noita marmorilihaviipaleita.

Oli herkullinen ja mukava ilta!

Ruuasta sitten maisemiin. Kuvat ovat Meiji shrinen viereisestä pääsymaksullisesta keisarinnan puistosta. Kaunein hehku jäi näkemättä, koska iirikset eivät vielä kukkineet. Puistoon on istutettu useita satoja erilaisia iiriksiä. Niiden sinertävän loiston olisin halunnut nähdä.

Ihanaa vehreyttä. Nuo pidemmät korret ovat iiriksiä.

Kävimme tsekkaamassa lähteen. Kiva duuni tuolla puistovahdilla vahtia lähdettä koko päivä.

Kalliilla alueella asuintaloja joissa kivijalkamyymälöitä ja -kahviloita. 

Tyypillinen pientaloalueen sähköjohtohässäkkä

Entinen kotikatu. Tässä korttelissa on aikoinaan myynnissä kallis tontti. Pinta-ala oli 32 neliötä. 

Siis 32 neliötä - hyvän talonhan siihen sai mahtumaan.

Harmillisesti en tajunnut heti tsekata hotellin kylpytarvikkeita. Siellä oli aivan mahtavia kylpytabletteja!

Tällaisen violetin kukkaiskylvyn ehdin ottaa. Olipa nautinnollista lojua ammeessa.