Zombie-mamma

Joskus peiliin katsominen melkein pelottaa...

Sunnuntaina tosiaan pelästyin. Päädyin siihen pisteeseen, että oma lapseni juoksi aluksi kauhuissaan minua karkuun.  En ihmettele reaktiota.

Zombienaamani KummitusKahveillemme onnistui loistavasti.

Mietin, että uskaltaako tällaisilla kuvilla pelotella lukijoita heti maanantaiaamusta...

Meikkitaitelijanani ollut Piilon Hanna onnistui myös tsemppaamaan ilmeen. "Tuijota kameraan psykoottisesti ja suupielet alas!" Jotenkin tuon kävi niin paljon luontaisemmin kuin aurinkoinen hymy.

Saattaisin kadulla vaihtaa toiselle puolelle jos tulisin itseäni vastaan ;)

Vertailun vuoksi kuva normilookistani täällä. 

Illalla oli vuorossa ihon kuorinta. Tuo on oikeasti pala vessapaperia.

KummitusKahvit olivat varsin railakkaat ja sopivasti karmeat. Omien lasten suosikki oli vanha tuttavamme P. Kallonen.

Oli muuten todellinen "the night of living dead" sillä kahveille tuli Elvis! 

Lisää kuvia bileistä seuraa myöhemmin.

Mukavaa maanantaita!

Herkkumopo keulii

Hra Kepponen lähti perjantaina kauppaan hankkimaan sunnuntain Halloween KummitusKahveillemme herkkuja. Ostoslistalla oli hämähäkki- ja vaahtokarkit ja yksi karkkipussi. Yhteensä n 1,3kg. Aika iso määrä 13 vierasta kohden, mutta hämähäkkikarkkeja ei saanut 900g pienemmässä erässä. Älytöntä, että Halloween-karkkeja pitää ostaa melkein kilo kerralla (arvaan että ovat vielä kehnojakin).

Hra Kepponen tuli kaupasta ja aloin purkamaan ostoskasseja. Karkkia, karkkia ja lisää karkkia. Sen 1,3kg lisäksi tuli ylimääräiset 1,7kg. Ehkä pitäisi todeta, että Hra Kepposella ei mopo keulinut karkkiostoksilla, kyllä se lähti käsistä aivan kokonaan. Tämä on varmasti painollisesti suurin kotiin kerralla kannettu herkkumäärä.

Hra Kepposen perustelut hamstraukselle olivat sinänsä hyvät. Loput karkit säästetään poikien kaverisynttäreille. Säilyvää tavaraahan ne ovat (wishfull thinking?). Vaihtelevan itsekurin johdosta turvallisempaa olisi ollut hakea kaupasta parin päästä viikon tarvittava määrä lisää. Ensi vuonna on selvästi niiden hedelmäisten Halloween-herkkujen vuoro!

Nuo jatkuvasti suurentuneet pakkauskoot ovat itselläni valitettavasti vaikuttaneet siten, että pienellä treenillä pystyn syömään 200g suklaalevyn puolen päivän aikana. Pojille emme ole ikinä antaneet kokonaista isoa pussia per poika, mutta tuollainen iso kettukarkkipussi katoaa kolmeen poikaan sutjakasti.

Esikoinen ei syö juurikaan karkkia ja siksi meillä on harvakseltaan karkkia kotona. Ihan puhtaita papereita tuskin saisimme lasten kuluttaman sokerimäärän suhteen. Poikien herkkuna on jäätelö ja sitä kyllä menee muutenkin kuin herkkupäivänä. Keksejäkin on tullut ostettua turhan usein viime aikoina. Itse joudun jälleen toteamaan sokerista sen, että minun erittäin vaikea pysyä kohtuudessa, jos hankin herkkuja kotiin. Ilmeisesti ainoa toimiva ratkaisu on herkuttomat kotiolot tai viikonlopuksi ostettu yksi pulla. Kahvilassa ja kylässä voin sitten nauttia pulla- tai kakkukahvit surutta.

Paljonkohan tuosta karkkivuoresta jää minun vyötärölleni?
Joka tapauksessa elämä tänä sunnuntaina meillä on taatusti makeaa ;)

PS. Mitenköhän noi joulupukkisuklaat liittyy Halloweeniin?

Eskarilaisen unelmakengät

Kävimme viikolla kenkäostoksilla. Toiveikkaana menimme K-Kenkään ostamaan samanlaisia tarjous-SuperFitejä kuin esikoiselle. Noh, nehän olivat loppuneet jo aikaa sitten :( Muutamasta muustakin mallista olivat koot jo loppu.

Eskarilainen kuitenkin löysi itselleen unelmakengät. Meillä onkin tällä viikolla kuulunut jatkuvaa anelua "Saanko laittaa uudet pikalukkokengät pliide pliide pliiii-ii-de" Meillä siis kaksi odottaa pakkasia. Itselläni ei ole talvikenkien käyttöhimoa, mutta en enää jaksaisi tätä sadetta ja pimeyttä. Pakkasta ja lunta kiitos!

Ensimmäinen eskarilaisen unelmapari on Vikingin pikalukkokengät. Minulle aivan uusi kiinnityssysteemi. Kun lukosta vetää kiristysnauhat löysentyvät. Kenkä jalkaan, paina lukko sisään ja menoksi. Kireyttä voi säätää pyörittämällä lukkoa. Kenkäkauppias sanoi, että heillä on ollut jo kolme talvea pikalukkokenkiä myynnissä ja valituksia tai palautuksia ei ole tullut. Minä nimittäin epäilin lukituksen kestoa. Toivottavasti kestää.

Pikalukkokenkien normaalihinta on varsin suolainen. Ne olivat K-Kengässä hyvässä tarjouksessa ja maksoivat saman verran kuin kuopuksen normaalihintaiset SuperFitit. Harmillisesti kuopuksen koko pikalukkokengissä oli loppunut.

Vikingin pikalukkokengät

Pikalukkokenkien jälkeen keskimmäinen alkoi pyytämään kaupassa, että olisiko mahdollista saada toisetkin kengät. Samanlaiset talvikumpparit kuin viime vuonna (ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä). Ne ovat maailman parhaat kumpparit. Kyseessä on Viking Thermo kumpparit, jotka ovat todella kevyet ja kuitenkin lämpimät. Keskimmäisen viimevuotinen pari on varsin hyvässä kunnossa ja meneekin kuopukselle päiväkotikäyttöön. Niinpä keskimmäinen sai toisenkin unelmaparin.

Vikingin talvikumppareita voin suositelle kura- ja loskapeikoille kolmen talven kokemuksella. Itse olen hoitanut nämä pesemällä 1-2 kertaa käyttökauden aikana ja lopuksi pesukoneessa.

Kuvassa keskimmäisen vanha pari

Siistimpi kenkäpari on harkinnassa ainoastaan esikoiselle. Jotenkin en haluaisi pojan käyvän joulujuhlissa ja -kirkossa talvilenkkareilla. Tosin investointihalukkuuteni poikien kenkiin lähenee nollaa. Toistaiseksi ainoa minibudjettiin löytynyt pari ovat nämä H&M tekonahkaiset (en kyllä pidä tekonahasta) 25€ nilkkurit karvavuorella.

Kuva täältä

Valinnan vaikeutta takkiostoksilla

Olen viettänyt talvivarusteiden hankintaviikkoja. Taidan kohta tarvita personal shopperin, niin vastenmieliseksi alkaa muodostua nämä pakko-löytää-tietty-vaate-ostoskeikat. Parin viikon takaisten pakkasten kannustamana olin pakotettu hankkimaan itselleni uuden talvitakin.

Käytettävissä olevan ajan ja voimien puitteissa valitsin strategiaksi yhden pysäyksen ostoreissun. Eli lähikauppakeskukseen ja vain yhteen kauppaan siellä ja myyjä auttamaan. Hyvin nopeasti sopivat lyhyet tai puolipitkät villakangastakit oli karsittu kahteen malliin. Luulisi olevan valinnan sen jälkeen helppoa!

Ensimmäinen vaihtoehto oli suhteellisen slimmi ja jotenkin trendikkäämpi malli, toispuoleisella kauluksella ja hyvin isoilla napeilla. Toinen malli oli perinteisempi A-linjainen takki muhkealla kauluksella. Molemmat takit olivat kivoja ja riittävän laadukkaan oloisia. Silti valinta meinasi osoittautua ylivoimaisen vaikeaksi. Piti ottaa konsultointipuheluita kotiinkin :) Päädyin lopulta trendikkäämpään takkiin, etenkin kun se oli selvästi halvempi.

20 minuutin päästä olin takaisin kaupassa. Päätin vaihtaa trendikkään takin siihen perinteiseen A-linjaiseen. Minä ja trendikkäät takit emme sovi yhteen, tunnen oloni kotoisaksi vain "tätitakeissa". Tällä kertaa jopa muistin trendikkään syystakkini kohtalon.

Itse tykkään uutukaisesta jo nyt paljon ja toivon takille pitkää ikää. Takissa on kashmiria ja en tiedä, kuinka hyvin tuollainen villa-kashmir pienellä tekokuitulisällä kestää kulutusta. Takin lisäbonuksena on se, että siihen käy pinkit "kesäasusteeni". En nimittäin pysty hylkäämään pinkkiä enää edes talveksi ;)

Tummansinisen takin kuvaaminen osoittautui erittäin hankalaksi. Töiden jälkeen on liian pimeää ja viikonloppuisin sataa. Alla erilaisia virheellisesti valottuneita otoksia.

Maanantaina olimme poikien kanssa kenkäostoksilla. Keskimmäinen ei ole tullut äitiinsä, hän tietää, mitä haluaa. Niin ja minä en juokse kauppaa ympäri, koska vaan tuntuu siltä, että on pakko juosta. Enää talvivarustelistalta puuttuu rukkaset ja pipot kahdelle pojalle. Joutunen keräilemään voimia, motivaatiota ja rahaa ennen talviurheilutarvikelistan kimppuun käymistä.

Näyttäähän nuo konjakin väriset asusteet asiallisilta ja klassisilta,

mutta eikö pinkki olekin parempi?? 

Pinkkiunelman täydennykseen sopisi nämä kengät. 

Jäänevät ostamatta, koska sekä platform että hinta ovat liian korkeat.

Kuva täältä