Vitamiinien imeytymisvaikeuksia

Hra Kepponen on perheemme vitamiinivastaava. Hän muistaa annostella jokaiselle tabletit ja tipat. Poikien vitamiineista huolehtiminen ei ole aivan helppoa - he ovat vitamiiniyhteistyökyvyttömiä.

D-tipat vielä menevät useimpina aamuina, koska aamiainen on aika kuivakka ilman mehua (tipat mehussa). Ajoittain toki pöydältä löytyy aamiaisen jälkeen koskemattomia mehumukeja. Sen sijaan purutabletit jäisivät aina syömättä, jos mies ei vahtisi. Meinaavat tosin jäädä syömättä vahtimisesta huolimatta.

Useana aamuna viikossa on jonkun pojan paikalla syömätön vitamiinitabletti. Sen lisäksi niitä löytyy mitä erikoisemmista paikoista kotoamme. Tässä pari vakiopiiloa:

Sohvatyynyjen alta löytyy aina vitamiinitabletteja. Tämän kertaisessa ratsauksessa löytyi yksi hiukan imeskelty ja yksi aivan iskemätön.

Portaiden yläpäästä löytyy myös vitamiinitabletteja.

Näiden vakipaikkojen lisäksi vitaamitabletteja on löytynyt lastensängyistä ja lelulaatikoista. Kerran löytyi ulkoportailtakin. Joku voisi kehittää vitamiinisuihkeen näitä hankampia tapauksia varten :)

Itse olen muistanut syödä vitamiinini ja annostella D:tä reilusti. Siitä huolimatta syksy iskee jälleen päälle ja saa oloni päivä päivältä nuupahtaneemmaksi. Ulkoilumahdollisuus ja kohtuullinen sää eivät tunnu osuvan lainkaan samalle ajankohdalle. Istun päivät päivänvalottomassa tilassa tietokoneen ja puhelimen äärellä ja kuljetan vesisateessa enemmän tai vähemmän kuraisia lapsia.

Kurakiintiöni on täyttynyt pari vuotta sitten koko loppuelämäkseni, sitä on vaan tarjolla koko ajan enenevässä määrin. Auringonvalokiintiöni taas jää rajusti joka päivä miinukselle. Todella huono yhtälö :(

Torikahvit ja haastekortti

Koko kesän suunnittelin torikahveja. Olin jo luopunut toivosta, kunnes tiistaina pääsin aivan yllättäen torikahveille. Torikahvi ei aivan vastannut alkuperäistä suunnitelmaa, mutta toteutui kuitenkin.

Torille tullessani olo oli hiukan hutera ja paita pikkaisen kylmästä hiestä selästä kostea.

Syynä oloon ei ollut kankkunen vaan aamuinen akuuttiaika hammaslääkärille.

Olin nimittäin aivan varma, että kohta 30v amalgaamipaikkani on falskannut ja alle on tullut juurihoidon vaativa reikä. Kylmä hiki otti vallan siinä vaiheessa, kun istuin hammaslääkärin tuoliin. Paniikki oli aiheeton, koska yllätykseksi kipeä hammas, kuten kaikki viereisetkin, olivat ehjiä.

Niinpä typertyneenä, runsaista hammasröntgeneistä köyhtyneenä ja edelleen hammaskipuisena päätin nauttia hienosta syysaamusta Hakaniemessä torikahvilla. Tässä on samalla ensimmäiset Lumia 1020 ottamani kuvat. Mitään en osannut säätää, paitsi zoomata. Mielestäni ihan kelpo kuvalaatu. Ja hyvää pullaa :)

Sitten siihen haastekorttiin.

Ystäväni aloitti viikonloppuna korttiharrastuksen. Jipii! Olin hänen luonaan askartelemassa. Päivä oli luonnollisesti mitä mainioin ja tuloksena on kortti isänpäivän kunniaksi hra Kepposelle.

Kortilla osallistun Korttisirkuksen haasteeseen nro 7. Haastena on, että kortissa tulee olla eläin.

Kortissa on eläiminä nuo "mä tahdon veivaa veivaa" Madagaskarin kissamakit. Siinä on Hra Kepposen ihan oma kolmikko. Koristeita on poikkeuksellisen runsaasti. Oikeassa yläkulmassa on ystäväni Leonidan kaulakorun palanen, jota olen säästellyt erikoisen tärkeään korttiin :)

Sisäpuolella on vielä mielestäni todella magee yllätys. Visuaalinen ilme on vielä kesken, koska lapset kirjoittavat nimensä värillisille kartonkitageille, jotka liimaan onnittelun alle. Mutta se magee juttu on tuo itsetehty "raaputusarpa"-siis tuo harmaa neliö. Raaputuspinnan alta paljastuu salainen viestini hra Kepposelle.

Ystäväni oli huomannut "raaputusarvan" teko-ohjeet Taika-lehdessä ja päätimme heti kokeilla niiden valmistamista. Ystäväni koeraaputti omansa ja toimi hyvin. Mikäli meillä tänä vuonna on käytössä joulusukka joulukalenterin sijasta, ajattelin valmistaa joulusukkaan ainakin yhden arpasatsin.

Raaputusarvat valmistetaan Taika-lehden ohjeella seuraavasti:
1. Päällystä valitsemasi kuva kontaktimuovilla.
2. Valmista seos askartelumaalista (2/3 osaa) ja astianpesuaineesta (1/3 osaa)
3. Sivele siveltimellä kuvan päälle seosta. Anna kuivua.
4. Lisää kerroksia kunnes kuva on piilossa.

Trenditakin kaappikuolema

Viime joulukuussa päätin piristää keski-ikäisen überkäytännöllistä ja suppeaa takkivalikoimaa trendikkäämmällä yksilöllä. Yleensä takkini ovat reilusti lantiolle ulottuvia, tummia tai kuran värisiä ja vesipestäviä.

Jossain normaalista poikkeavassa mielentilassa valitsin lyhyen ja voimakkaasti leikatun takin. Ajatuksenani oli pitää takkia tummien farkkujen ja tumman paidan kanssa.

Takki ja huivi Gapista

Ihan mahdottomaksi tehtäväksi on osoittautunut takin käyttäminen. Siitä huolimatta, että syys/kevättakkieni kokonaismäärä on 3 kpl. Aloitin käyttötsempin viime keväänä. Syksyn kylminä aamuina olen jälleen suunnitellut takin käyttöä. Ensimmäisellä koesovituksella takin alla oli pinkki paita. Minusta oli ruman näköistä, kun takin helman alta näkyi reilut 10cm pinkin paidan helmaa. Aamukiireessä en enää kykene vaatteiden vaihtoon takin takia. Seuraavan yrityksen petroolihelma olisi ollut jo melkein siedettävä, mutta helmaa oli tunikan pituuden verran vilkkumassa alta. Oranssi huivi olisi ainakin pitänyt vaihtaa pois. Päätin odottaa täysmustaa päivää. Seuraavan täysmustaan päivään mennessä olin taas unohtanut koko takin. 

Takilla on kohta 10kk ikää ja käyttökertoja on nolla.

Ei ole helppoa olla edes hippaisen trendikkäämpi.

Täytynee laittaa post-it lappu eteiseen "Mustana päivänä muista uusi takki!"

Onnellinen talon omistaja

Keskimmäiselle on jäänyt maitopurkkiaskarteluistamme vahva, positiivinen muistikuva. Hän on taas pyytänyt monta, monta, monta kertaa, että äiti askarrellaan maitopurkista jotain.

Tällä kertaa teimme talon. Sen nimeksi tuli Sauronin Suun mahti :) Olemme siis siirtyneet Star Wars ajasta Sormusten Herra ja Hobitti aikaan.

Kellarissa on luonnollisesti vankila. Siellä on nytkin kaksi vankia.

Toisessa kerroksessa on tv-huone. Siellä on divaani, nojatuoli ja telkka. Maisemaikkunasta voi tarvittaessa ampua ja miekkailla.

Kolmannessa kerroksessa on rauhallinen tila, jossa on kirjahylly, viherkasvi ja lemmikkisammakko. Siellä myös syödään. Ruokana on tietysti pizzaa. Seinällä olevasta taulusta tuijottaa Sauronin silmä.

Ullakolla on varastotilaa. Siellä säilytetään aseita ja sieltä voi salaa (miten ihmeessä?) ampua tykilläkin.

Minulla oli hiukan erilainen visio talosta. Ehdin jo leikata taloon sopivat tapetit :)

Yhdessä tekeminen on aina kivaa. Keskimmäinen on niin onnellinen talostaan, että omaa mieltäni lämmittää toisen into. Itseni pitää nyt löytää into seuraavan talon rakentamiseen - kärsimätön kuopus odottaa, että pääsemme aloittamaan hänen talonsa tekemisen.

Mukavaa viikonloppua!