Kalapedikyyri

Hetki Elämästä -blogin Jassu kertoi käyneensä kalapedikyyrissä. Koska Jassun pedikyyrissä oli niin niukanlaisesti kaloja, niin minun piti "nokittaa" :) ja näyttää oma kalapedikyyrini.

Yhtenä pilvisenä päivänä Eilatissa menin kalapedikyyriin. Siinä siis tietty kalalajike syö jaloista kuolleen ihosolukon pois. Kaloilla ei ole hampaita, joten homma vain kutittelee mukavasti. Jalat pestään lievästi desifioivalla pesuaineella. Haavaisilla jaloilla ei voi mennä kalapedikyyriin. Itselläni oli jonkun hyönteisen purema (en ollut itse huomannutkaan), mutta siihen riitti teippaus.

Allas oli tarkoitettu useammalle asiakkaalle. Olimme aikaisin aamulla liikkeellä ja olin suurimman osan ajasta yksin. Ostin ensin vartin ja sitten vielä toisen vartin. Hoidon jälkeen ainoastaan isovarpaissa oli hiukan kovettumaan jäljellä, muuten oli niin pehmeät jalat. Hoito tuntui mukavalta, ainoa pieni juttu oli se, että toisen isovarpaan kynsinauhan ympäriltä syövät kalat jotenkin ärsyttivät. Ratkaisu oli helppo: varvas veden pinnalle.

Henkilökunta kertoi, että kalat ruokitaan päivittäin. Kuollut ihosolukko on kalojen herkkua -suklaata kaloille, ei varsinainen ateria.  Olin päivän ensimmäinen herkkupala, joten vastaanotto oli sen mukainen. Hillitön kuhina kävi altaassa jo pelkästä varjostani. Hauska kokemus :)

Kalat odottavat herkkua

Lähikuvaa

Taistelu makupaloista on alkanut

Aluksi kaloja oli jaloissani ihan hillittömän paljon. Siinä vaiheessa, kun altaaseen tuli kahden muun asiakkaan jalat, minulle jäi vähiten kaloja. Mikä ei sinänsä haitannut yhtään :)

Uudet asiakkaat ovat vähentäneet kalamäärää

Tällä kuvalla voinkin samalla osallistua siihen "kuva itsestäsi ilman meikkiä" 

blogeissa kiertäneeseen haasteeseen. 

Bonuksena hiuksiin laitettu latvahoide, auringosta punottava nenä

ja pelastusrenkaan paljastava asu.

Grande vedätystä

Vaari vei eilen aamulla pojat päiväkotiin. Tänään babysitteri haki pojat. Pojat ovat pieniä suloisia kierolaisia, jotka yrittävät käyttää jokaisen vedätysmahdollisuuden.

1) Nintendo päiväkodissa
Eilen, kun lapset istuvat jo autossa matkalla kotiin päiväkodista
Keskimmäinen: "Äiti, mun Nintendo jäi päiväkotiin"
minä: "No nyt saa jäädäkin. Miten sulla ylipäänsä oli Nintendo mukana?"
Keskimmäinen: "Vaari lupasi"

Neutraali keskustelu. Joskus isovanhemmat lupaavat kiellettyjäkin juttuja.

***
Pääsemme kotiin
minä: "Muistathan, että päiväkotiin ei saa viedä Nintendoa?"
Keskimmäinen: "Muistan, muistan. Mutta vaari ei tiedä sitä."
minä: "valehtelitko vaarille?"
Keskimmäinen: "en..."

Jaahas, mitäköhän vaarille on sepitetty?

***
Myöhemmin illalla
minä: "Miten käyttäydyitte aamulla vaarille?"
Keskimmäinen: "Tosi hyvin."
minä: "Jos minä nyt soitan vaarille, niin sanooko vaari samalla lailla?"
Keskimmäinen: "Ehkä ei. *hetken hiljaisuus* Minä itkin aika lailla."
minä: "Miksi sinä itkit?"
Keskimmäinen: "Jotta saisin sen Nintendon mukaani päiväkotiin."

Siis lupaus on kiristetty itkemällä. Uskaltaako tätä enempää tonkiakaan?

Mitä sanoo vaari?
Piti kuulemma antaa työvoitto ;) kun olivat päiväkodissakin luvanneet aamulla, että Nintendon saa tuoda. Pieni vedättäjä oli niin monta juonta keksinyt ja kyyneleet tiristänyt.


2) Karkit
Olin puhelinpalaverissa poikien ruoka-aikaan. Babysitteri huolehti heidän ateriastaan. Kun tulin alakertaan kuopus marisi jotain, mistä en saanut selvää

Babysitteri Kuopukselle: "Karkit jaettiin tasan teidän kesken ja sinä sait valita itse. Nyt ei ole enää karkkeja jäljellä. Se on harmi, jos et pidä noista, mutta karkit on jaettu ja syöty"
Babysitteri minulle: "Jälkiruuaksi tarkoitettu karkkipussi on jaettu ja Kuopusta nyt harmittaa, kun hän ei tykkääkään valitsemistaan karkeista".

Neutraali keskustelu. Joskus babysitterit lupaavat kiellettyjä asioita.

Mutta mikä ihmeen karkkipussi? Mistä sellainen tuli?

***
Myöhemmin

minä: "Pojat hei, mistä te sen karkkipussin saitte?"
Keskimmäinen: "Kuulin, kun isi sanoi, että osti kaupasta karkkia. Se oli tosi helppo löytää se pussi."
minä: "Oliko teillä lupa ottaa se pussi? Onko tänään karkkipäivä?"
Keskimmäinen: "Kuulin, kun isi sanoi, että me voidaan saada se, jos käyttäydytään tosi hyvin. Kertaakaan en ole tänään lyönyt ketään".

Joskus isit puhuvat äideille tarkoitettuja asioita lasten kuullen.


3) Jäätelö
Käyn vessassa ja kun tulen olohuoneeseen pojat syövät jäätelöä.

minä: "Pojat, kuka antoi luvan ottaa jäätelöä?"
Esikoinen kärkevästi: "Itse olet luvannut, että jos tulee vieraita kylään, niin saa ottaa jäätelöä."
minä: "Niin jos tulee vieraita!"
Keskimmäinen osoittaa minulle tuntematonta poikaa, joka istuu keittiössä.

Hetken hämmennys. Ja sitten muistan pojan. Oli kuulemma juuri tullut.
minä: "Jos jäätelöä voi syödä silloin, kun on vieraita, niin kuuluisikohan jäätelöä tarjota myös sille vieraalle?"
Keskimmäinen lähtee auliisti näyttämään valikoimaa. Hän myös tarjoaa vaihtoehtoa, että kaveri ottaisi hänen jäätelönsä (josta on puolet jäljellä) ja hän ottaisi uuden.

Joskus vanhemmat tekevät huonoja lupauksia. Joskus ne pitää myös perua.


***
I rest my case: Grande vedätystä.

Tuhkatkin pesästä

Kirjoittelin aikaisemmin työolosuhteista ja etenkin kahvista.

Lomamatkalta palattuani seisoin pitkään tässä kohtaa ihmetellen, että kuka on varastanut kahviautomaatin. Jäljellä oli vain ISO kolo.

Meillä ei ole kahvia enää lainkaan. Vuoden loppupuolella työantaja poisti ilmaisen kahvin. Automaatit muuttuivat maksulliseksi. Sopimus oli koeajalla ja palveluntarjoaja totesi, että palvelu ei kannata ja kärräsi automaattinsa kannattavampaan kohteeseen.

Ainoa mahdollisuus saada kahvia on päästä mukaan johonkin kahviporukkaan, jolla on keitin tai ostaa kahvia lounasruokalasta ystävälliseen 1,4€ per kuppi asevelihintaan. Minulla ei ollut mitään ongelmaa maksaa edellisellä toimistolla erinomaisesta lattesta kolmisen euroa kuppi. Mutta tuosta 1,4€ hintaisen kuraveden juonnista mielestäni pitäisi maksaa minulle. Eilen iltapäivällä olisin taipunut maksamaan, mutta kas -kahvila menee 14:30 kiinni kokonaan.

Kahviporukkaa en ole löytänyt. muu organisaationi ei ole samalla toimistolla, joten minä kuulun niihin, jotka muuttavat koko ajan ja jotka tyrkätään aina johonkin nurkkaan. Olen siirtynyt kahvin suhteen omavaraiseksi. Tai oikeastaan kahvintarjoajaksi. Istuimme tänään neukkarissa vieraani ja työkaverini kanssa ja hörpimme aamulla keittämääni kahvia. Yllättäen termoskahvipannu on yhden kahvinjuojan taloudessa tarpeellinen.

Modern office: konferenssipuhelin, videotykki ja oma kahvitermos :)

Aika harvalla työnantajalla riittää kantti katsoa, että mitä käy kun ensin totutetaan työntekijät kahviin ja sitten sitä ei saa edes rahalla. Tilanteeseen on lupailtu muutosta -ei siis parannusta ;)

Kahvinjuontini on vähentynyt. Olen miettinyt aloitetta, että jos voisivat poistaa samaan tyyliin kaiken epäterveellisen lounasravintolasta... Miksi siellä pitää tyrkyttää jälkiruokaa?

Koko perheen voimalla lounaskutsuilla

Miehen täti puolisonsa kanssa järjestää perinteisesti lounaskutsut loppiaisena. Parina viime loppiaisena olemme olleet Kanarialla, mutta nyt pääsimme osallistumaan.

Kertaakaan aikaisemmin emme ole olleet paikalla kolmen lapsen kanssa (ja ihan syystä!). Isäntäparin omat lapset ovat aikuisia ja he asuvat keskustassa suvun vanhojen antiikkihuonekalujen keskellä. Tosin isäntäparilla on itselläänkin kolme poikaa, joten he eivät ole täysin valmistautumattomia meihin ;) Poikiin on suvussa tottu muutenkin, koska serkuksia on kymmenen (mies ja hänen veljensä mukaan luettuina) ja kaikki poikia. Tähän saakka meidän lapsemme ovat olleet ainoita lapsia juhlissa, joten leikkikavereitakaan ei ole ollut.

Eilen päätimme yrittää tsempata edustusperheeksi, joka tulee pyhävaatteissaan hyvin käyttäytyvien lastensa kanssa paikalle :D

Ei me nyt kovin edustavilta näytetä pyntättyinäkään.

Tukat on heti takussa ja paidat repsottavat housunkauluksen päällä.

Keskimmäiseltä jotenkin vaan putosi jo nappikin paidasta.

Käytöstavoissa on tapahtunut edistystä:

+esikoinen käyttäytyi hyvin koko vierailun ajan ja muisti jopa kiittää ruuasta (waves!)

-kuopus käyttäytyi muuten hyvin paitsi, että raapi keskimmäistä kasvoista

-keskimmäinen potki kuopusta päähän, uhkasi purra ukin veljeä ja keksi hänelle tyhmiä pilkkanimiä :(

-kukaan lapsista ei yllättäen osannut sanoa käsipäivää (vaikka sitä harjoitellaan päivittäin päiväkodissa)

Saimme miehen kanssa syötyä ja juotua kahvit ja jopa vaihdettua muutaman sanan osan sukulaisista kanssa. Ei se silti vieläkään ollut mikään rentouttava reissu. Mutta ehkäpä jo kahden vuoden päästä?

Paikalla oli sukua noin parikymmentä henkeä ja pari vauvaa päälle. Muutama tunnelmakuva muistoksi.

Pääruokapöydästä kotikokeiluun tulee suolahunaja ja brie

Kirpeä marjahyydyke ja makeat mantelilastut olivat erittäin hyvä yhdistelmä 

 Asunnossa on ihanien huonekalujen lisäksi kaksi komeaa kakluunia

Hyvää kohtelua sai vuoden ikäinen pikkuserkku

Ja tältä näytti edustusperheen vesa kotiin palattua :(

Mummi viihdytti poikia leikkimällä piilosta. Piilopaikasta tuli hirveä riita keskimmäiselle ja kuopukselle ja tässä siitä muistot. Huoh!

Kuopuksemme on neljä vuotta hymyillyt putkeen, mutta nyt meillä on hymypalleron sijasta kunnon uhmapakkaus. Joka raapii :(

Toisen tädin mies sanoi, että meidän poikamme ovat elinvoimaisia. Ja sitten hän lohdullisesti totesi, että lapset pitää saada omille siivilleen ja elinvoima auttaa siinä. Lohdullinen ajatus.