Joulukorteista

Minulla on ollut varsinainen korttikatkos. Blogini mukaan olen tehnyt kesäloman jälkeen vaivaiset 4 korttia. Viimeksi olen kortteillut yli 2kk sitten. Tauko ei ole tehnyt hyvää: aloittaminen on vaikeaa, eikä ideoita synny oikeastaan muuten kuin kokeilemalla ja taidotkin ruostuvat. Joulukorttituotantoni on lähtenyt yskien käyntiin. Kesälomalla prototyypittämäni kortti-idea jäi toteuttamatta vain, koska ei sitten huvittanutkaan tehdä sellaisia kortteja sen enempää.

Vanhat joulukorttiaihiot olen tehnyt kaikki loppuun. Yksi niistä sopii hyvin P*skarteluhaasteeseen #120. Haasteessa pitää kaivella varastojen kätköistä niitä vähän vanhempia tarvikkeita. Kuvan olen leimannut lähemmäs 1,5vuotta sitten heti leiman hankittuani (leima ensimmäisiä ostamani jouluisia leimoja). Sen jälkeenpä en ole sitä käyttänytkään. Paperit ovat pari vuotta vanhoja. Lumihiutaleet sentään ovat tänä syksynä hankittuja. Kortti sopii siinäkin mielessä jo nyt julkaistavaksi, koska se on tämän joulun satsissa lähes uniikki.

Tausta tehty distresseillä, kuuset leimattu päälle. Kaksi eri paperia. 

Toivotuksessa reilusti Crackle Accenttia.

Tässä oli taas kaikki keskiyön valokuvaamisen ongelmat etenkin kuo tuo leimakuvan pohjana käyttämäni paperi on kiiltävää. Mutta slaavilainen jouluhaikeus välittynee. Kortti lienee vähän kuin kotimainen tonttulaulu: "...Hetken kestää elämää. Sekin synkkää ja ikävää".

Melankolisesta korttifiiliksestä (tai siis tunnelmallisesta) huolimatta toivon kaikille oikein hauskaa joulunodotusta :D

Elämäni pikku-duudsonien äitinä

Ensi kosketukseni pikkupoikien  hurjiin temppukokeiluihin tuli entisen naapurin poikien kautta. Heidän pojillaan oli tapana keksiä toinen toistaan uskomattomampia tempauksia (kuten  kokeilla, että jos veli makaa mäessa, niin kumpaan sattuu enemmän, kun toinen laskee mäkeä potkumopolla makaajan päälle). Näin jälkikäteen pahoittelen mielipidettäni, että homma on ihan puhtaasti kasvatuskysymys. Toki kasvatuksella voi vaikuttaa paljon, mutta joillakin duudsonius vaan on verissä. Eikä sitä aina pysty pidättelemään millään -on ihan pakko päästä kokeilemaan!

Duudsonin äitinä olo kysyy hermoja. Aina saa miettiä, että mikä on seuraava tempaus ja kuinka vaarallinen se on. Siksi huonoista hermoista huolimatta haluan, että kokeilut tapahtuvat minun valvonnassani eikä kavereiden kanssa salassa.

Olimme katsomassa, kuinka pitkälle viime päivien myrskyt ovat vedet työntäneet.

Poika: Äiti mä haluan kahlata sorsien luokse.
Äiti: Sulla ei ole kumisaappaita. Et voi mennä, jalat kastuu!
Poika: Mä otan kengät pois.
Äiti: Vesi on ihan jääkylmää ei sinne voi mennä ilman kenkiä. Hae kotoa saappaat.
Poika: Mutta mä haluankin kokeilla miltä se kylmä vesi tuntuu. Mä haluan tuntea sen jaloissani.

...jankataan ja jankataan...
Jäähileisessä tulvavedessä kahlaamisesta muodostuu temppujen temppu, jota ei voi ohittaa. Kyseessä siis 7v, joka tietää miltä avantovesi tuntuu.

Äiti: No ihan sama, jos haluat palelluttaa varpaasi ja tulla kipeäksi, niin voit mennä kengittä.

Poika hihkuu innosta ja riisuu kenkiä. Kiitos äiti. Toivon, että minun ei tarvitsisi katsoa bluffiani loppuun saakka.

 Tuuli on puhaltanut vedet lahdelta kävelytielle saakka.

Jääriitteestä huolimatta kenkien riisuminen kesti nanosekunnin

Ja sitten matkaan vaan.

Ilmeestä päätellen huiman upea temppukokemus

Sitten pientä sorsajahtia

Look mama - no shoes!

Näin pinkaisimme kotiin saakka

Nyt on kylmä vesi ja jää kokeilut tehty. Mitäs poika tuumi asiasta? Tästä voisi tulla hänen tulvaperinteensä. *huoh* Aina tulvan aikaan hän juoksee vedessä vuodenajasta huolimatta. Mutta vain, kun äiti on mukana. Äidistä tämä oli once in the lifetime experience.

En kyllä viitsi edes miettiä, että mitä meidän naapurimme meistä ajattelevat. Enhän mä enää edes tiedä, mitä itse ajattelen itsestäni kasvattajana. Pitäisikö kaikki tyhmä kieltää? (Itse tein kaikki toilailuni salassa ja osa niistä oli hengenvaarallisia) Kannustaako mahdollisuus kokeilla vain hurjempiin kokeiluihin? Voiskohan Jarppi antaa ohjeita?

Entisen naapurin tapaus antaa toivoa. Pojat ovat hengissä, raajat tallella, käyvät koulua ja käyttäytyvät kulmilla tavattaessa tosi fiksusti.

Rauhallista itsenäisyyspäivää teille! Meillä se taitaa olla vain ikuinen haave...

PS. Poikien isä oli mukana todistamassa episodia. Hänkään ei tiedä, miten parhaiten hanskata duudson-energia.

3P

Tällä hetkellä ehdin kirjoittamaan lähinnä töissäkäyvän äidin elämästä hurjapäätrion kanssa. Tarvetta ja halua kädentaitojen harjoittamiseen kyllä olisi. Muutenkin kuin kerran kuussa.  Mutta tässä tämän kuun tuotokset eli 3P.

1P - paita
Toista kuukautta (ellei kolmatta) oli keskimmäisen dinopaita odottamassa alahelman kääntöä. Finally done. Paita on samanlainen kuin esikoisella. Kangas ihastuttaa edelleen. Parturoin sällin myös. Latvasta lähti sellainen reilu 15cm korkkiruuvikiharaa. Ihan lyhyeksi en raskinut vieläkään leikata. Muuten hiusten mallina on sama sotkuinen kihara kuin aikaisemminkin.

Välillä minulta kysellään, että kuinka saan lapset kuvattavaksi. Meillä pojat yleensä antavat kuvata itseään mukisematta. Palkkiotta. Eivät ne otokset meilläkään ole kovin kummoisia. Alla mallia siitä minkälaisia on yli puolet kuvista. Mutta kun tarpeeksi monta räpsii putkeen, niin kelvollisiakin osuu mukaan.

2P - Pipo
Kun kuopus sai dinopipon, alkoi keskimmäinenkin vaatia sellaista itselleen. Kävin äkkiä nappaamassa fleeceä Eurokankaan palalaarista. Löysin aika kivasti Ticketin vihreään haalariin sopivat sävyt. Vasta kun ompelukoneella ompelin pipoa kasaan, huomasin ettei harmaa olekaan fleeceä vaan jotain purkautuvaa neulosta. Saumuri on taas temppuillut, joten en olisi millään viitsinyt sitä säätää. Olisi kyllä ihan kiva, jos siellä EK:ssa fleecelaarissa oli vaan sitä fleeceä! Tai vielä parempi olisi, jos olisin sen verran vähemmän koomassa, että huomaisin mitä ostan ja leikkaan :)

 

Luonnollisesti nuorella herralla oli protestoivaa värivalinnasta.

Sehän ei sovi siniseen Ticketin kumipukuun lainkaan.

Korjasin ongelman Prisman 6,95€ sinisellä dinolakilla,

joka valitettavasti on hienompi kuin oma viritykseni

3P - Piparkakkuja

Hauskaa, helppoa, hintavaa

Lasten synttärijuhlat ovat olleet tämän sairasteluputken takia vastatuulessa. Jo yhdet juhlat piti siirtää. Koska flunssa on siirtynyt perheen aikuisiin, oli syytä tehdä 7v (+3v) juhliminen mahdollisimman helpoksi ja viettää ne Hoplopissa.

Itä-Helsingin Hoplop on vielä uudehko ja siisti ja tänä iltana siellä oli todella tyhjää. Ihan kuin paikka olisi ollut vain meitä varten auki :) Pojat viilettivät 2,5 tuntia tukka putkella. Henkilökuntakin ihmetteli, että eipäs pojille maistunut juurikaan tarjoilu. Limsa ja jätski sentään kelpasivat. Mutta eihän sitä ehtinyt pöydän ääressä istumaan. (Nälkäiset äiti ja isi ovat täyttäneet vatsansa hodareilla ja popcornilla). Palvelu oli todella ystävällistä ja tehokasta. Palvelu oli todellakin niin hyvää, että kotona piti laittaa kirjallista palautetta. Jos samaan aikaan olisi ollut kolmet synttärit ja tupa täynnä muutenkin lapsia, mielipiteeni voisi olla toisenlainen.

Pojilla oli tosi kivaa. Juhlien järjestäminen ei voi mennä helpommaksi. Varaa ja ilmesty paikalle. Pojat ovat sen verran isoja, että riittää vähän vilkuilla perään tai voittaa kaikki pöytäkiekossa. Ja napsia salaa lapsille tarkoitettuja herkkuja :)

Kalliiksihan tuollaiset juhlat tulevat. Sen verran olen jo saanut lastenkutsuja pitää, että jos kustannusta ei tarvitsisi miettiä, niin voisin ulkoistaa tulevien vuosienkin lastenkutsut. Kustannuksen lisäksi mietin myös sitä, että en halua "hemmotella" lapsiani liikaa. Minusta juhliksi riittää se, että omaan kotiin voi kutsua muutaman kaverin. Pöytään laitetaan mukavaa napostelemista ja kohtuudella herkkuja. Sitten leikki tai kaksi, ehkä ongintaa tai vastaavaa ja that's it. Ei tarvitse olla teemaa, sirkustemppuja tai ponia ;)

Tämän jälkeenhän Hoplop-synttäreitä osaavat pyytää pienemmätkin joten uusintakierros lienee jossain vaiheessa odotettavissa.

Jäätelöpallokakku

Todella näppärä "kylmävaraaja" lautanen, jolla jätski pysyi ja pysyi kylmänä

Posket punoittavat ja pieni hiki on jo pinnassa 7v sankarilla

Esikoinen ja keskimmäinen pelaavat

Perheen miehet

3v synttärisankari

Se, että vain isoveli sai kutsua kavereita juhliin ei kuopusta haitannut.

Hän nimittäin salakuljetti tyttöystävän bileisiin -ihan oikeasti :)

Joulusukka on laitettu paikalleen ja kalenteri potkaistu käyntiin lueskelemalla Kunnaksen Joulupukki-kirjaa. Onneksi enää päivä ja sitten koittaa viikonloppu. Lepo tulisi nyt niin tarpeeseen.