Veljestä pidetään huolta

Vaikka kotona veljekset kurmottavat toisiaan, niin pojat pitävät toisistaan myös huolta. Nyt kun pojat ovat hetkellisesti samassa hoitopaikassa, veli mahtuu aina mukaan leikkiin. Kun kuopus itki varahoitopaikan ovella, keskimmäinen tuli ottamaan häntä kädestä ja sanoi "Mennään yhdessä leikkimään". Kun keskimmäinen jännitti muutamaa itseään isompaa poikaa, esikoinen sanoi "Sun ei tarvitse pelätä yhtään. Kerrot vaan mulle ja mä vedän niitä turpaan." Kun esikoisella oli ollut paha mieli, kuopus kävi paijaamassa häntä.

Joukossa on voimaa. Veljistä on turvaa ja lohtua.

Päivän kuvissa sovitellaan pikaisesti aleostoksia. Värikkäät Rugbyt todella edullisesti house of fraserilta (hillitympää oli ainakin Hilfigerillä). Alaosaksi vaaleat chinot tai canvas-housut.

Aamukampa näyttää, että enää 3 päivää lomaan :D

Kotikasvatuksen hedelmiä juhannuksena

Anoppilassa vietetään joka kesä juhannusjuhlia sukulaisten kesken. Anoppi jaksaa vuodesta toiseen järjestää oikeat juhannuspidot. Meidän pojat odottivat juhlia ja mummilaan menoa jo aattoaamusta saakka. Tiedätte varmaan, minkälaista on laittaa lounasta ja pakata tavaroita, kun kolme lähtöä malttamattomina odottavaa nassikkaa pyörii jaloissa hokien tauotta "Joko mennään?" Päätäni hieman kiristäneestä vanteesta huolimatta pääsimme ongelmitta perille.

Ohjelmana oli aluksi anopin herkkupöytä ja musiikkia. Mieheni kummisetä soitti alttoviulullaan Belmannia ja hänen poikansa jatkoi irkkumusalla ja mieheni tädin puoliso vetäisi parit biisit trumpetillaan. Musiikki toi pojille toivottua vaihtelua ja pojista oli kiva päästä katselemaan soittimia ja soittajia ihan vierestä. Itse sain tarvittavan henkäisy- ja ruokatauon. Aikuisten juhliin kyllästyneet pojat keksivät itselleen kaikenlaista *ei-niin-sopivaa* viihdettä kuten spontaani fudisturnaus sisätiloissa. Eikä ulkonakaan voinut vapaasti telmiä, koska piha oli täynnä autoja ja grillit kuumina.

Ruokapöytäkäyttäytyminen sujui aluksi aika mukavasti pojilta. Mutta tulihan se vannetta pään ympärille tiukasti kiristävä antikliimaksikin sieltä: kuopus ja keskimmäinen tekivät retken kahvipöytään ja kaapivat kakkua sormellaan. Minä havahduin tähän viereisestä huoneesta vasta sitten, kun kuulin kovaäänistä ihmettelyä, että ei kai lapset saa koskea kakkuun käsin? No, ei tietenkään saa! Vahinko oli jo tapahtunut, eikä muuta ollut tehtävissä kuin poistaa jälkikasvu toiseen huoneeseen nuhdesaarnan kera.

Ruuan jälkeen tuli se pojille mieluisin ohjelmanumero - juhannuskokko. Varsinaisen kokon jälkeen pojat saivat kantaa risuja kokon loppuun palamaan. Appiukko ehtikin jo harmitella, ettei päässyt traktorilla siirtämään risuja. Ei siihen hommaan traktoria tarvittu, kolme innokasta ja kaksi vahtia riitti :)

Ennen puolta yötä kävimme vielä sukulaisen mökillä ihailemassa maisemia korkealta kalliolta.

Seuraava aamu alkoi myöhään ja päivärytmi hupsahti sekaisin. Kivaa tekemistä oli liikaa ja edellisen illan valvominen väsytti vielä lapsia. Päiväunille ei malttanut käydä kukaan ja ruokakin tuli liian myöhään. Tilanne alkoi muistuttaa eläinlauman kaitsemista, jossa kukaan ei osaa noudattaa ohjeita ja konfliktit ratkotaan hampain/nyrkein. Tietysti sillä erotuksella, että esikoinen osaa vastata kaikkeen nenäkkäästi. Vanne oli erittäin kireällä. Siinä vaiheessa, kun keskimmäinen raapi esikoista kasvoista ja melkein osui silmään, tämän rouvan hermosi katkesi. Naama karjumisesta punaisena siirsin jälkikasvuni autoon ja kotiin. Että sellainen juhannuspäivä.

Tänään on puitu aika rutkasti juhannusreissua. Pojat itsekin tietävät, että homma meni pieleen. Rangaistukset on sovittu esikoiselle ja keskimmäiselle, ja nyt ne vaan on lusittava.

Muistioksi ensi vuotta varten:
-Kerro juhlista vasta vähän ennen lounasta/lähtöä
-Pakkaa tavarat poikien nukkuessa ja vie suoraan autoon
-Kertaa käytössäännöt tsiljoonaan kertaan
-Pätkäise ateria kahteen osaan. Kun pojat ovat syöneet pääruuan he voivat katsoa DVDtä tai pelata tietokoneella tai leikkiä pihalla
-Ota mukaan tietokone ja DVDeitä ja omaa jälkkäriä pojille
-Kun DVD on katsottu, anna pojille oma jälkiruoka
-Laita kännykkä soimaan 2,5 tunnin välein ja anna lapsille ruokaa/välipalaa
-Paina pojille paidat "Jos hölmöilen, niin komenna minua"
-Hanki resepti rauhoittavia lääkkeitä varten (siis itselleni) ;) 
-Harkitse sitä, että kotiin ajetaan yöllä

Väsynyt kulkemaan ja kuljettamaan

Olen sovitellut lähemmäs 11kk yhteen työelämää ja lapsiperheen elämää. Kolmen alle kouluikäisen kanssa soviteltavaa on riittänyt. Monet sanovat, että odotas vaan nainen, et ole vielä kokenut mitään, koska lapsesi eivät harrasta. En tiedä, miten tähän vielä sovittaisin harrastuksetkin?

Syksy töissä meni sinänsä sujuvasti. Tammikuussa alkoi poikien päiväkodin vuoden kestävä remontti. Päiväkodin toiminnat jaettiin 3 eri paikkaan huonohkojen yhteyksien päähän. Esikoisella oli yhdeltä päiväkodilta bussikuljetus esikouluun ja pienemmät ovat väliaikaisrakennuksessa vajaan 3km päässä.

Perheessämme on vain yksi auto. Julkiset yhteydet töihin ovat raskaat (bussi, metro, juna ja 1,5km kävelyä). Työpaikkalleni vie Suomen ruuhkaisimmat kilometrit. Matka-aika autolla vaihtelee 30 minuutista 90, ja viisi minuuttia myöhäisempi startti voi lisätä matka-aikaa 20 minuuttia. Onneksi  voin tehdä lyhennettyä työviikkoa ja vältellä ruuhkia.

Kevään mittaan olen valitellut miehelleni, että en enää meinaa jaksaa. Alkuun mies kummasteli asiaa. Töissä ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa, työaika on usein joustava (ajoittaiset rästit hoituu illalla/viikonloppuna kotoa), mahdollisuus etätöihin hyvä ja lapsetkin ovat olleet kevään varsin terveitä. Mikä meinaa katkaista kamelin selän? Se on tämä logistiikka!

Kuva lainattu www.maapallo.fi

Koko ajan pitää olla kyttäämässä kelloa ja katsomassa, että ehdin ajoissa matkaan. Pahimman päivän aikana saattaa olla 5 aikakriittistä lähtöä. Se on minulle liikaa! Minua hermostuttaa lähdöt. Onko kaikki tavarat mukana? Vieläkö ehdin? Kuka soittaa kännykkään just nyt? Onko taas kolari tiellä? Pitääkö lasten taas p* vitkutella? Siirtymätilanteet ovat vaikeita myös pojille ja nopeaa tai sujuvaa homma on harvoin, hermoille käyvää lähes päivittäin.

Jotta minun ei sitten myöhemmin tarvitse kehuskella tuoreemmille äideille, että minulla työn ja perheen yhdistäminen oli ihan helppoa, tässä muistiin päiväaikataulu.  

Toimistopäivä:
07:00 suihku ja aamutoimia
07:20-07:30 lapsille vaatteet päälle ja reput mukaan
07:40 matkaan
07:50 esikoinen päiväkodille
07:50-08:00 ajomatka pienempien poikien päiväkodille
08:00-08:10 pienemmät pojat omalle päiväkodilleen
08:10-08:20 ajo kotiin
08:20-08:45 aamupala, meikkaus
08:45-9:15 ajo töihin
09:15-15:45 töissä
15:45-16:20 ajo päiväkodille
16:20-16:35 pienemmät lapset päiväkodista
16:35-16:45 ajo esikoisen päiväkodille
16:45-16:50 esikoinen kyytiin
16:50-17:00 matka kotiin
17:00-18:00 välipalaa ja oleilua poikien kanssa, isi kotiin 17:40
18:00-18:30 pojat katsovat televisiota, minä kokkaan
18:30-19:30 syödään koko perhe yhdessä
19:30-20:30 leikkiä, askartelua ym.
20:30-21:00 iltatoimia
21:00-21:30 tai 22:00 nukuttelua
22:00 kotitöitä ja kuuluisaa omaa aikaa

Etäpäivät ovat kevyempiä -ainakin periaatteessa. Tunnin verran säästyy matkasta ja etäpäivinä ei tarvitse laittautua (eikä edes pestä hiuksia). Noina päivinä pääsen hakemaan lapsia aikaisemmin. Etäpäivät saattavat muuttua raskaiksi, koska niihin kasaantuu hoidettavia asioita ja ne ovat melkein ainoita mahdollisuuksia tehdä lasten kanssa jotain kivaa hoitopäivän jälkeen. Etäpäivä voi näyttää vaikka tältä (erään maanantain tapahtumat).

06:00 herätys
06:00-06:30 pikaiset aamutoimet
06:30 lapsille ulkovaattet päälle ja autoon
06:40 matkaan
06:40-06:55 mies metrolle ja työmatkalle, esikoinen päiväkotiin
06:55-07:10 keskimmäinen ja kuopus toiseen päiväkotiin
07:10-07:20 takaisin kotiin
07:20 työpäivä etätöissä alkaa, onneksi normipäivä, oikeastaan helppo
13:00-13:30 lounas kera webbisurffailun
13:30-14:15 töitä
14:15-14:55 esikoisen haku päiväkodista ja vienti fysiojumppaan
15:00-15:30 pikaiset ruokaostokset
15:30-15:55 ruokaostosten vienti kotiin ja esikoisen haku
16:00-16:20 päiväkodista pienemmät pojat
16:20-17:15 ajo mummolaan, matkalta valmista ruokaa mukaan
17:15-19: 45 mummolassa
19:45-20:15 ajo kotiin
20:15-21:15 iltatoimia ja nukuttelua
21:30 äiti kaatuu sänkyyn

Harrastusten suhteen linjaksi olen ajatellut: lapsi saa aloittaa harrastamisen, kun pystyy omatoimisesti ja kiukuttelematta siirtymään autoon reppunsa kanssa. Tai vielä parempaa: menemään omatoimisesti harrastukseensa :)

t: vanha ja väsynyt nainen

Paitoja ja maisemia Itä-Helsingistä

Viimeistelyä odottaneet paidat valmistuivat vihdoinkin paikkaamaan esikoisen akuuttia vaatepulaa. Poika kasvaa jälleen hurjaa tahtia, perjantaisessa mittauksessa 6,5v sällillä oli pituutta 129cm.

Merirosvokankaasta valmistui värikäs raglanhihainen kesäpaita. Hihat tein limenvihreästä trikoosta, jotta samasta pätkästä merirosvokangasta tulisi vielä jotain veljillekin. Harmi, ettei tuota limeä ollut enempää tilkkulaatikossa. Minä pidän merirosvokankaasta. Esikoinen olisikin pitänyt enemmän takakappaleen kuviosta, johon osui sukellusvene ja merieläimiä.

Toinen paita on Marimekon raitatrikoosta (näitä raitakankaita riittää varmaan seuraavaksi 10 vuodeksi). Pojat ovat jo kyllästyneitä raitaan, mutta C3PO saa raidatkin houkutteleviksi ja Star Wars fanin onnelliseksi :)

Vaikka paidat ovat valmiina, niin silti toivon, että niitä ei tarvitsisi käyttää, vaan tulisi taas t-paita ilmat.

Kuurosateiden välissä kävimme ulkoilemassa. Sattui kamera mukaan, kun tarkoituksenani oli harjoitella uuden makrolinssin käyttöä. Eipä löytynyt linssille sopivaa kuvattavaa, niinpä räpsäisin muutaman kuvan ulkoilualueelta Itä-Helsigin Uutelasta.

Tämä on sellainen paikka, jossa tuuli ja aallot tyhjentävät täydellisesti pään.