Epäjärjestyksen kuningatar, viimetingan mestari

Nuo kaksi otsikon ominaisuutta eivät ole luonteeni parhaita piirteitä. Minulla on vaikeuksia pitää tavarat järjestyksessä. Valitettavasti mies on vähintäänkin yhtä epäpätevä. Tärkeät (ja vähemmän tärkeäat) tavarat ovat usein hukassa juuri silloin kun niitä kipeästi tarvitsisi. Tämä ei elämää niin kovasti haittaisi, jos en valmistautuisi aina kaikkeen viimetigassa. Joo, mä olen se joka juoksee bussiin ja ostaa kaupasta kinkkua jouluaattona.

Tässäpä malliesimerkki. Huomenna minulla on asiakastilaisuus: paita on vielä kuivamassa, housut silitetty ja esitys melkein valmis (ja herätys on 6 tunnin päästä). Vaikka valmistelut ovatkin hyvällä mallilla (ainakin minun mittapuun mukaan), koin pienimuotoisen katastrofin. Pesusta tulleet housuni olivat kauttaaltaan vaaleassa nöyhdässä. Tietenkään vaateharjoja ei löydy mistään. Paniikki! Pakko saada housut jalkaan aamulla.

Heikomman järjestyksen pidon pystyn onneksi korvaamaan keksiäisyydellä. Alla tee-se-itse vaateharja, joka toimii :)

Vessapaperirullaan kiinnitin pakkausteippiä.

"Kahvaksi" talouspaperirulla.

Kolme kerrosta teippiä meni nöyhdän poistoon.

Pitäisiköhän viimeinkin ottaa opiksi ja vähintäänkin edes aloittaa valmistelut aikaisemmin -tai sitten todeta, että kyllä hätä keinot keksii ja porskuttaa eteenpäin...

Poikaenergiaa

Viikonloppu on ollut täynnä menoa ja meininkiä. Pojilla riittää virtaa ihan käsittömättömästi - ainakin verrattuna väsyneeseen kohta 4-kymppiseen äiteeseen.

Tänään olen hiukan askarrellut. P*skarteluhaasteessa #83 piti käyttää työssä lilaa. Lila on minun lempivärejäni ja olin jo ehtinyt muhitella suunnitelmaa, minkälaisen kortin tekisin. Suunnitelmat muuttuivat lennosta, koska "sain" askarteluseuraa. Niinpä osallistummekin yhdessä kohta 4v poikani kanssa tämän viikon p*skikseen. Toivottavasti lilan määrä riittää haasteeseen.

Kortti on tehty Djecon lasten robottileimapaketin tarvikkeilla, olemme leimanneet ja suunnitellet pojan kanssa yhdessä robotit. Tämä on toinen Djecon paketti meillä ja pojat jaksavat keskittyä leimaamiseen todella hyvin. Kohta 4v työskentelee nykyisin jo varsin siististi ja osaa itse laittaa musteen leimasimeen ja leimata. 6v työskentelee niin hyvin, että hänelle uskallan lainata omia tarvikkeitanikin. 2v onnistuu myöskin leimailemaan muutakin kuin pelkkää suhrua, mutta tarvitsee jatkuvasti apua. Kukat ja nappi ovat minun valikoimistani. Ja minä kirjoitin ;)

Lisää robotteja

Leimailun lisäksi olemme tänä viikonloppuna käyneet uimassa ja Kaapelitehtaalla jossain Ilmastotapahtumassa. Minulle ei vieläkään selvinnyt, että mikä tapahtuma se oikein oli, mutta kivaa oli. Tapahtumassa esiintyi Kengurumeininki, Heurekan tiedekeskus teki tiedetemppuja, oli fillaritemppuilua ja pyöriä/skeittejä pääsi kokeilemaan.

Poikien käytöksestä tosin pitää todeta vanhaa sanontaa mukaillen, että ilo ilman teknisiä vempeleitä / naisseuraa on teeskentelyä. Ensimmäiseksi tapahtumassa katselimme Kengurumeiningin keikkaa. Pojat istuivat lattialla, katselivat keikkaa, eivät tanssineet eivätkä olleet kovinkaan mukana juonessa. Hetken päästä pojat halusivat katsomaan, että mitä muuta hallissa on. Pyörät ja skeitit olivat menestys -siis vempaimet kiinnostavat. 

Kun kengurumeininki aloitti soittamaan uudestaan, pojille tuli "naisseuraa". Ja jopas kiinnosti keikka ja tanssiminen. Ja hymy oli leveä. Esikoinen veti monta biisiä bändin ohjeitten mukaisesti, keskimmäinen tanssitti Mimosaa ja kuopus joraili itsekseen ja kävi välillä pussailemassa Mimoa.

Ei meidän perhe toista autoa tarvitse -fillari riittää ja isienergia :)

Parinmuodostusta -kuka hakisi ja ketä?

Sitten pompputanssit.

 Slovareitten vuoro

 Arvon neidit bändi sanoi että nenä ikkunaan päin!

Aamuhemmottelua

Moni aamu on kiireinen, kauhealla hösselillä pitää saada lapset päiväkotiin ja itsensä "työkuntoon". Pahimpina aamuina tämä kaikki pitää suorittaa niin, että starttaan päiväkodilta töihin 07:00. Ei sovi luontaiseen rytmiini. Vastapainoksi minulla on päiviä, jolloin teen töitä kotona ja kun olen vienyt pojat hoitoon minulle saattaa jäädä hetki aikaa nauttia aamupalaa rauhassa.

Näinä aamuina nautiskelija sisälläni herää. Ei mitään terveellistä puuroa työtietokoneen ääressä vaan uunituoreita croissantteja lähikaupasta. Päälle hilloa. Iso maitokahvi tuplaespressolla. Aamunlehti. Tai pari blogia. Tänään vielä extrabonuksena aurinko paistaa, suorastaan häikäisee.

Mikäs se siellä kuvassa onkaan takana? Omenankuorimalaite tietenkin.

Nauratti miehen höpsöys, kun hän osti vempeleen meille joulukuussa. Ajattelin, että se jää kaappiin pölyttymään. Kävi ihan päinvastoin. Vempaimella jaksaa laiskempikin (isä) kuoria lapsikatraalleen omenoita. Ja jos omenoita tarjoaa välipalaksi, niin ihan parin ompun kuoriminen ei riitä taloudessamme. Homma toimii niin, että omena kiinni ja veivaa kammesta. Nopeaa ja siistiä. Omenaan ei jää inhottavaa siemenkotaa mukaan ja siivuista tulee mukavan ohuita. Ilmankin omenankuorimalaitetta elämässä pärjää :) mutta meillä tykätään. Sopinee hyvin myös lahjaksi sellaiselle, jolla on jo lähes kaikkea.

Alkuviikon apeuden karkoitus

Alkuviikon apeuden karkoitus ... eli koristekinkerit... Töissä on ollut vähän vastatuulta ja olin kovasti odottanut, että asiaan olisi tullut parannusta maanantaina. Toisin kävi. Töistä tullessa olin pienen piristyksen tarpeessa ja kipaisin ostamassa Sinellistä ympyräleikkurin.

Ja - Tadaa - apeus vaihtui koristeisiin. Paperiruusukkeisiin ja paperinappeihin.

Koristeiden teko on varsin mukavaa ja minulle hyvin sopivaa, koska koristeita voi tehdä lasten vieressä, vaikka yksi ympyrä kerrallaan. Ympyräleikkurin mekanismi on niin hyvä, että jopa 3v voi auttaa. Noita pikkuympyröitä on lisäksi hauska taitella. Pojistakin pikkuympyröissä on jotain vetoavaa, he haluavat lajitella niitä erilaisiin kasoihin yhä uudestaan ja uudestaan.

Kiitos vielä etuverannan Jonnalle linkistä ruusukkeiden tekoon (se löytyy edellisen postauksen kommenteista). Napit tein mukaillen ohjetta elinarskun blogissa.

Toivottavasti sinun viikkosi on alkanut mainiosti. (Jos ei, niin suosittelen koristekinkereitä ;) )