Vauhdikkaita käänteitä

On ollut niin vauhdikasta taas elämä, että minun piti saada sekä eilen illalla että tänään illalla hetki aikaa itselleni. Tänään päätin tehdä pitkästä aikaa kortin p*askarteluhaasteeseen (#67). Koska minulla ei edelleenkään ole tarvetta joulukorteille, mutta eihän tähän aikaan vuodesta voi kukkakorttejakaan käydä tekemään, nin päätin tehdä vähän erilaisemman joulukortin. Värityksenä kortissa on pinkki-lime ja haasteen mukaista ruutua löytyy :)

Ruudullinen paperi itse viivailtu Promarkereilla, vihreä silppulaatikosta, palloleima Sinellista, hiutaleet lainaleikkurilla ja sivelty crackle accentilla, nauha Tiimarista. Kauniin harmaa korttipohja Klemmarikellarista.

Vauhdikkaita käänteitä elämään toi vaihteeksi poikien sairastelu. Maanantaina viikon työkalenteri näytti tyhjää ja lupasin työkaverilleni nyt takovani ainakin puolet tekemättömien hommien listalta hyvään alkuun. Keskiviikkona olimme juuri koko perhe ottamassa starttia aamulla aikaisin kotoa, kun keskimmäinen oksensi niin, että keittiön lattia vaan lainehti. Mutta ei mennyt toppahaalarille :) Terveet lapset päiväkotiin, sitten sumplitaan miehen kanssa, että kuka suhasee ja minne. Juuri kun olimme saaneet keskimmäiselle hankittua sairauslomatodistuksen, tuli soitto päiväkodista, että kuopuksella on ripulia, tulkaa hakemaan kotiin.

Onni onnettomuudessa oli, että pojat paranivat hyvin. Jo saman päivän iltana pojat söivät suht mukavasti ja kaikki pysyi sisällä. Isi jäi potilaiden kanssa ja minä karkasin illalla Hannalle ompelemaan. Reissun tuloksena oli Metsolan joustofroteesta kuopukselle paita.

Ja on mieleinen. Kuopus alkoi itkeä, kun riisuin

paidan yöksi pois.

Tänään oli sitten toipilaspäivä kotona. Ulkoilimme kuitenkin, kun oli niin ihana ilma. Aurinkokin yritti vähän paistaa, vaikka kuva on niin hämärä, että voisi olla illalla otettu. Paukkupakkasia en kaipaa lainkaan tälläinen -5- -10 ja lunta on meille juuri hyvä.

Tampereen messut ja kenkävuori

Mirkan kanssa lähdimme sunnuntaina aamulla ajelemaan kohti Tampereen Kädentaitomessuja. Etukäteen olimme kuulleet, että katseltava ei heti lopu kesken, näytteilleasettajia oli kolmen hallin verran. Kaikki iloisesti sekaisin. Vierekkäin saattoi siis olla lastenvaatteita, puukkoja ja korttitarvikkeita. Esimerkiksi korttitarvikkeiden vertaileminen ei siis ollut mitenkään mahdollista.

Jonkun verran näin upeita ideoita. Varsinaisia uutuustuotteita bongasin vähän. Yhdeltä osastolta löytyi tekstiiliin silitettävää glitteri"foliota", jolla voi vaikka tuunata paidan. Moni väri oli jo ehtinyt loppua, mutta ostin satsin kuitenkin. Samasta paikasta ostin myös kiinnisilitettäviä strasseja. Varsin mielenkiintoisen oloinen helsinkiläinen firma. Kangasvalikoima rajoittui lähinnä tilkkutöihin käytettäviin kankaisiin. Muut ostokseni olivat ihan peruskamaa: korttipohjia, kimalleliimaa, perfect pearlsia, pari leimaa, hopean ja kullanväristä kangasväriä, väärän värinen lankakerä. Näytteileasettajista mieleen jäi pääosin tukkukauppana toimiva Angela, jolla oli ihania korttipohjia ja uudenlaisia ideoita sekä Purppurataivas, jonka omistajalla virtaa piisasi vielä messujen viimeisinäkin tunteina.

Ja ihan oikeasti - tässä kaikki :)

Olihan messut sinänsä hienot, mutta kyllä minäkin olen vähän pienemmän ystävä. Tuollaisilla jättimessuilla minuun iskee jonkinlainen ylitsepursuava yltäkylläisyys ja en oikein osaa kiinnostua mistään. Korttitarvikemyyjien luona asiakkaita riitti. "Työnäytöksiä" ei ollut, eikä ollut juurikaan mahdollista kyselläkään. Lisäksi täytyy sanoa, että harva valmiita tuotteita myyvä näytteileasettaja teki minuun minkäänlaista vaikutusta. Poikkeuksiakin tietysti oli, etenkin huovasta tehtyjä upeita kukkia myyvä firma. Lastenvaatteet vilkuilin pikaisesti lävitse ja puolesta tarjontaa saatoin kuvitella joutuneeni 90-luvun torikauppiaan kojulle.  Noh, osan kohdalla piti tsempata ettei mukaan tarttunut mitään.

Tämä pieni kriittisyyteni on ihan positiivista, en koe ostaneeni mitään tarpeetonta :) Ja päivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Ja eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin lähtemään ensi vuonna uudestaan. Hieno juttuhan tuo oli.

Minähän rakastan lastenvaatteita. Mutta vain silloin, kun niitä voi hankkia ilman päälle jyräävää ostopakkoa. Kurahousut, talvihanskat ym. on jo suorastaan pakkopullaa. Kengät ovat kaikken pahimmat ostettavat. Pyrin tilaamaan mahdollisimman paljon Barnskospecialistenin webbikaupasta Ruotsista. Mutta nyt oli pakko lähteä hakemaan kolme paria talvikenkiä. Jokainen poika tarvitsee sen ykkösparin uusia kenkiä. Tässä hommassa meni alle tunti. Saanko esitellä 5 paria kenkiä: 284 € (tämä on mielestäni aika hyvä diili tähän aikaan vuodesta).

Kuvassa kolmet, mutta on niitä viidet

Mustat ovat Superfitit esikoiselle K-Kengästä. Loput ovat Timberlandia Stadiumista. Pitkään kääntelin ja vääntelin noita keskellä näkyviä talvigoreja ja mielestäni vaikuttavat ihan hyviltä. Ovat jäykemmät ja raskaammat kuin Superfitit. Päädyimme ostamaan sellaiset kahdelle pienemmälle pojalle, kun hintaa oli 60€/pari. Ihan siis nupukkia, Goretexia ja karvavuori. Välikausinilkkurit olivat vain 40€, joten niitä päätin ottaa kevättä varten kahdet. Kannattaa tsekata siis Stadium, jos perheessä on poika vaille kenkiä. Värivalikoimaa oli peräti harmahtava (lilat tehosteet) ja musta.

Nämä piti vielä lopuksi kuvata. Ovat aika surullinen näky. Näitä kenkiä on käytetty noin 2 kk. Olen varmaan huono kuluttaja, kyllähän näistä kai pitäisi lähteä valittamaan. Ei ole kuittia tietenkään. Tarrat rikki, päällikangas rikki. Ja nämä meille myi Pompii viime kevättalvena, onneksi sentään -50% alella (ovh oli satasen luokkaa).  Merkkinä Naturino. Nämä ovat ihan ensimmäiset hajonneet talvikengät.

Meillä hyviksi havaittuja kenkämerkkejä: pojilla on normaalijalka ja yhdellä kapea jalka.
Ecco, Superfit, Viking (kapeampi lesti), Richter. Toistaiseksi meille on aina riittänyt Goret. Otan toiset aina menetelmällä reilu koko, lämpöpohjallinen ja ohut villasekoitesukka. Ihan halvaksi ei tule tämän sakin kengät, koska tämän satsin lisäksi on jo ostettu kahdet talvikumpparit ja esikoinen tarvitsee vielä sen kakkosparin kenkiä.

Vielä juhlahumua

Esikoisen kaverisynttäreistä selvisimme ilman henkilövahinkoja ja omaisuusvahingot rajoittuivat yhden erikoisvalmisteisen halogeenilampun suojalasin hajoamiseen. Aikuisten näkökulmasta 1,5 tunnin juhlat olivat hyyyvin pitkät. Vajavaisten juhlajärjestelyjen vuoksi vieraat saivat keksiä ihan itse leikkinsä. Ne olivat ilmapallon pomputusta, kavereiden vangitsemista sohvalle, huoneen valloitusta, vankien siirtoa ja jatkuvaa karkailua, sängyn valloitusta ja yleistä taistelua.

Ilmistaistelua. Ei meinaa kamera pysyä vauhdissa.

Lisä lahjaähkyä

Meno oli aika hulvatonta. Vieraita oli yhdeksän, joista 2 tyttöä. Ja niinhän se meni, että 1-2 lasta vastasivat yli 80% hulinasta. Siinä vaiheessa iltaa, kun nuppiluku oli 7, kotimme tuntui kovin hiljaiselta. Juhlat olivat kivat. Yenpalttista riehakkuutta lukuunottamatta, kaikki vieraat käyttäytyivät mukavasti. Vieraat totesivat poistuessaan, että parhaat synttärit ikinä. Syykin selvisi. Se ei ollut loihtimani tarjoilu (kaikki kaupasta), ei aarteenetsintäpalkinnot, ei koristeet - vaan tietenkin se, että sai leikkiä taistelua. Mieskin tuli rintaansa röyhistellen päiväkodista, kun sielläkin oli muisteltu parhaita juhlia. Olin vähän niinkuin nakittanut ohjelman järjestämisen miehelle, joka tosin ei ollut ymmärtänyt saaneensa ko. tehtävän. Ensi vuonna voisi varata asukaspuiston. Ja alan ymmärtää myös niitä vanhempia, jotka valitsevat Hoplopin synttäripaketin.

Esikoinen on siis 6v. Samaan aikaan iso ja vielä pieni. Yhtenä hetkenä hän harjoittelee itsekseen lähiympäristössä liikkumista ja toisena tarvitsee apua pukemiseen. 6v ahmii tietoa. Osaa kohta ulkoa uhanalaiset eläimet ja Pokémonit. Kantaa sydämessään huolta vaaristaan. Opettelee huomioimaan muita. Harjoittelee helppoja laskutehtäviä. Kiukuttelee pahemmin kuin perinteisessä uhmisiässä olevat pikkuveljensä. Ensimmäistä kertaa antoi uudet lahjalelunsa pikkuveljille lainaan vapaaehtoisesti, valitsi yhden itselleen.

Esikoisesta kirjoitan varmaan tulevaisuudessa vähemmän, koska hänellä alkaa jo nyt olla lukutaitoisia ystäviä. Mutta tämän hetken haluan vielä jakaa kuvana. Esikoisella ja naapurin tytöllä on lämmin ystävyys, joka välillä näkyy niin hienosti pienistä eleistä. Tässä kaverukset katselevat telkkaria. Voi olla, että tälläiset leikkihetket ovat kohta historiaa, mutta toivon että niist jäisi jotain itämään.

Ja 2v synttärisankari oli menossa ihan täysillä mukana. Etenkin tuossa taisteluosuudessa ja syömisessä. Ja pikkumies hullaantui legoista täysin. Ilmeisesti jäppinen ehti kauhoa suuhunsa liikaa karkkia, kun löysin hänet istumasta toiveikkaana suolaisempi herkku kainalossa.

Iltapalaksi kilo Oltermannia kiitos.

Ja keittiön ruokapöytä näyttää nykyisin tälläiselta:

Seuraavaksi tulee ihan varmaan jotain kädentaitojuttuja. Jos ei muuta, niin messukeikan fiiliksiä. Minulla ja Mirkalla on tarkoituksena suoriutua Tampereella viikonloppuna.

Juhlaa ja haastetta

Eilen siis juhlittiin isiä, 2v kuopusta ja 6v esikoista sukulaisten kesken. Aamupäivällä superbabysitterimme käytti pojat 2 tunnin jumpassa, jotta pienet sankarit eivät kiipeilleet seinille juhlia odotellessaan. Sillä välin ehdin kokkailla miehelleni isänpäivä brunchin ja pojat kotiintullessaan antoivat lahjansa. Esikoinen oli tehnyt hienon kassin, jossa on isin kuva. Pienemmät olivat tehneet kortit.

Illalla vihdoin juhlittiin poikia. Ihan uskomattomalta tuntuu, että kuopus on kaksi vuotta. Olisin laittanut tähän kuvan vastasyntyneestä kääröstä, mutta ei minulla ole yhtään kuvaa. Kuopus nimittäin yllätti meidät täysin syntymällä neljä viikkoa etuajassa ja aika vauhdikkaasti. Siitä enemmän joku toinen kerta.



Voi sitä hulinaa ja riemua! Sukulaisia! Mummin koira! Karkkia! Ja tietenkin lahjoja!

Kuopus istui tomerana kaikki lahja-autot sylissään ja hymyili koko naamallaan. Esikoinen sai pitkään toivomiaan legoja ja sai kummeistaan apua niiden kokoamiseen. Aikuiset sentään malttoivat istua kahvipöytään :) Tarjolla oli juustokakkua sekä mustikkapiirakkaa ja croissantteja ja karjalanpiirakoita.

Kuopus sai Tuomas-veturijunaradan. Onnistuin kokoamaan

sen, vaikka ohjeet olivat selväksi kiinaksi.

Kummit toivat muunmuassa radio-ohjattavan. 

2v ajaa sillä mukavasti.

Tämähän oli kuin jouluna, kuvassa vain osa lahjoista. 

Joskus katsellessa poikien lelumäärää iskee leluähky - lapset eivät oikeasti voi tarvita tätä kaikkea. Pidän osan leluista kellarissa ja sieltä kun hakee pidempään poissa olleen lelun, niin sehän tuntuu lähes uudelta ja innostaa heti leikkimään. Tänään ilta kului rattoisasti legoja rakentaessa

Kuopus on yleensä järkyttävän aamuvirkku. Tänä aamuna sängystä

löytyi väsynyt juhlija, joka olisi vain nukkunut ja nukkunut.

Kiitos vielä juhlavieraille!

Huomenna meno jatkuu, paikalle saapuu 9 muksua. Pitää vielä miehen kanssa hioa strategiaa sen suhteen, että kun arteenetsinnässä jaettavat 12 superpalloa ovat juhlijoiden ja omien poikien kourissa, miten niiden heittely siirretään vieraiden omiin koteihin :)

Pitkä on postaus kuin nälkävuosi, mutta heitän lisää vettä kiukaalle. Hetki elämästä blogin Jassu haastoi minut. 

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen - Mikä sinusta tulee isona?

Minulla ei ole ikinä ollut selkää kuvaa, mitä minusta tulee isona. Eikä ole vieläkään. Varmasti olen vastannut, että taidemaalari, opettaja, arkkitehti ja juristi. Ja kaikki meni pieleen.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Sarjakuvista Aku Ankka ja Asterix. Erityisen viehättynyt olin Taikaviitasta. Piirretyistä en voi mitenkään unohtaa Bernardia ja Biancaa. Kävin katsomassa sen elokuvateatterissa ja keräilin purkkatarroja. Minulla on muuten vieläkin se keräilykirja tallessa, noin vuodelta 78.

3. Lempileikkejäsi?

Pihalla leikimme muiden lasten kanssa kirkonrottaa, piilosta ja kiipeilimme joka paikassa. Sisäleikkien suosikkeja olivat barbit. Oi, kuinka pidin Barbiesta. Lisäksi olin innokas pelaamaan erilaisia lautapelejä.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Kärtin pitkään ja hartaasti kaverisynttäreitä. Taisin täyttää 10v, kun sellaiset viimein sain. Muistan kuinka itse hankin palkinnot ja karkit, isi rahoitti. Suunnittelu oli ihan yhtä hauskaa kuin juhlat.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Aloitin ala-asteella joukkuevoimistelun ja harrastin sitä aktiivisesti vielä aikuisenakin. Toinen pitkäaikainen harrastus on laskettelu. Laskettelun lisäksi pidin hiihtämisestäkin. Lyhyemmän aikaa olen harrastanut tennistä, uintia ja balettia.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Ensimmäinen minuun vaikutuksen tehnyt artisti oli Michael Jackson. Fanittamaan saakka en ryhtynyt, vaikka kopioidun c-kasetin kuuntelin puhki. Kova fanitusvaihe tuli minullekin Dingon myötä. Kävin konserteissa ja keräilin laatikollisen tauhkaa.

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?

Tässä on nyt vaikeuksia valita Taikatukka Barbien ja Greenhouse elektroniikkapelin välillä. Muistatteko vielä noi elektroniikkapelit Donkey Kongit ja muut? Voi sitä pelihimoa :)Valitsen kuitenkin sen Barbien. Kolmas unohtumaton on Afrikan tähti, vuodelta 77. Sillä pelataan edelleen, vaikka esikoinen hävitti Afrikan tähti kiekon -murrurrrr.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Minulla on ollut mahdollisuus tehdä paljonkin asioita, mutta kyllä listaa vielä riittää ja sinne tipahtelee jatkuvasti uusia asioita.

-Haluaisin viettää vähintään 3kk jollain eksoottisella saarella. Snorklailisin, patikoisin, tutkisin luontoa
-Olisi tosi makee oppia lainelautailemaan
-Laitesukellus
-Kehitysyhteistyöprojekti
-Oppia soittamaan selloa
Ja jos siirrytään maanpinnasta poispäin niin:
-kirjoittaa kirjan
-opiskella toisen ammatin
-hallita jonkun vieraan kielen niin hyvin, että voisin simultaanitulkata

Haastan pari minulle uudempaa blogia:
-Kialan blogista Onni
-Annun blogista Jajonakinpaivana

Sitten kyllä haastan vielä
Termiittien äidin blogista Tyylikkaat termiitit
Ja Haltiakummin