Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista

Tämä on ensimmäinen Keski-Aasian reissupostaus. Yleensä tykkään tehdä postaukset matkareitin mukaisessa järjestyksessä. Samarkand oli hienon reissun ehdoton helmi, todella upea kohde, joten aloitan siitä.

Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki, jonka asutus on alkanut noin 2000 eaa. Minä olen ensimmäisen kerran ihastunut Samarkandiin katsoessani Silkkitiedokumenttisarjaa televisiosta. Kun poikani kysyivät, että miksi haluat mennä Samarkandiin kerroin, että silkkitien takia. Nuoriso oli hieman hämmentynyt, koska silkkitie, joka heille tuli ensimmäiseksi mieleen on joku huumeiden ja muitten laittomuuksien välityspalvelu netissä. Minun tarkoittamani silkkitie on se, joka sai alkunsa makedonialaisen valloittaja-kuninkaan Aleksanteri Suuren aikana 300 eaa. Aleksanteri Suuri oli valloittanut "puoli maailmaa" Kreikasta Persiaan ja Egyptiin ja halusi saada vaikutusvaltaa itään ja etenkin Kiinaan ja siitä alkoi kauppasuhteet ja sillkitie. Vilkkaimmillaan silkkitie oli 600-700 luvuilla jaa. Silkkitien kulta-ajoilta on aika vähän säilynyt rakennuksia Samarkandissa, koska mongolit tuhosivat kaupungin laajasti 1220. 1300-1400 luvuilta on jäljellä toinen toistaan upeampia merkkirakennuksia Samarkandin kultakaudelta.

Turisteja Samarkandissa on paljon ja ennustan määrän kasvavan voimakkaasti. Nähtävyydet ovat upeat! Palveluita on runsaasti, maan hintataso on edullinen, maksaa voi korteilla, ruoka on hyvää, alkoholia ka alkoholiakin saa vapaasti, kaupunki on perusturvallinen, hygienia on hyvä ja maassa voi liikkua helposti junalla. Lentoyhteydet ovat hieman työläät, koska lähtö- ja saapumisajat maahan ovat yöllä. Suomesta reittejä on Istanbulin kautta Turkish Airlinella tai AirBalticilla Riian kautta Tashkentiin. Suomalaiset eivät tarvitse maahan viisumia. Kaupungilla erottuivat isot italialaiset ja ranskalaiset turistiryhmät. 

Uzbekistan on muslimivaltio. Osa naisista peittää päänsä, suurin osa ei. Vaatteet ovat pääosin länsimaalaisia. Alkoholia saa ravintoloissa ja kaduilla näkee alkoholikauppoja. Rukouskutsuja en tainnut kuulla kertaakaan Uzbekistanissa. Uzbekistanissa on valtio ja uskonto erotettu toisistaan. Lait eivät perustu koraaniin tai sharialakeihin vaan muistuttaa selkästi eurooppalaisia oikeuskäytäntöjä. Ihmiset ovat ystävällisiä, nuoremmat puhuvat englantia ainakin kohtuullisesti. Maan historiasta johtuen moni puhuu venäjää, etenkin keski-ikäiset.

Tärkeitä nähtävyyksiä Uzbekistanissa ovat vanhat madrasat. Nykyisin termillä voidaan viitata mihin tahansa kouluun tai oppilaitokseen. Aiemmin madrasat ovat pääosin keskittyneet islamilaiseen oppiin. Uzbekistanin madrasat ovat kouluttaneet paljon muutakin kuin uskontoa aina matematiikasta tähtitieteeseen. Madrasassa on aina tilat rukoiluun. Muita nähtävyyksiä ovat moskeijat ja erilaiset hallitsijoitten muistoksi rakennetut mauseleumit.  

Yksi Samarkandin tärkeimpiä paikkoja on upean kaunis Registan Square. Kyseessä on Samarkandin vanha keskusaukio, jolta hallitsijat jakoivat käskyjään. Registan on persiaa ja tarkoittaa hiekkaista paikkaa. Aukion reunalla on kolme madrasaa, joista vanhin valmistui 1420 ja kaksi uudempaa 1600-luvulla. Rakennukset ovat erittäin kauniit!

Iltaisin aukiolla pyörii valoshow, joka esittelee maailman ja myös Uzbekistanin historiaa. Lopuksi kaikaa vielä Samarkandista kertova laulu. Sen aikana 26v (mies) matkaoppaamme pyyhki silmäkulmiaan, hän sanoi aina tuntevansa onnea ja myös ylpeyttä kuulleesaaan laulun ja katsoessaan upeaa aukiota. Meitä ei kauneus itkettänyt, mutta teki vaikutuksen ;)

Registan square iltapäivän auringossa, vasemmalla vanhin madrassa ja keskellä nuorin

Iltavalaistus ennen valoshown alkua on huikea näky

Ulugh Beg, rakennettu 1417-1420

Ulugh Begin sisäpiha

Sher-Dor, rakennettu 1619-1636

Sher-Dor

Tässä vielä keskimmäinen ja uusin madrasa Tilla-Kor, rakennettu 1646-1660. Tämä on hienoin sisältä!
Tilla-Korin seinään heijastettiin multimedia show.

Multimedia-valoshow menossa

Tässä Tilla-Korin upeat sisätilat

Aika paljon kertyi kuvia pelkästään Registan Squaresta. Sitten siirrytään seuraavaan nähtävyyteen, joka oli minusta ihan yhtä hieno. Shah-i-Zinda on nekropoli, siis vanha hautausmaa, johon on rakennettu hallitsijoille ja heidän sukulaisilleen hienoja hautamuistomerkkejä. Shah-i-Zinda on ollut käytössä 1000-1800-luvuilla. Merkittävimmät hautamuistomerkit ovat 1300-1400-luvuilta Timuridien dynastian ajalta. 

Shah-i-Zinda on kaunis kokonaisuus. Voi olla, että jos matkailijamäärät kasvavat, niin paikasta tulee pahasti tukkoinen. Oviaukot hautamauselemeihin ovat pieniä ja rappuset epätasaisia eikä sisälle mahdu kovin montaa ihmistä kerrallaan.

Mauseleumit eivät kaikki olleet yhtä hienoja sisätiloiltaan kuin tämä

Näkemiäni huippunähtävyyksiä olisi vielä kaksi jäljellä, mauseleumi ja moskeija. Joudun nyt tekemään stopin näiden hienouksien esittelyyn. Sanon vaan, että nähtävää siis riittää! 

Seuraavaksi pääsette vien teidät mukanani uzbekistanalaisten viinien maisteluun Khovrenko Wineryyn. Viinibisnestä pyörittää venäläinen perhe ja firma ja oppaamme sanoi, että siellä ei edes puhelimeen suostuta puhumaan uzbekkia. Jännittyneenä odottelin, että minkälainen maistelutilaisuudesta mahtaa tulla, oppaamme onnistui tinkimään meidät maisteluun ranskalaisen ryhmän mukana. Sitten selvisi, että he olivat ryhmä oli pariisilaisia ja ajattelin, että mitäköhän he tuumaavat paikallisista viineistä ja jääkö juomat lasiin. Avoimin mielin olivat pariisilaiset liikkeellä. Paikalliset brandyt eivät maistuneet meille eivätkä oikein ranskalaisillekaan.Minun ja Jonnan oli helppo nimetä suosikimme, riesling, vahva punaviini ja portviinin tyylinen viini. Minä ostin uzbekistanilaisen rieslingin. Myös muutama ranskalainen teki ostoksia.

Ruoka Uzbekistanissa oli hyvää. Me söimme kahvilassa, ravintoloissa ja basaarin ruokakojuilla. Hienoin ravintola oli Samarkandissa ja ruoka siellä oli aivan ensiluokkaista.

Olimme paikalla aika ajoissa, mikä selittää tyhjää ravintolaa

Alkusalaatit, vasemman puolinen feta-punajuuri yhdistelmä toimii aina erinomaisesti

Niin maukasta pihviä

Kirsikkasuklaakakkua

Nyt alkoi hieman harmittamaan ne nähtävyydet, joista en kirjoittanut. Siksi vielä lopuksi pari kuvaa Guri Amirin mauseleumista. 

Jopas oli Samarkand komea. Suorastaan unohtumaton!