Haastepostaus: Portti

Kristiina K:n marraskuun haaste on portti.

Minä tiesin heti, että aion käyttää haastepostauksessa kuviani vuosien takaa ja esitellä teille japanilaisen torii-portin. Torii-portti on oveton portti, jonka alitse kuljetaan Japanissa shintolaisiin temppeliin. Torii symboloi siirtymisestä maallisesta paikasta pyhään paikkaan. Temppelille vievällä tiellä saattaa olla useampiakin portteja, kuitenkin vähintään yksi heti tien alussa.

Vaikka torii on osa shintolaista uskontoa, niin Japanissa portteja on myös buddhalaisten temppelien yhteydessä. Japanin pääuskonnot ovat siellä syntynyt shintolaisuus ja 500-luvulla maahan levinnyt buddhalaisuus. Buddhalaisten temppelien torii on yleensä sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä tai siitä astutaan temppeliaukiolle. Netissä edelleen sanotaan, että shintolaisen temppelin erottaa buddhalaisesta torii-portilla, mutta sanoisin tätä epävarmaksi erotustavaksi. Helppo ja varma erottelu on se, että shintolaisiin pyhäkköihin viitataan sanalla shrine ja buddhalaisiin sanalla temple.

Tunnetuin japanilainen torii on veteen pystytetty punainen portti Itsukushimassa. Toriit eivät välttämättä ole punaisia. Esimerkiksi Tokion tärkeimässä shintolaisessa Meiji-temppelissä on vain puunvärejä ja torii on myöskin puunvärinen. Punainen väri on suosittu, koska karkoittaa pahoja henkiä. Torii-portit ovat usein puisia, mutta ne voivat olla myös kivestä tai jopa metallista.

Ensimmäinen torii Meiji-shrinelle vievän tien varrella

Jos portteja on useampia, niin niitä on tyypillisesti kolme tai sitten todella iso määrä aivan peräkkäin sijoitettuna. Tässä on Meijin kolmas torii, jonka alitse käydään varsinaiselle temppelialueelle.

Joskus punaisia torii-portteja voi olla paljon ja ne muodostavat pitkän kujan. Silloin yleensä on kyse siitä, että yritykset tai yksityishenkilöt ovat tehneet lahjoituksen pyhäkölle ja ovat sitä vastaan saaneet oman portin. Alla olevassa kuvassa olemme menossa syömään lounaseväitä shintolaiselle Hie shrinelle. Japanilaiset suhtautuvat suomalaisia rennommin pyhäkköihinsä ja hautausmaihin. Niille voi kokoontua viettämään aikaa ja vaikka syömään eväitä tai kahvittelemaan. 

Kuvassa työkavereitani Tokiossa, Shinko tilasi meille lounaslaatikot ja kävimme syömässä ne temppelin pihalla. Takana olevilla herroilla oli kohteliaasti kaikki laatikot kannossa. Juoman saattoi ostaa kätevästi temppelin viereisestä automaatista

Näitä kuvia katsellessa iski hirvittävä ikävä Tokioon. Viimeisimmästä vierailusta on kulunut jo reilut 11 vuotta. Lomaa ja rahaa on rajallisesti, lennot aikavyöhykkeiden ylitse raskaat, joten täytynee taltuttaa kaipuuta kattamalla pöytään kaikki japanilaiset astiat, tekemällä jotain lemppariruokaa ja ostamalla sakea Alkosta.