Jäämeren vuonosta tuli Pulmankijärvi

Minusta otsikko on kutkuttava määritelmä paikalle: Pulmankijärvi on maan kohoamisen seuraksena Jäämeren vuonosta erilleen jäänyt järvi. Siis meilläkin on palanen vuonoa Suomessa ja vieläpä sisämaassa! Pulmankijärvi on myös Suomen pohjoisin järvi ja rajajärvi Norjan kanssa. Osa Pulmankijärvestä onkin Norjan puolella.

Pulmankijärven ympäristö muistuttaa ulkonäöllisesti vieläkin vuonoa rannoiltaan. Eikä pelkästään rannoiltaan, vaan myöskin kalakannaltaan. Tenojokea pitkin Pulmankijärveen vaeltaa Jäämerestä kampelaa, jotka ovat jääneet asustelemaan järveen. Myös jonkin verran lohta vaeltaa edelleen Pulmankijärveen. En ole kalastajatyyppi lainkaan, mutta olisihan se hienoa saada järvestä merikala.

Pulmankijärvi - kyllähän tämän voisi vuonoksi kuvitella ihan helposti

Luonto Pulmankijärvellä on herkkää arktista tundraa. Karua, mutta kaunista. Pulmankijärven matkailu on kasvanut runsaasti, mikä uhkaa luontoa. Siksi siellä on tärkeää pysyä merkityillä reiteillä ja viedä kaikki roskat pois. 

Tie Pulmankijärvelle lähtee Nuorgamista ja reitti nousee ensimmäiseksi tunturiin. Olin hieman suunnitellut, että jos ei ole liian kuumaa ja jos polvi kestää, voisimme tehdä tunturilla kävelyretken. Parkkipaikalta tulisi Skaidijärven kodalle matkaa 1,7km suuntaansa. 

Tuttavat ovat kyselleet, että miten pärjäsin reissussa jalka+selkävaivaisena. Tein taustatutkimusta ja etsin sellaisia kävelyreittejä, jolla kävelyä tulee maksimissaan n. 3km. Vaihtoehtoja löytyi mukavasti. Ainoa, mikä jäi kokematta ja jäi harmittelmaan, oli Luovtattin rullakiviranta. Sinne kävelyä tulee n. 2km suuntaansa. Reittiä kuvattiin osittain haastavaksi, parin jyrkän laskun vuoksi. Niiden takia emme lähteneet edes yrittämään sinne. Olisimme joutuneet muutenkin rukkaamaan matkasuunnitelmaa Luovtattin vuoksi. Huonommallakin kävelykunnolla pääsee siis näkemään monia hienoja paikkoja eikä Lapissa liikkuminen välttämättä tarkoita runsaita kilometrejä.  

Tunturissa meidät yllätti äkillinen muutos säässä ja tuuli oli niin voimakas ja kylmä, että pidempi kävely jäi kotalaavulle jäi tekemättä. Maisemat olivat niin erikoiset, että ehdottomasti kannattaa pysähtyä niiden äärelle.

Tunturissa tuulee

Tunturijärviä ihastellessamme Hra Kepponen totesi, että hänestä maisema muistuttaa savannia juuri sadekauden jälkeen. Minustakin siinä on samankaltaisuutta. 

Vähän kuin oltaisiin vehreällä savannilla, mutta ollaankin tunturilla

Polku ja viitta Skaidijärven kotalaavulle. Olisi varmaan ollut hieno reitti ja hyvänä päivänä minäkin jaksaisin tuollaisen reilun 3km kävelyn.

Tunturin puustoa

Jatkoimme matkaa tietä pitkin kohti Pulmankijärveä. Jossain vaiheessa tie muuttui hiekkatieksi, joka vielä loppua kohden kapeni. Ajoittain näytti siltä, että päälle iskee myrsky tai vähintäänkin kunnon sade. Uhkaavista pilvistä huolimatta, vettä ei satanut lainkaan.

Meille kävi sillä lailla, että ajoimme näköalapaikan ohitse. Tien varressa on tilaa muutamalle autolle tien suuntaisesti ja emme huomanneet sitä lainkaan. Siinä vaiheessa, kun julkinen tie päättyi, aloimme ihmettelemään tilannetta. Päädyimme parkkipaikalle ja Googlen perusteella olimme lähellä Pulmankijoen rantaa ja sen komeita hiekkasärkkiä ja päätimme tehdä sinne kävelyreissun. Siitä kertyi kävelyä n. 1,5km. Hiekkasärkkäkävelyn jälkeen ajelimme takaisin takaisinpäin Googlea tarkasti tuijottaen ja löysimme Pulmankijärven näköalapaikalle. Laitan kuitenkin kuvat nyt siihen järjestykseen, että ensin Pulmankijärvi.

Minun oli tarkoituksena käydä uimassa Pulmankijärvessä, mutta kylmän tuulen takia jätinkin sen väliin. Hra Kepponen suorastaan yllättyi siitä :)

Hiekkatie kulkee osan matkasta niin lähellä rantaa, että järveä pääsee ihailemaan matkan aikanakin

Tämä kuva on otettu siltä maisemapaikalta

Kyllä tässä voi kuvitella olevansa vuonon rannalla. Tuulinen järvikin näyttää ihan mereltä minusta.

Niin kaunista maisemaa!

Tässä kukkii kanervalajike, joka kasvaa vain Pulmankijärven rannoilla

Pulmankijoen maisemat viehättivät meitä, mutta siellä oli huomattavasti enemmän hyttysiä ja mäkäräisiä kuin tuulisen Pulmankijärven rannalla. Olisin istuskellut mielelläni joen rannalla rauhassa, mutta mäkäräiset ajoivat minut aika nopeasti liikkeelle.  

Hieno riippusilta joen ylitse

Pulmankijärvi on hieno retkeilykohde. Todennäköisesti ajoimme yhden matkailupalveluita tarjoavan yrityksen ohitse, mutta emme pysähtyneet katsomaan, että olisi sieltä saanut vaikka ruokaa. Muita palveluita alueella ei ole. Meillä oli Nuorgamista ostetut eväät mukana. 

Pulmankijärvellä oli hyvin hiljaista. Muutaman auton näimme tiellä ja yksi pariskunta oli kanssamme samaan aikaan Pulmankijärven näköalapaikalla.

Paluumatkalla takaisin hotelli Valleen pysähdyimme saamelaiseen ulkomuseoon.

Ympäristö oli vehreää ja pientareet valtoimenaan kukkia

Kesälappi 2025 postaukset:
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa

Pikku Kepponen: Maisemarakkauteni on upea Utsjoki