Kesäteatterissa ja illallisella Krapissa

Yritimme pidempään sopia ystäväni Katin kanssa tapaamista. Aina oli kalenterit ristikkäin kiinni, sitten aika lyhyellä varoitusajalla löytyi sopiva aika. Katselimme kulttuuritarjontaa ja Krapissa esiintyvään Keski-Uudenmaan teatterin (KUT) näytökseen oli vielä saatavana lippuja. Päätimme suunnata Krapiin.

Krapi on viehättävä paikka Tuusulassa, joka on toiminut jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Vanhan päärakennuksen ja pienen hotellin ympärille on noussut uusia rakennuksia kuten kesäravintola Mankeli, Krapin paja talvikauden keikkoja varten ja kesäteatteri jossa KUT esiintyy. Krapi on lähtenyt mukaan saunabuumiin, mutta se minulla on vielä koestamatta. 

Krapin vehreyttä, vanha päätalo pilkistää puiden välistä

Päätalo, siellä tarjoillaan Krapin pitopöytää. Se on erinomainen!

Ihanat kukat päätalon edessä

Sireenit tuoksuvat niin ihanalta

Hetken aikaa hiukset olivat melkein kuosissa ja silmämeikki paikoillaan

Ulkona kävi sellainen tuuli, että hiukset olivat nopeasti takussa ja silmätkin vuotivat tuulesta ja siitä, että hiuksia meni silmiin

KUTin tämän kesän teatterikappale on nimeltään Suurenmoista! Se kertoo varakkaasta seurapiirirouvasta Florence Foster Jenkinsistä, joka rakasti musiikkia ja halusi laulaa oopperaa. Florence oli laulajana todella huono. Se ei häntä pysäyttänyt. Florence teki levytyksiä ja piti konsertteja. Kyseessä on siis oikea henkilö. Florencesta on tehnyt myös elokuva, jossa pääosaa näytteli Meryl Streep. Florence konsertoi jopa Garnegie Hallissa ja se oli loppuunmyyty.

Ihmiset voivat sanoa, että en osaa laulaa, mutta kukaan ei voi sanoa, että en laulanut.

Florence Foster Jenkins

Jos Florence kiinnostaa, niin lisää voi lukea vaikka tästä Ylen artikkelista: Florence Foster Jenkins ja huonon laulun taika – Musiikki – yle.fi

Minusta Florence on ristiriitainen hahmo. Toki hatunnosto sille, että uskaltaa elää valitsemallaan tyylillä sekä taiteen tukemiselle. Toisaalta ei vaadi samalla tavalla rohkeutta elää valitsemalla tyylillään, kun on rikas perijätär, kun jos pitäisi elättää itsensä työllä. Ehkä Florencen halussa esiintyä ja laulaa on myös jonkinlaisia narsistisia piirteitä - halua olla ihailun kohteena. Siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä, että Florence oli oman tiensä kulkija.

Näytelmän tyylilajina on komedia. Komedia on hirveän vaikea laji. Sanoisin esityksestä, että sellaista hyvää keskitasoa tai vähän ylitse. Viihdyin näytelmän parissa, vaikka ei se juurikaan naurattanut eikä puhutellut. Kyllähän tekemisessä toki näkyy se, että KUTin näyttelijät ovat ammattilaisia. 

Alla olevat kuvat Keski-Uudenmaan Teatteri KUT | Kulttuuria Keravalla ja Tuusulassa

Ihan täysi kymppi oli Krapin ruoka. Söimme kesäravintola Mankelissa. Listalla oli niin paljon herkullisen oloisia annoksia, että oli suorastaan vaikea valita. Päädyimme molemmat samaan kesämenuun.

Aivan taivaallinen Skagen!

Oi, kertokaa minulle mistä saisi ostaa hyviä katkarapuja. Vaikka kuinka varoen sulattelen kaupan pakastealtaa katkaravut, ne ovat yleensä aina aika mauttomia. Olen ennen tuota leipää ehtinyt haaveilemaan oikein hyvältä katkarapuleivästä ja tekisin niitä mielelläni kotona, mutta mistä hyvät katkikset?

Nieriäannos. Myöskin todella hyvää!

Jälkiruoka on myöskin niin hyvää!

Onhan tämä ihan huikea kokonaisuus: upea miljöö, kesäteatteria, ystävän seura ja todella hyvää ruokaa. Ja kesän bucket listalta voin ruksia kesäteatterin koetuksi.

Myöskin vähintään kolmen raparperiherkun syöminen melkein edistyy. Kävin metrolla keskustassa ja Kampin K-kaupan tiski mainosti raparperipullia. Heti ostin yhden mukaani siitä palvelutiskiltä. Pulla oli mukavan kuohkea, siinä oli rahkatäytettä, mutta vain kolme palaa raparperia. Siis vain kolme palaa! Siinä pullassa, joka näkyi, oli taatusti enemmän raparperia. Koen itse hieman huijatuksi. Mutta olihan se ihan hyvä pulla.

Että tälläinen raparperipulla. Minua on petetty!

Mukavaa perjantaita!