Viime viikonloppuna olimme miehen kanssa Pietarin risteilyllä. Jo pidempään olen miettinyt, että haluaisin päästä tutkimaan Pietarin uskomatonta nähtävyys- ja museoantia. Niiden osalta Pietari on yksi maailman parhaita matkakohteita.
Junamatkoja varten tarvitsee viisumin, mutta nämä risteilyt (jopa 2 yön hotelliyöpymisen kanssa) ovat viisumivapaita. Aikamoinen kilpailuetu laivamatkailulle! Kun sähköpostiin kilahti risteilytarjous, oli homma selvä. Onneksi mummi otti lapset hoitoon ja pystyimme ottamaan 8 tunnin retkipaketin Pietarissa.
Aika lähellä oli risteilyltä myöhästyminen. Check in ja lähtö Länsisatamasta olivat juuri siihen aikaan, kun Helsinki City Maratonin pääjoukko juoksi keskustan lävitse Ruoholahteen. Autoliikenne oli aivan sekaisin ja kadut suljettu. Me emme tietenkään muistaneet maratonia ja emme varanneet yhtään enempää aikaa matkaan. Oli todella stressaava ajomatka! Eikä paljon naurattunut sekään, että parkkipaikan maksulaite oli rikki. Noh, ehdimme kyytiin.
Laivaletka lähtee Länsisatamasta.
En muuten ollut ikinä aikaisemmin lähtenytkään Länsisatamasta.
Pikkasen on ankeammat maisemat kuin vaikka Katajanokalta.
St. Peters Linen matkustajista suurin osa oli venäläisiä. Suomalaisia oli yhtä paljon kuin turisteja muista maista. Henkilökunta on pääosin venäläistä ja balttialaista. Osan palveluista saa suomeksi virolaisittain murtaen (loput englanniksi). Laiva on alunperin rakennettu Silja Linelle vuonna 1981. Laiva on siistissä kunnossa, mutta pieni ja nukkavieru verratuna Siljan nykyiseen kalustoon. Laivalla on pienet ja vaatimattomat (ilmeisesti myös maksulliset?) leikkitilat lapsille. Viihde laivalla oli venäläistä. Miehen mielestä paras ohjelmanumero oli venäläinen laulaja ja haitaristi - todennäköisesti siitä syystä, että yleisö oli jo alkuillasta täysillä mukana laulaen :)
Hytit ovat pari neliötä nykyistä mitoitusta pienempiä. Kyllä olisi ollut ahdasta, jos hytissä olisi ollut neljä henkeä. Laivan buffet oli ihan ok. Yllättävää oli se, että parasta oli lämmin ruoka eikä suinkaan kala-alkupalat (yleensä en syö buffeessa lämmintä ruokaa).
A-luokan hytti
Laiva seisoi päivän Pietarissa. Olimme ostaneet jo etukäteen kaupunkierroksen ja Eremitaasin retken. Retkijärjestelyt olivat ensiluokkaiset. Uusi bussi, hyvää suomea puhuva venäläinen opas ja kuulokejärjestelmä Eremitaasia varten. Retki tosiaan kesti sen reilut 8 tuntia eikä mielestäni sovi lainkaan lapsille. Yli 3 tuntia retkessä kiersimme läpi valtavaa, ihmisiä täynnä olevaa ja kuumaa Eremitaasia.
Olen matkustanut Neuvostoliitossa 80-luvulla, jolloin matka meni paastotessa Pepsillä ja paikallisilla kekseillä. Kaupoissa ei ollut mitään tavaraa, sukkahousut kävivät valuutasta. Olen matkustanut Venäjällä ja Virossa 90-luvun alussa Neuvostoliiton romahdettua. Kaikki oli halpaa, monenlaista oli saatavilla, mutta meno välillä aika villiä. Edellisellä Pietarin reissulla oli pientä (ja suurempaa) selkkausta matkaseuralla.
Nyt Pietarin turistialueet ovat erittäin siistejä. Talot on kunnostettu ja puistot hoidettu. Kukaan ei tyrkytä laitonta rahanvaihtoa tai pimeää pulloa. Nyt tyrkytetään matkamuistotavaraa. Mitä ikinä keksit haluavasi syödä tai ostaa, löydät sen varmasti Pietarista. Turistit ovat löytäneet Pietarin. Tärkeimpien nähtävyyksien luona oli matkailijoita tungokseen asti. Louvre ja Versaillesin tungos ei ollut mitään verrattuna Eremitaasiin.
Hääkuvausta Nevalla
Pietari-Paavalin linnoitus ja kirkko näkyy taustalla
Talvipalatsi kuvattuna Nevan toiselta puolelta
Talvipalatsi edellen takana. Sen edestä lähti lukuisia Nevan risteilyjä.
Kauniina päivänä sellainan ja kuohuviini olisi varmasti ihanaa.
Oli tuulinen, kuuma ja sateinen päivä. Tukka sekaisin ja paita pullistui tuulessa purjeeksi :(
Ulkopuolelta näimme osan Pietarin kuulusimmista kirkoista: Iisakin kirkon, Kirkon veren päällä, Smolnan ja Kazanin jumalanäidin kirkon
Kirkko veren päällä
Iisakin kirkko tihkusateessa
Sitten vielä muutamia kaupunkinäkymiä
Yksi pääkaduista: Nevsky Prospekt
Retkipäivän jälkeen olimme miehen kanssa niin väsyneitä, että menimme illalisen jälkeen Suomen aikaa klo 20 nukkumaan :) Oli hieno, mutta raskas päivä. Eremitaasista kirjoittelen ehkä myöhemmin.
Palaan varmasti vielä Pietariin, nähtävyyksiä riittäisi viikoiksi ja tieteysti haluaisin käydä baletissa. Pietarhovissakin haluaisin ehdottomasti käydä elämäni aikana.
Vinkki: Pietarissa enemmän matkaillut ja venäjää puhuva ystävättäreni antoi neuvon, että nähtävyyksiin (kuten Eremitaasi) kannattaa ostaa valmisretki. Ryhmille myydään liput erikseen ja heille on omat sisäänkäynnit. Se takaa sujuvan sisäänpääsyn. Omatoimimatkailijat saattavat juuttua jonoihin erittäin pitkäksi aikaa.
Venàjà kuulostaa niin kiehtovalta ja samalla niin karulta. Mà en oo vielà osannut pààttàà tykkàànkò vai en ja haluaisinko mennà sinne vai en. Teillà oli kuitenkin kivankuuloinen matka ja hyvià kuvia olit ottanut. Ihana omaloma!
VastaaPoistaTämäpäs oli paitsi viihdyttävä myös hyödyllinen postaus. Olen nimittäin ajatuksissani leikitellyt myös Pietarin risteilyllä mutta muistossa kummittelee vielä aika karu matka Viipuriin 1980-luvulla. Tästä jutusta kyllä rohkaistuin! Eremitaasi-juttua odotellessa!
VastaaPoistaMinustakin tämä oli hurjan mielenkiintoinen kirjoitus. Kiitos tästä. En ole ikinä käynyt Venäjällä, mutta usein miettinyt matkaa. Oliko laivalla rauhallista? Miten venäläiset käyttäytyivät?
VastaaPoistaCiacy:
VastaaPoistaAinakin Pietarin keskusta on nykyisin hyvin länsimaalaisen oloinen tyylikkäine kauppoineen ja kahviloineen. Sinänsä olisi mielenkiintoista liikkua turistialueen ulkopuolella ja nähdä minkälaista elämä on siellä. Varmaan aikamoinen ero.
Norkku:
Jos nähtävyydet kiinnostavat niin suosittelen Pietaria. Niitä riittää yllin kyllin. Tämän päivän Pietarin keskusta on kaunis ja hyvin hoidettu. Ainakin Subwayssa voi syödä, jos ei halua tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin (joka muuten ainakin Nevsky Prospectilla oli hyvin länsimaalaistyyppistä). Pietarin turistimäärä on hurjassa kasvussa ja huomaa, että turismiin on myös panostettu. Itse en ole käynyt Viipurissa, mutta karrikoiden voisi todeta Viipurin olevan vähävarainen kylä, kun Pietari on menestyvä miljoonakaupunki.
Täytyy sanoa, että minullakaan ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa 80-luvun Neuvostoliiton matkailusta. Nyt ei pääse valittamaan, paitsi sitä että turisteja oli liikaa.
Anonyymi:
Mielestäni laivalla oli rauhallista. Menomatkalla söimme kevyesti kahvilassa ja katselimme baarissa laivan showta. Venäläinen yleisö oli äänekkäämpää ja nopeammin lämpenevää kuin suomalaiset. Emme jaksaneet yöelämää pitkään menomatkallakaan.
Paluumatkan vietimme illastaen ja nukkuen. Joten kokemuksemme laivaelämästä ovat vähäiset. Hyttiin ei kuulunut meteliä ja mitään sotkua ei näkynyt. Venäläiset käyttäytyivät tavallisesti ja hillitysti. Mielestäni sellaista keskiluokkaista porukkaa 30+ vuotta. Venäläisten naisten tyyliin toki kuuluu pukeutua näyttävästi ainakin illalla, joten aika helppo oli ihan yleissilmäyksellä erottaa kansallisuudet.
Ainoa ero on jonotuskulttuurissa. Jos jotain pitää jonottaa, niin venäläiset ovat erittäin taitavia kiilaajia. Pidä varasi jonossa tai muuten pysyt hännillä koko ajan :D
En olekaan koskaan käynyt Pietarissa, vaan Viipurissa ja jossain vanhan Karjalan alueella.
VastaaPoistaKiva, mutta aika hektisen oloinen reissu teillä takana =) Osaatko muuten sanoa mistä "kirkko veren päällä" on saanut nimensä? Onko se jonkun sodan jälkeen rakennettu vai mitä?
Itse olen ajatellut Pietarin reissua allerogrolla, kun vuoden aikana tulee noita laivareissuja Tukholmaan ja Tallinnaan kuitenkin. Minulla on Pietarista ollut sekalaisia fiiliksiä ja lapsuudesta jäänyt "paha haju" on vasta poistumassa ja ajatuksissa on siis ollut reissu sinne suuntaan.
VastaaPoistaOlen siis käynyt lapsena Leningradissa 70-luvun lopulla ja opaskin oli kauhuissan kuinka lapsiperhe aikoi Eremitaasissa kiertää näyttelyt itse, jotta näki (siis äiti ja isä) mitä juuri halusivat. Kommentti oli "ette löydä ulos". Löydettiin ;) Tosin jotenkin itseäniäkin nykyään kauhistuttaa kuinka jaksoivat kolmen alle 10v kanssa, mutta siellä mentiin oppaan kauhisteluista huolimatta, metrolla ympäri silloista kaupunkia ihan itsenkseenkin monta päivää.
Vera:
VastaaPoistaWikipedia sivisti minua, että Aleksanteri II on murhattu Verikirkon paikalla ja hänen poikansa Aleksanteri III rakennutti kirkon isänsä muistoksi.
Anonyymi:
Luulen, että tarinat Eremitaasiin eksymisestä ovat suuresti liioiteltuja. Tänä päivänä siellä on ainakin hyvin selkeät viitat. Tosin varmasti on helppo olla löytämättä jotain tiettyä huonetta tai kohdetta (tai kävellä satojen metrien kiertolenkki), koska päätiloissa on 365 eri huonetta ja kaikenkaikkiaan yli 3 miljoonaa näyttelykappaletta :)
Retkellä oli mukana pari pientä lasta, jotka olivat aivan uuvuksissa. Sen lisäksi oli muutama esiteini ja teini, joilta meinasi myös veto loppua Eremitaasissa. Siihen nähden kolmen alle 10v kaitseminen läpi Eremitaasin on varsin kunnioitettava suoritus.
Olen ymmärtänyt, että keskusta-alueella on nykyisin taas turvallista liikkua metrolla. Niin varmaan oli tosin 70-luvullakin.
Minä myös harkitsin Allegroa. Laivamatkan etuna on tosiaan se viisumittomuus, sinne voi lähteä vaikka ihan ex-tempore.
Kiva postaus! Itselläkin on ollut mielessä, että lähtisikö kokeilemaan tuota Pietarin risteilyä, joten oikein mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia.
VastaaPoistaSuoraan sanoen en usko, että minä jaksaisin ihan koko 8h kiertää noita nähtävyyksiä vaan kyllä sitä ajasta menisi hiukan kauppojakin katsellessa? Vai siis miten on, olisiko siellä mitään shopattavaa? (mielessä mullakin hyväntekeväisyysmatka Viipuriin 10v sitten...)
-Jassu-
VastaaPoistaMe ei varsinaisesti ehditty kauppoja katsastamaan, muuten kuin pikkasen high end puolta ja sitten yhtä turistikauppaa. Mitään perustavarataloa en ehtinyt "ratsaamaan".
Nevski Prospectilla on kaunis rakennus, jossa on paljon pikkuputiikkeja ja joukossa tunnettuja merkkejä. Missonin edessä kuolasin pidempään. Muutenkin valikoima näytti tyylikkäältä, laadukkaalta (myös kallista). Lähinnä vaatteita, laukkuja, koruja ja kelloja.
Turistikaupassa iski sellainen yllätys, että meripihkakoruista venäläiset ovat oppineet tekemään myös upeita ja tyylikkäitä versiota. Sovittelin useampaakin korua ja hiukan jäi kaivelemaan meripihkat. En ollut yhtään henkisesti varautunut koruostoksiin ja himoitsemillani koruilla oli hintaa kuitenkin euroissa 100-200, joten en pystynyt ex-temporeehen (ei ole shoppailukuntoa).
Turistikaupassa oli myös yllättävän moderni karvahattuvalikoima ja se ei ollut hinnalla pilattu lainkaan. Itseäni ei vaan karvalakit nappaa ja tuskin lapsiakaan. Irto karvakauluksia ja turkissomisteisia huiveja oli myös joka lähtöön.
Nykyään Pietarissa on todella isoja kauppakeskuksia keskustassa joissa on kaikki merkkiliikkeet maailmalta. Näitä on esim. Sennaja Ploshadin metroaseman läheisyydessä. Kyllä siinä Helsingit ym. kalpenevat rinnalla. Venäläiset ovat pääsääntöisesti ihan tavallisia ja keskustassa on turvallista (kunhan ei itse hölmöile). Metrolla on halpaa ja helppoa matkustaa jos osaa venäläiset kirjaimet. Tosin keskusta ei loppujen lopuksi ole kauhean iso joten kävelläkin voi. Eremitaasin lisäksi kaupungissa on paljon muutakin hienoja museoita kuten Venäläisen taiteen museo ja Etnografinen museo. Itse en liiku koskaan (suomalaisten) turistiryhmien mukana, omalla porukalla pääsee paljon nopeammin minne tahtoo, myös Eremitaasiin ja sieltä pois :-). Tosin ensikertalaiselle järjestetyt retket ovat varmasti hyviä. Pietari on hieno kaupunki!
VastaaPoistaSanna
Tosin jonoissa kannattaa todella pitää oma paikkansa, muuten jää aivan varmasti hännille! Neukkuajan perintönä ovat oppineet jonottamaan ja se onkin aivan oma taiteenlajinsa sääntöineen jotka eivät suomalaisia muistuta.
VastaaPoistaSanna
Sanna
VastaaPoistaKiitos kivoista kommenteistasi. Jonottamisen suhteen minusta tuntuu, että ainoat jotka eivät hulluna kiilaa ovat pohjoismaalaiset :) Jopa superkorrektit japanilaiset ovat mestarikiilaajia. Entisissä Itäblokin maissa jonotus oli mennyt suorastaan veriin. Muistan 90-luvulta kun olimme Prahassa ja aidassa oli reikä, josta näkyi jollekin hautausmaalle. Kaveri katsoi ensin ja minä seisoin takana. Hetken päässä perässämme oli 3 paikallista jonottamassa :)
Uskon, että omatoimituristi pärjää varmaan mukavasti Pietarissa. Laivalla juttelimme illallisella amerikkalaisen perheen kanssa, jolta oli jäänyt Eremitaasi väliin aivan järkyttävän pitkän ja hitaasti etenevän lippujonon takia. Ryhmäretkissä välttää nuo jonot.
Oliko se niin että jonon päässä on aarre vai miten se oli...hauska tuo Prahan juttu! Aasialaiset ne vasta onkin röyhkeitä mm. kulkuvälineiden istumapaikkojen suhteen. Isoissa kaupungeissa täytyy vaan noudattaa isojen kaupunkien sääntöjä, jos meinaa pysyä mukana ja unohtaa suomalainen kohteliaisuus.
VastaaPoistaSulla on muuten hersyvä huumorintaju ja hauskat pojat, lukaisin koko blogin läpi :-D. Täytyy käydä täällä useammin.
Sanna
Ps. Musta se Jabban palatsi on tosi hieno (mutta hinta!)
Kiitos Sanna.
VastaaPoistaSulla on aikamoinen kuntokestävyys: olen nimittäin suunnitellut itse lukevani blogini läpi, mutta en ole vieläkään onnistunut siinä.
Tervetuloa uudestaan :)