5. huhtikuuta 2013

Ruokapöydässäni istuu nirsoilijoita

Kaksi lapsistani on toivottomia nirsoilijoita. Nirsoilun lisäksi toinen on vielä tuurisyöppö: välillä ei maistu edes suosikkiruuat. Esikoisen nirsoilun korjasi kasvuikä. Yhtäkkiä lähes kaikki ruuat alkoivat maistua ja huolenaiheeksi muodostuikin, että onko ruokaa aina riittävästi :)

Ruuan valmistaminen nirsoilijoille on välillä ärsyttävää puuhaa. Yritän kuitenkin suunnitella aterioita siten, että edes joka toinen sentään kelpaisi lapsille. Meillä on sellainen periaate, että ruokaa ei ole pakko syödä, maistaa pitää ja sitten voi jättää syömättä. Mitään muuta ei tule ennen seuraavaa ateriaa. Jos ruuan kanssa on tarjoiltu leipää, sen tietenkin saa, mutta ei jälkiruokaa (jos sellaista on). Eikä mitään välipaloja.

Pidin pientä nirsoilupäiväkirjaa. Aika karua:

pinaattikeittoa (Apetit pakaste), kananmunia ja ruisleipää
Kukaan lapsista ei syö kananmunia. Esikoinen söi keittonsa reippaasti. Kaksi muuta piti hirvittävää kitinää. Kuopus söi vähemmällä vaivalla, keskimmäinen vaati hurjan tsemppauksen.

itsetäytettyä pizzaa lapsille (esikoisen toive)
Jokainen lapsi sai valita itse täytteet ja määrän. Täytteenä olikin sitten kinkkua, esikoisella lisäksi reilusti herkkusieniä. Keskimmäinen ja kuopus järsivät pizzaansa varsin innottomasti. Pienestä pizzasta meni juuri ja juuri puolikas per nenä. En jaksanut tsempata poikia. Jos ei lapselle kelpaa pizza, niin olkon ilman. Esikoinen söi omansa ja veljien ylijäämät :)

lohilaatikkoa, ruisleipää
Ainoastaan esikoinen söi ja piti ruuasta paljon. Kaksi muuta maistoivat ja söivät leipänsä ja kertoivat ruuan olevan sikapahaa. Murska-arviota täydennettiin ulinalla. Kuopus antoi ruualle ehdottomasti nolla tähteä!

makkarakeittoa, ruisleipää
Esikoinen söi pelkkää perunaa ja pari porkkanaa, kuopus söi makkaraa ja vähän perunaa, keskimmäinen söi pari lusikallista.

spagettia ja jauhelihakastiketta
Esikoinen söi lautasen tyhjäksi, keskimmäinen vihaa kyseistä ruokaa ja söi pari lusikallista, kuopuksellekin maistui yllättävän huonosti

uunikanaa ja riisiä
Esikoinen söi pienen annoksen. Kuopus kieltäytyi maistamasta. Keskimmäinen söi kaverillaan.


Menestys:

makaroonilaatikkoa
Ensimmäisellä tarjoilukerralla lautaselliset katosivat nopeasti. Seuraavalla tarjoilukerralla esikoinen söi annoksensa ja pienemmillä jäin ehkä 1/3 jäljelle

Koosta tässä nyt sitten terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. En edes viitsi kirjoittaa siitä, miten lapseni syövät kasviksia. Ainoa kelpuutettu kasvis on kurkku :(  Hedelmillä on sentään vähän parempi menekki.

Hyvin nuo näyttävät toistaiseksi kasvavan, en kyllä aina ymmärrä, että millä.

16 kommenttia:

  1. meillä on tuo nuorempi myös melkoinen nirsoilija, eikä meillä edes kovin kokeellista tarjota, useimmiten tarjolla on niitä hyväksi todettuja "menestys"ruokia. uskommekin, että hänen nirsoilunsa johtuu yleensä vain ihan siitä syystä, että kaikesta ja aina pitää vääntää kättä. tai sitten ruokaa on tarjolla hieman etuajassa, ei ole nälkä. mutta viime aikoina sellaiset perusasiat kuin peruna, pasta ja riisi on alkaneet tökkiä - olenkin antanut asiassa periksi ja todennut, että sen lihan voi vallan hyvin tarjota leivän kera. kasvikset ovat alkaneet mennä raakoina (totesi ilmeisesti, että ne ovat pienempi paha kuin höyrytetyt, joita on ollut aika tiuhaan tarjolla), niinpä joka aterialla on myös kurkkua, punaista paprikaa ja porkkanaa. ja vielä niin, että ensin tarjoillaan nämä ja sitten se ruoka. hyvin menee, mikä on pienoinen ihme!

    itse olen ollut nirso ja vieläkin melko valikoiva syöjä ja uskon vahvasti, että ikä tekee tehtävänsä, jos vain tarjolla on monipuolisesti. meillä pojat ovat monella tapaa jo nyt laaja-alaisempia ruokien suhteen kuin minä, joten en pidä niin pahana, jos tomaatti tmv. ei vielä maistu :) koulussa ja päiväkodissa ne kuitenkin joutuu maistamaan kaikkea ;)

    VastaaPoista
  2. Tuo on kyllä jännä juttu tuo nirsoilu - jotkut lapset ovat tosi nirsoja, toiset eivät edes älyä nirsoilla. Eikä siihen tunnu olevan mitään kaavaa. Veljen lapseni söivät molemmat hyvin, ja maistoivat ihan kaikkea, kunnes neiti nyt 7vee päätti 5vuotiaana, että hän ei syö tiettyjä ruoka-aineita. Toki kukaan ei jää kasvamatta, jos ei syökkään katkarapua, ananasta, oliiveja tai tiettyjä juustoja, mutta 5vee asti ne olivat maistuneet tytölle erinomaisesti. Välillä näyttää siltä, että hän on sen päättänyt, ja piste.

    Minäkin uskon että nirsoilu menee ajan kanssa ohi, ja uskon että kun vaan sinnikkäästi tarjoaa, niin kyllä se ajan kanssa sitten sieltä koittaa. Uskon myös näissä vahvasti mallioppimisen voimaan, niin vanhemmilta kuin sisaruksilta ja muilta lapsilta.

    Niin juu, ja itsehän en ole koskaan ollut nirso, paitsi sellerin ja homejuuston suhteen, siis lapsena, vieläkään en siedä selleriä, ja aikuisiällä olen oppinut muutaman muunkin ronklattavan, mutta vieläkin kannatan sitä lapsuuden mantraa - kaikkea pitää maistaa. Paitsi siis nyt, kun olen ollut 29h ja 11minuuttia viljattomalla sekä sokerittomalla ruokavaliolla. Tunnen kuinka vierotusoireet ovat juurikin alkamassa....

    VastaaPoista
  3. Veljeni oli aikoinaan hyvin nirso syömisen suhteen ja vaikka toki hän nyt aikuisena on vähemmän nirso, on hänen ruokavalionsa kuitenkin mielestäni aika rajoittunut edelleen, vaikkei hän enää pelkällä makaronilla ja vellillä eläkään :) Meidän 19-vuotias esikoisemme ei koskaan nirsoillut ruokansa kanssa, joten joskus olen ollut vähän ihmeisessäni perheen viisveen kanssa, joka hieman nirsoilee. Jogurteista, rahkoista ja mistään kermaisista jutuista hän ei juurikaan välitä, kaikenlaiset kasvikset sen sijaan uppoavat hyvin. Kokolihasta hän ei välitä ja pizzakin menee parhaiten, jos täytteenä on paprikaa, ananasta ja suolakurkkua ;) Meillä tarjotaan kaikille samaa ruokaa ja vaikka hieman ennakkoluuloinen viisvee monesti sanookin, ettei hän tykkää, niin kyllä kuitenkin nälkäänsä ainakin jonkin verran syö. Toisaalta kyllähän meillä jokaisella on varmaan lempiruokansa ja inhokkinsa - itse en tykkää ainakaan kesäkeitosta, enkä homejuustosta ;)

    VastaaPoista
  4. Meillä on varmaan jokainen lapsi jossain vaiheessa nirsoillut jonkun asian kanssa enemmän tai vähemmän, mutta kyllähän nuo on kausiluontoisia asioita olleet. Tällä hetkellä erikoista on, että 3vee syö niukkoja aamu- ja iltapaloja, eikä välipalaa välillä ollenkaan, mutta ruokaa syö hyvin. En usko että pakottamisesta on mitään hyötyä, ja meillä on käytössä sama taktiikka, että ei ole pakko syödä, mutta ylimääräisiä välipaloja ei tipu.

    VastaaPoista
  5. Kyllä ne lapset syö sitten kun on nälkä. Muutaman vuoden kuluttua kun sulla on kolme teini-ikäistä poikaa mietit miten jaksat kantaa tarpeeksi ruokaa kotiin :)
    Pakko kertoa että rakas ukkoni on 186 cm pitkä ja hän eli lapsuuden maidolla ja perunalla. Mikään muu ei kelvannut. Joskus satunainen leipä. Eli kyllä silläkin kasvaa :D Ja yksi sukulaispoika on alkanut syömään vasta 10 vanhana kun tuli kasvupyrähdys. Aikaisemmin hän söi ainoastaan puuroa, perunaa ja jauheliha/makkarakastiketta. Nyt hän tyhjentää keittiönkaapit jatkuvasti ja vaikka syö kunnon ruoka-annokset niin on pakko saada välipalaa joka aterian välissä.

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla että muillakin on ongelmia tässä. Esikoinen, kohta 7v, on niin nirso ja yrittää tartuttaa sitä siskoonsa, mutta ei ole vielä onnistunut, koska pienempi kasvaa nopeasti ja on nälkäinen.
    Esikoinen on vuoden ainakin pärjännyt lähinnä eskarin antimilla. Kertomansa mukaan äiti on tehnyt kerran hyvää ruokaa, muttei muista mitä se oli. Välipalat ja herkut kelpaisi kyllä. Tosin meillä ruoka on ensin ja sitten leipä, jos ei syö ruokaansa (kohtuullisen kunnolla) ei saa leipää ja joutuu odottamaan seuraavaa ateriaa. Neiti monesti pokkana toteaa, että en syö ja lähtee lusikallisen jälkeen pöydästä.

    Viime aikoina neiti on kunnostautunut reseptien kehittämisessä. Joskus jopa syö kokkauksiaan. Yleensä ne ovat ihan onnistuneita.

    VastaaPoista
  7. meillä on yks tuollainen tapaus. esikoinen ei kalaa suostu syömään mut muut menee. kasviksia noi rakastaa. pojista nuorin on se nirso. vaivasta asti ollu. eläis pelkäl perunamuusil ja nakeil jos sais valita. samoil säännöil meillä mennää.

    VastaaPoista
  8. Poikien äiti -Kati:
    Minä olen itse erittäin kaikkiruokainen ja mies myös. Lapsesta saakka olen syönyt kaikki perusraaka-aineita ja esim. lasteni ronklaama kala on aina ollut herkkuani.

    Meilläkin kurkku ja hedelmät menevät parhaiten nälkäiselle porukalle.

    Jos meillä on jotain erikoisempaa ruokaa tarjolla, niin varaan sitä vain aikuisille ja esikoiselle. Pienemmille yleensä tarjoilen silloin tylysti kaupan pinaattilettuja.


    Haltiakummi:
    Meillä ainakaan toistaiseksi mallioppiminen ei ole tuottanut tulosta. Esikoinen syö vieressä hyvällä ruokahalulla ja kehuu ja pienemmät maistavat lusikallisen eivät suostu syömään enempää. Monessa perusruuassa se parin kymmenen maistamisen määräkin on täynnä, eikä muutosta näy. Varmaan aika tekee tehtävänsä.

    VastaaPoista
  9. Aake07n äiti:
    Onhan se aivan mahdollista, että meillä omena putoaa mahdollisimman kauas puusta ja pojat jäävät nirsoilijoiksi :( Toisaalta, sitten kun ovat aikuisia, niin eihän se mahdollinen nirsoilu sitten enää minua haittaa ;)

    Olen vähän kateellinen kasviksia syövästä lapsesta. Olisipa meilläkin niin!


    Miima
    Harvoin pakottomalla mitään kovin hyvää lopputulosta saa. Enkä haluaisi, että ruoka-ajasta tulee perheen taistelutanner. Se on minulle tärkeä hetki :)


    Kirppu:
    Kuvailemasi tulevaisuus on hyvin todennäköinen. Rahat uppoavat ruokkakauppaan ja selkä vääränä saan kantaa sieltä ruokaa pojille, jotka hotkaisevat hetkessä kaiken kitaansa. Muistan itsekin, kuinka naapurin teini-ikäinen poika söi ranskaleivän välipalaksi samaan tyyliin kuin sämpylä halkaistaan ylä- ja alapuoleksi :)

    VastaaPoista
  10. Meillä nirsoiluun on tehonnut teillä käytössä olevien juttujen lisäksi ruoanlaitto. Esikoinen 6v. teki mun avustuksella pinaattikeittoa ja söi sitä kaksi lautasellista "kun siitä tuli niin hyvää". Yleensä ei ole edes maistanut. Myös "salaattinaaman" kokoaminen lautaselle on kiva juttu. Joskus taas ei tehoa mikään.
    Aika korjaa varmaan nuo ongelmat, mäkin yritän pitää huolta,että se vähä mitä siihen asti syödään olisi sitten kunnon ruokaa ja että ruokailut olisi kivoja hetkiä kaikille. Marianne

    VastaaPoista
  11. kiala:
    Aika vähällä pärjää teidänkin tyttö. Välillä mietin, että syökö meidän keskimmäinen mitään muuta koko päivänä kuin muutaman palan leipää :(


    Sillis:
    Lisää kasvistensyöjä lapsia -Wau! Olisin onnellinen, jos meilläkin maistuisi kasvikset. Meillä on erikoinen nirsoilun kohde - perunamuusi. Esikoinen syö sitäkin. Kaksi pienempää ovat ihan äskettäin oppineet vähän maistelemaan sitä. Päiväkodissa lopettivat joksikin aikaa kuopukselle perunamuusi tarjoamisen, kun hän kakisteli sitä alas ja näytti pari kertaa siltä, että tulee saman tien ylös. Kumma juttu, kun perunamuusi on yleensä lasten suurta herkkua.

    VastaaPoista
  12. Ihanan tuttua! Tuosta listastasi meillä olisi täysin ronklaamatta menny ainoastaan se makaroonilaatikko ja spagetti plus jauheliha. Ja huom: meillä sentään vanhimmat "lapset" on 19- ja 17-vuotiaat =). Vaan kun tuo nuorin 13 v on se perheen pahin nirsoilija. Kaupan pinaattiletut on siis erittäin hyvä vaihtoehto! Ennen kelpasi Korpelan (EI KARINIEMEN!!) nugetitkin, vaan nyt nekin on yhtäkkiä yök-yök-ruokaa.

    VastaaPoista
  13. Marianne:
    Pitääpä kokeilla tuota salaattinaaman tekoa, jospa sillä saisi lapsia totutettua kirsikkatomaatteihin. Muuten meillä lapset, esikoista lukuunottamatta, ovat toistaiseksi osallistuneet vain leivontaan. Täytyy harkita, josko ottaisin välillä lapset mukaan ruuanlaittoon - vaikka viikonloppuna.


    Roz:
    Kääks, se voi olla meilläkin sitten monta vuotta nirsoilua edessä :( Elättelin toivetta, että kasvuikä korjaisi tilanteen. Pinaattiletut ovat kyllä hyvä vaihtoehto silloin, kun itse haluan syödä paremmin ja nirsoilijatkin pitää ruokkia :) Valmistuu nopeasti ja ovat aika edullisiakin

    VastaaPoista
  14. Kaupan pinaattiletut on niin jees meilläkin. Poika kohta 6v. Ja pinaattikeitto ja kananmuna. Nam!

    Perunamuusi myös (kuka sitä voi inhota? pastaa ja riisiä sen sijaan ei oo pakko syödä, eihän?).

    Kala, on sanana jo yök (äiti, miti kiertoilmailuja ja yritä, jos joskus uppoisi ;))

    Tomaattiin en koske, kurkkua ja paprikaa voi miettiä.

    Mitähän muuta, kalapuikkoja syön tai lihapullia, mutta kun äiti tarjoo vaikka lasagnea, en syö. Saati jotain oikeesti "erilaista"....

    VastaaPoista
  15. Meillä on myös kaksi todella nirsoa lasta. Nuorempi varsinkin, tuntuu ettei mikään kelpaa. Hyvin sekin tuntuu kasvavan, ja sen vatsa on jopa hieman pyöreä . Mikä on kyllä ihan käsittämätön yhtälö, se ei syö, ei nuku ja on jatkuvasti liikkeessä (kuin joku amfetamiiniriippuvainen) ja silti onnistuu kasvattamaan vatsaa. Hullua.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi:
    Meillä lapset eivät syö perunamuusia, mielummin tavalliset keitinperunat ja nekin uppovat huonosti. Joten on mahdollista ronklata myös muusista :(


    Vera:
    On kyllä aika käsittämätön yhtälö!
    Sinänsä moni aikuinen kadehtisi tuota "pärjään tosi vähillä unilla ja olen aina täynnä virtaa". Jos jotenkin onnistuisi ominaisuuden siirto, niin mä otan tuon ihan mielelläni :) Ymmärrän kyllä että ominaisuus lapsessa syö aikuiselta voimaa.

    VastaaPoista