Minun aivoissani ja liikemuistissani on pakko olla jotain vialla. Osa vaivalla nuorena hankituista taidoista on unohtunut täysin, mutta mielen sopukoista putkahtaa välillä esille jotain todella turhanpäiväistä niin kirkkaana kuin olisin opetellut sen eilen. Homma on epäreilussa balanssissa. Taidot joiden hankkimiseen olen laittanut 10, 100 tai jopa 1000 kertaisesti aikaa katoavat ja jäljelle jää joku tarpeeton juttu. Ärsyttävää!
Lista kadonneista taidoista (joille olisi käyttöä ja joista nauttisin):
-en oikein osaa enää piirtää
-en osaa enää lukea nuotteja
-en muista yhtään kokonainaista pianokappaletta
-olen hukannut täysin lentopallon ja tenniksen syötön
Toisen listan todiste on aivan murskaava. Sellainen todella tarpeeton taito vuosikymmenten takaa.
Äitini salakuljettaa meille lapsuuden aikaisia rojujani. Yhtenä kertana oli tullut 80-luvun alkupuolen Rubikin kuution sisartuote Rubikin käärme.
Siis tuollainen kolmioista tehty pitkä pötkö
Poikia tietenkin kiinnosti, että mitä tuolla turhakkeella voi tehdä. Kerroin, että siitä voi väännellä erilaisia hahmoja ja pojat pyysivät näyttämään. Hetkinen - edellisestä treenikerrasta on varmaan 30 vuotta. Voi olla, että äiti ei enää osaa. Aloitin helposta eli koirasta. Sikanopea suoritus.
Sitten astetta vaikeampi eli joutsen. Ihan pikkasen haparointia.
Mielestäni tässä ei ole kohtuutta: nuottien lukutaito katoaa, mutta Rubikin käärmettä osaan väännellä ihan samalla lailla kuin 10-vuotiaana. Olisipa kiva tietää, että mikä tällaisen ilmiön taustalla on?
Olin jo ajatellut heittää Rubikin käärmeen roskiin, mutta on vissiin parempi säästää sen vanhuuden päiville - jos aivoni hukkaavat siihen mennessä kaiken muunkin hyödyllisen, niin vääntelenpä sitten käärmettä :(
Leppoisaa sunnuntaita! Minä lähden toiveikkaana t-paita ostoksille :)
mulla oli vihreä-valkoinen! jossain paikassa törmäsin tähän vekottimeen tovi sitten, en tosin muista missä ja onko siitä kuukausi vai vuosi, mutta ihan samanlailla taiteilin noita juttuja kuin sinäkin, vaikken vuosikymmeniin ollut koko vekotinta edes nähnyt. mutta valitettavasti ne hyödyllisemmät taidot ovat unohtuneet. ei tosiaan sormet enää soita ukko nooaa kummempaa, kun koskettimet näkee...
VastaaPoistaKati:
VastaaPoistaNyt mä muistan sen vihreän värinkin tarkalleen :)
En siis ole ainoa. Nyt kun meitä on jo kaksi, niin tämähän on suorastaan sukupolvea koskeva ilmiö ;)
Miehen kanssa kehittelimme teorian, että Rubikin käärmeen vääntely tulee suoraan lihasmuistista, kädet jotenkin vaan muistavat taittelun. Teoriamme on, että lentopallon ja tenniksen syötöissä lihasmuisti kyllä muistaa liikeradan, mutta ei ajoitusta. Siksi syöttäminen epäonnistuu.
Soittaminen kai sitten vaatisi enemmän aivotoimintaa? Multa tulee kissalanpolkka liikemuistista, joistakin paljon treenatuista kappaleista satunnaisia pätkiä :(
Mä en tällaista tuotetta muista - oli meillä kyllä se perinteinen rubiikin kuutio, mutta sitä en edes osannut silloin tehdä! Nyt osaan jo osittain tehdä sen, mutta joihinkin vaiheisiin tarviin vielä tarkistusta ;)
VastaaPoistaOI, tämä oli ihan unohtunut, vaikka kyllähän minäkin tätä olen aikoinani vääntänyt :)
VastaaPoistaMiima:
VastaaPoistaRubikin käärme oli lyhytaikasempi hullutus kuin Rubikin kuutio. Olet sen verran minua nuorempi, että olet voinut hyvin missata koko käärmeen ja sille ei ole toista tulemista vielä kuulunut.
Käärme on todella paljon helpompi kuin kuutio. En ole ikinä saanut sitä tehtyä.
Nonna:
Käärmeestä tulee niin lapsuus mieleen. Pitäisköhän seuraavaksi kokeilla, että vieläkö osaisin hypätä twistiä ;)
Auts, nää oli mulle aina kamalan vaikeita! Tästäköhän se mun julmettu käärmekammo kumpuaa???
VastaaPoistaPohdiskelija:
VastaaPoistaKuule, et ole mitään menettänyt, vaikka ei Rubikin käärmeen vääntely sujuisikaan :D
Hauska käärme! Enpä muista koskaan tuollaista väännelleeni :D En kyllä usko, että nuottien lukutaidon voi unohtaa?? Täytyy heti huomenna kokeilla moooonen vuoden jälkeen. viimeksi (useampi vuosi sitten) ainakin muistin vielä kaikki soinnutkin. Ne tulivat ihan selkäytimestä. Lentopallon ja tenniksen syöttötaidot saakin unohtaa, niillä muutenkaan mitään tee -ainakaan kaltaiseni liikuntakammoinen ;)
VastaaPoistaKati (Ei ihan vielä):
VastaaPoistaTaidat olla sinäkin sen verran minua nuorempi, että Rubikin käärme ehti mennä pois muodista. Se oli suhteellisen lyhyt villitys.
Nuotteja osaan lukea enää tuskaisen hitaasti puolikkaan oktaavin verran. Sointuja en enää muista yhtään :(
Toivottavasti sinulla on säilynyt nuotinlukutaito minua paremmin.
Hei, nyt kyllä kolkutti minunkin muistiani. Ihan kuin mullakin olisi ollut tuollainen käärme; en muista väriä, mutta muistan, miltä tuntui väännellä sitä! Oikeasti, en yhtään muistanut tuollaista olleenkaan, joten kiitos tästä!
VastaaPoistaLeonida:
VastaaPoistaVieläkö osaat lukea nuotteja. Jos vastaus on ei, seuraavaksi testataan käärmeen vääntelytaidot ;)
Siis voi ei! Mulla tuli ihan sellanen fiilis, ettà kyllàhàn màkin nuo vielà osaisin vààntàà....varmaan just yx niistà turhimmista taidoista. Toisaalta olit varmaan aika cool sun poikien mielestà ja pian huomaatkin opettavasti tuollaisia tàrkeità juttuja pojillesi ja taito sàilyy sukupolvesta toiseen ;)
VastaaPoistaCiacy:
VastaaPoistaTaitaa mennä hyödytön taitoa äidin mukana hautaan. Pojat katselevat kiinnostuneena, kun vääntelen sitä. Kysyin esikoiselta, että haluaikö hänkin oppia. Poika totesi, että ei viitsi :)
Hän ei vaan tiedä, kuinka meditoivaa on väännellä Rubikin käärmettä :)