25. huhtikuuta 2013

Illallinen Gaijinissa ja kotona

Olin aikeissa kirjoittaa, että minulla on tapana hemmotella itseäni käymällä ihanaisen ystävättäreni kanssa säännöllisesti ulkona syömässä vähän paremmin. Sitten aloin laskeskelemaan, että säännöllisyys on typistynyt lapsiperhevuosien varrella kerran vuodessa tapahtuvaksi. Mutta viime perjantaina olimme siis vuosittaisella illallisellamme :)

Ravintolaksi valikoitui Tomi Björckin & co luotsaama Gaijin. Lähdin syömään suurin toivein. Pidän japanilaisvaikutteisesta ruuasta paljon. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Gaijinissa. Olen syönyt sekä  Farangissa että Boulevard Socialissa ja molemmissa ruoka on älyttömän hyvää.

Valitsimme valmiin maistelumenun, jossa oli monipuolisesti kalaa, lihaa ja äyriäisiä, yhteensä kahdeksan pientä annosta ja jälkiruoka. En jaksanut ottaa kameraa mukaan, vaikka arvasin, että moni annoksista olisi visuaalisesti sellaisia, että haluaisin kuvata ne. Räpsin huonolla kännykkäkamerallani muutaman kuvan.

Mitä pidin ruuasta? Osa annoksista oli erinomaisia, osa aika mitäänsanomattomia ja yllätyksekseni osa oli mielestäni heikkoja.

Illan pohjanoteeraus oli FOIE & UNAGI (glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, nori-leipää, kirsikkaa). Rakastan ankeriasta makeassa japanilaisessa kastiikkeessa, siinä ei ollut mitään valittamista. Pidän myös ankanmaksasta. Mutta noiden kahden yhdistelmä oli mielestäni erittäin epäonnistunut. Osat olivat syömäkelpoiset erikseen, mutta eivät yhdessä.

Foie & Unagi

Seuraava outos oli CHICKEN UMEBOSHI YAKITORI (makeassa luumu-soijassa marinoitua, grillattua kanaa). Yakitori-vartaat ovat japanilaista perus- ja pikaruokaa. Japanissa niillä voi herkutella kadunvarsikojuissa, kansanravintoloissa tai yakitoriravintoloissa. Yakitoritkin kuuluvat suuriin herkkuihini (mun herkkulista on kieltämättä todella pitkä). Tämä oli aivan uudenlainen kokemus, mutta ei hyvässä mielessä. Kastike oli aivan liian makeaa. Ja kastikkeen makeuteen suhteutettuna kana oli aivan liian suolaista. Ystävättäreni mielestä annos oli hyvä. Minusta tämä oli luokkaa, että joku olisi tarjoillut mämmin kanssa piimää kerman sijasta ihanana uutuusyhdistelmänä.

Yakitori

Alla kuva kampasimpukasta tykötarpeineen. Aika perussetti, mutta kyllä paistetun kampasimpukan pitäisi minusta olla lämmin.


Illan parhaat annokset olivat ehdottomasti: PORK BUN (possunkylkeä, kimchi majoneesia, pikkelöityä kurkkua, pehmeää leipää) ja MONGOLIAN LAMB HOT POT (haudutettua lampaan niskaa, grillattua ja savustettua fenkolia, lammaslientä).

Ihanan murea ja mausteinen Mongolian Lamb Hot Pot

Tarjoilukin sakkasi. Enemmän alkupalatyyppiset annokset valuivat pöytään mukavaan tahtiin. Sitten tuli odottamaton tauko, jonka jälkeen pöytään tuli liian nopeaan tahtiin lämpimiä ruokia. Sen jälkeen saimme odottaa todella pitkään jälkiruokaa. Viereisessä pöydässä sitä jo tiedusteltiin. Kun erittäin herkullinen jälkiruoka vihdoin viimein saapui pöytään, ehdimme hädin tuskin nuolaista viimeisen lusikallisen, kun tarjoilija oli ilmoittamassa, että meille varattu ruokailuaika on jo päättynyt (ruokailuaika on 2,5h). Tilannetta ei mielestämme hoidettu kovinkaan tyylikkäästi, ystävätterelleni tuli sellainen olo, että olisi meidän vikamme, että vielä istumme pöydässä ruokailuaikamme jälkeen. Fiksu tarjoilija olisi tiedustellut haluamme jatkaa iltaa Gaijinissa ja ohjannut meidän baariin vaikka espressolle tai drinkeille sen sijaan että "potki meidän ulos".

GREEN TEA & WHITE XOCO
vihreällä teellä maustettua valkosuklaamoussea, marenkia, granny smith omenaa, szechuan pippuria

Ilta oli ihana, vaikka ruoka ja palvelu ei kaikilta osin vastannut odotuksiani. Gaijinin hintatason huomioiden luulen, että ei tule mentyä uudestaan.


*** Sitten uuteen kotiruokaan numero 3 ***
Vaikka postaus on jo kilometrin mittainen, niin jatkan silti.

Muutama postaus sitten pohdin uusia kotiruokia. Woops vinkkasi pataruuista ja hänen blogissaan on Provencen padan ohje. Minulla on edelleen pata ostamatta, mutta kaupassa Provencen pata kummitteli mielessäni. Niinpä kehittelin ruokakaupassa pataruuasta oman paistinpannuversioni. Muistelin Provencen pata-ohjetta ja sain kaupasta kasaan seuraavat:

700g mureaa ulkopaistia
10 salottisipulia
valkosipuli (käytin noin 3 kynttä)
rasiallinen herkkusieniä
lihafondikuutioita 2 kpl
mustapippuria
Provencen mausteen unohdin ja laitoin sen sijaan basilikaa ja rosmariinin loput ja ripaus rakuunaa
Porkkanatkin jäi kauppaan ja valitettavasti myös punaviini.

Paistoin lihat öljyssä pienissä erissä, niin että saivat mukavasti väriä. Sitten sekaan kuoritut ja halkaistut salottisipulit. Laitoin kolme sipulia ihan pieneksi hakkelukseksi. Mausteet, fondit ja vettä. Jätin porisemaan kannen alle tunniksi, minkä jälkeen lisäsin palastellut herkkusienet. Hauduttelin vielä ainakin puoli tuntia lisää. Päätin jo kaupassa skipata (patongin ja) brien lisäkalorit ja valita lisukkeeksi riisiä. Brie versiokin pitää kokeilla (koska kas kummaa pidän Briestäkin paljon).

Oli erittäin maukas ja helppotekoinen ruoka. Kiitos Woops :)

Saimme syödä ruuan kolmeen pekkaan, koska kaksi nuorinta valitsivat Atrian nakkeja.

5 kommenttia:

  1. No olipas tökeröä palvelua "huippuravintolassa" :O

    Provencenpata vaikuttaa hyvin samalta kuin burgundinpata, joka on mun suosikki, jota jaksan harvoin tehdä :)

    VastaaPoista
  2. Woops:
    Kyllä kotonakin saa hyvää ruokaa. Kohta on tämän laiskan kotikokin kulta-aika, kun parsasesonkin alkaa :)


    Miima:
    Konsepti, jossa sama pöytä myydään kahteen kertaan illan aikana on toki ravintolan kannalta hyvä, mutta asiakas tuntee itsensä helposti huonosti kohdelluksi. Siinä saisi tarjoilijat opetella ihan oikeasti palveluasennetta. Meidän vierailumme aikana palvelu tökki :( Kaverini sitä ihmetteli, että konsepti tuskin toimisi missään muualla kuin pohjoismaissa ja ehkä Saksassa. Etelä-Eurooppalaiset tulisivat kuitenkin tunnin tai kaksi myöhässä. Ranskalaiset myöhästymisen lisäksi tilaisivat vielä aterian loppumetreillä pullon viiniä lisää ja päättäisivät syödä sittenkin juustoja ennen jälkiruokaa :)

    Provencen pata tosiaan muistuttaa suuresti Burgundin pataa. Olisikohan eroja se, että toinen kuuluisi nauttia patongin ja Brien kanssa?

    VastaaPoista
  3. Luinkin mielenkiinnolla mitä tuumasit Gaijingista. Olen itse käynyt siellä kerran, ja tuskin annan toista mahdollisuutta sille paikalle. Tarjoilija ja tarjoilu yleensä olivat alle riman, jotain mitä sen tasoissa paikassa ei vaan kerta kaikkiaan saa olla. Onneksi Helsingissä on monia muita ravintoloita valittavaksi.

    VastaaPoista
  4. Nonna:
    Tuskin saa Gaijin minultakaan toista mahdollisuutta. Jos ruoka olisi ollut taivaallista olisin toivottomana herkkusuuna katsonut heikompaa palvelua läpi sormien, mutta näin ei ollut. Minusta Gaijin on selvästi muita Björckin paikkoja heikompi.

    Lisäksi luulen, että sanon tulevaisuudessa ei-kiitos paikoille, joissa saa istua pöydässä rajoitetun aikaa. Pääsen niin harvoin ulos syömään, että haluan nauttia illasta vilkuilematta kelloa.

    VastaaPoista