14. huhtikuuta 2013

Kutrit poikki

Esikoiseni hiukset on viimeksi leikattu syyskuussa 2011 :)  Kun hiukset kasvoivat pidemmiksi ne menivät latvasta voimakkaasti kiharaan ja ne vaalenivat ihan blondeiksi Kanarian reissulla tammikuussa 2012. Tuli surffarilook. Esikoinen päätti pitää pidemmät hiukset. Tarkoitus oli välillä niitä siistiä, mutta jäi siistimättä.

Hiukset kasvoivat hurjaa vauhtia. Tässä lopputulos. Hiukset olivat työläät hoitaa, menivät helposti takkuun ja niitä olisi pitänyt alkaa pitää kiinni taekwondossa.


Minä olisi mielelläni ottanut nuo blondit kiharat itselleni. Sen sijaan kutrit jäivät parturin lattialle. Tämä oli esikoiselle ensimmäinen parturikäynti, tähän saakka olen itse leikannut kaikkien poikien hiukset.

Ihan tuli erivärinenkin poika meille
Päällä uusi Molo Kidsin laskettelupaita takatalven kunniaksi

Olisin vienyt pienemmätkin parturiin, mutta heti käynnistyi vastarintaliike. Äiti on kuulemma niin paljon parempi kuin kukaan parturi :) Millään en enää jaksaisi yrittää hoitaa parturintoimea, mutta yritän asennoitua nauttimaan siitä. Tiedän että tulee aika jolloin kukaan pojista ei edes kehtaa tunnustaa, että äiti on joskus leikannut heidän hiuksensa.

Pieniä tulevaisuuden toiveitani on siis mahdollisuus lopettaa makaroonilaatikon syöminen ja kotiparturointi ;)

13 kommenttia:

  1. Veikkaan, että molemmat toiveesi toteutuvat vielä joskus :-) Uskomattoman paljon tuon esikoisen tukanväri tosiaan muuttui, jännä juttu!

    VastaaPoista
  2. wau, tulipa upea nuorimies! tosin nuo pitkätkin ovat oikein kivat. meillä käytiin viikko sitten parturissa. esikoinen meilläkin haluaisi kasvattaa pitkää, mutta aina välillä kuitenkin sitä siistitään ja vähän parturista ja vanhemman painavasta sanasta riippuen siistiminen voi olla mitä vain, ei siis ole vielä noin pitkäksi kasvanut missään vaiheessa. tällä kertaa kuopus karkasi kesken parturiin menon ja jouduin laittamaan esikoisen edeltä itsekseen. oli tomerasti kertonut, että otsalta lyhennetään ja muualta vain vähän ohennetaan ja siistitään. lopputulema oli sellainen, että lopulta paikalle maksamaan saapunut mies ihmetteli, oliko mitään tehty. mutta poika oli itse tyytyväinen :) kuopus sen sijaan inhoaa hiustenpesua ja varsin hyvin tiedostaa, että hyvin lyhyellä tukalla se on paljon vaivattomampaa kuin ihanilla enkelinkiharoilla. äidin harmiksi hänen tukkansa siis lyheni melkoisesti :(

    VastaaPoista
  3. Ooooooo, kylläpäs esikoinen muuttuikin isosti! Katsoin toista kuvaa, että miksi nää et kuvannutkaan sitä esikoisen uutta tukkaa, vaan vetäsit kehiin kuvan keskimmäisen siistitystä niskasta :D Mutta kappas vaan, sehän olikin jengin kingi uudessa tukassaan, wau!

    Ja makaroonilaatikosta sä et koskaan pääse eroon, se on sun kohtalo ;)

    VastaaPoista
  4. Meillä oli joitain vuosia takaperin sama meininki.
    Hauskasti kyllä väri muuttu, en ees älynny, että kyse on samasta pojasta.

    Molo Kids...varmaan vähän väsyny tai jotain mutta kauheet kissitykset sain ko.merkistä. Koskaan kuullukkaa siis.

    VastaaPoista
  5. Oi, millaiset kiharat <3 mullekkin kelpaisi tollainen surffitukka =)

    Jännä kyllä miten hiusten väri muuttui noin paljon!

    VastaaPoista
  6. Hekku: vaikka Haltiakummi kommentissaan uhkaili, että makaroonilaatikko on kohtaloni, uskon että sinun veikkauksesi on oikea :) Mullakin aikoinaan pitkät hiukset oli latvasta paljon vaaleammat, mutta ei sentään tuollainen ero. Kati: Reipas poika esikoisesi, kun hoiti parturireissun yksin!

    VastaaPoista
  7. Haltiakummi:
    Mä protestoin makaroonilaatikko kohtaloani vastaa! Ei käy, ei kertakaikkiaan käy!

    Mä en myöskään ymmärrä, että kuinka se väriero on noin himuinen. Keskimmäisellä on siltikin vielä tummemmat hiukset kuin esikoisella. Veikkaan, että parin vuoden päästä esikoinen on tummatukkainen.


    Sanna-Mari:
    Väriero on tosiaan raju.

    Hei, ketä ei ensimmäisellä kerralla naurattaisi, että vaate merkki on Molo. Mä olen niin tottunut jo siihen, että se ei enää jaksa hihityttää. Meidän pojat tykkäävät hurjasti noista Molon printtipaidoista, etenkin eläimistä ja autoista. Kokoja löytyy ainakin yli 150cm saakka. Printit säilyvät hyvinä ja laatukamaa muutenkin. Ainoa vika on hintalappu, mutta aleista noita pääasiallisesti kyttään :) Että jos on moloa tarjouksessa, siihen kannattaa heti tarttua :D


    Vera:
    Olisi kelvannut mullekin. Jos olisi tuollaiset pitkät vaaleat kiharat, niin eihän niille tarvitsisi ikinä tehdä mitään. Toisinkuin tälle mun ohuelle ja lyhyellä lättätukalle :(

    VastaaPoista
  8. Katotaan vaan, siellä sä väännät makaroonilootaa naama näkkärillä, kun kultamuiskut tulee kotilomille armeijasta, saatika sitten kun saat mummun kultia hoivattavaksesi ;) Sä oot silloinkin kuin sulaa vahaa, kun pojat vähän räpsyttää, että äiti-rakas, tekisitkö, kun oot niiiiin hyvä siinä :D

    VastaaPoista
  9. Haltiakummi:
    Maalaamasi tulevaisuudenkuva on varsin todennäköinen. Pitkälle yli täysi-ikäisyyden lienee pakko pyöräyttää makaroonilaatikkoa ja ilmeisesti vuuan koko on jyrkästi kasvusuuntainen :)

    Olin suunnitellut viettäväni eläkepäiviä "sen ajan Torremolinoksessa" siemaillen aamusta alkaen sangriaa. Oletettavasti makaroonilaatikko syntyisi tarvittaessa vaikka pikkuhuppelissa ;)

    Valitettavan todennäköisesti rahavarani pysäyttävät minun lopullisesti Itä-Helsinkiin ja ehkäpä olen 1 viikon tavoittamattomissa Torremolinkoksessa ja muina 51 aina valmiina makaroonilaatikon tekoon lapsenlapsille... tai sitten mä vedän ympäri vuoden sangriaa helsinkiläis parvekkeellani - puolet vuodesta toppavaatteissa :)

    PS. Mä en muuten tykkää sangriasta. Mutta noin niinkun kuvainnollisesti. Jotain sellaista kevyttä, mutta kuitenkin alkoholipitoista.

    VastaaPoista
  10. Mäkään en vielä ole kuskannut muksua parturiin kuin yhden kerran. Lähiparturin tyyli - "millin sänki lapselle" ei sovi mulle ja loppukädessä olen yllättävän hyväksi koneenkäyttäjäksi oppinut viidessä-kuudessa vuodessa. Eikä edes ole käytössä pottakampaus. Ja muksun hiukset vielä kasvavat aika vauhdilla... Sitten kun lapsi haluaa oikean kampauksen, johon vaaditaan jotain aineita arjessa, palaamme ammattilaisen luo.

    PS. Mololla on kyllä eskarilaisen silmiin hyvät kuosit. Mulla on tullut ongelmia miettiä järkeviä merkkejä muksulle kun koossa 134-140cm alkaa perinteiset retrot mennä jo ohi ja kootkin loppuu monelta tutulta merkiltä.

    VastaaPoista
  11. Puuhis:
    Koneella minäkin lyhennän poikien hiukset. Esikoinen on ollut helppo parturoitava ja jälki on ollut ihan ok. Keskimmäisen kiharatukka on painajainen, työnjälki ei meinaa ikinä tyydyttää ja joudun aina viimeistelemään koko pään saksilla. Kuopuksella on pari pahaa pyörrettä joita en vieläkään oikein hanskaa. Mutta täytyy todeta, että koneen hinta on moneen kertaan kuolletettu :)

    Molon printtipaidat ovat meidän poikien suosikkeja. Jonkun verran olen ostanut Maxomorran paitoja koululaiselle, kun heillä on raikkaita värejä ja peruskuoseja isossa koossa. Eilen just katsoin pinoa ja totesin lopettavani niiden oston. Hinta on edullinen, mutta lukuvuoden vähäisen käytön jälkeen melkein jokainen paita on niin pesunukkainen, että menevät joko räteiksi tai UFFin laatikkoon. Mutta jos riittää että vaatetta käyttää yksi lapsi, niin kannattaa tsekata merkki. Mulla on tavoitteena, että suurin osa paidoista menee kolmella :)

    VastaaPoista
  12. Hyvänen jestas! Onko toi todella sama poju??

    VastaaPoista
  13. Pohdiskelija:
    Sama poika se on. Kun kesä tulee ja aurinko paistaa, niin eiköhän meillä sitten ole taas kohta blondi :)

    Jännä juttu on se, että kun leikkasin kuopuksen hiukset niin hänestä tuli vaaleamman oloinen. Kotitalouskohtaisesti homma tasapainossa siis :D

    VastaaPoista