7. huhtikuuta 2015

Olipas taas tuskaa arkeenpaluu

Vapaapäivät suorastaan kiisivät ohitse. Aika soljui kuin vesi sormien välistä. Vaikka kaikenlaista ehdimmekin tehdä, jäi niin paljon tekemättä. Nukuttua tuli riittävästi. Kaikinpuolin kelpo vapaat, joiden jälkeen pitäisi olla ihan ok palata töihin. No, ei ollut.

Aamulla väsytti aivan törkeästi. Uni liimasi silmäluomet kiinni ja peitto yritti puristaa minut takaisin sänkyyn. En varmaan olisi päässyt ylös lainkaan, jollei pääsiäisruuilla venytetty mahani olisi niin kovaäänisesti vaatinut tukevaa aamiaista. On siinäkin ensimmäinen arkiaamu, ensin syöt hyvin koko pääsiäisen ja heräät ensimmäisenä arkiaamuna nälkäkuoleman partaalla. Jotenkin sain kahvin avulla kammettua itseni työnteon alkuun.

Töissä yllättävän moni kolleega oli valinnut strategiaksi pistää kaikki epäselvät asiat pääsiäisenä kiertoon sähköpostitse. Sellainen torstai-illan tyhjennys. Noin puolet yllättäjistä kehtasi teeskennellä lounasaikaan tuohtunutta, kun vieläkään ei ole tullut vastausta. Siitä huolimatta, että out-of-office tool oli kilkutellut jokaiselle vastauksen pääsiäisvapaista sisältäen kehotuksen erittäin kiireellisissä asioissa soittaa tai tekstata. Normiaamuna tällainen sählinki ei olisi ottanut hermoon -ainakaan pahasti, mutta tänä aamuna otti. Onneksi tein etäpäivän ja saatoin ventiloida vapautuneesti kotonani.

Kesken merimieskiroiluni sain kauhushokin. Varis päätti pistää paremmaksi raakkumalla katolla suoraan liesituulettimen hormiimme, joka saa äänen kuulostamaan sieltä, että raakunta tapahtuisi sisällä ihan selkäni takana. Ei ollut ensimmäinen kerta, silti hätäpäissäni kaadoin kahvini. Onneksi tietokoneeni säästyi suuremmilta roiskeilta. Tehotyöskentelyrytmini koki vakavan hidastumisen, koska merkkittävä osa aivokapasiteetistani kului varisten joukkosurmatapojen mietintään.

Lounaskin oli ihan surkea. Mikrolohikeittoni ei jostain syystä lämmennyt kunnolla, mutta silti roiskui mikroon. Niinpä kiukuissani söin sen kylmänä. Melkein koko päivä meni sähköpostin purkuun, siitä huolimatta, että laitoin aika reippaasti vahinkoa myös kiertoon. Jäi vielä sellainen tympeä iltaurakka. Yök! Kahvia olisi mennyt enemmänkin, mutta purut loppuivat.

Työpäivän päätteeksi kampesin itseni kampaajalle. Siellä olisi pitänyt esittää jotain mielipiteitä siitä, että mitä laitetaan. Olin varmaan aluksi vähän naama näkkärillä sielläkin, koska kahvi ja karkit tulivat eteeni aika nopsaan. Täydellisessä päättämättömyyden tilassani annoin kampaajalle aivan uusia vapausasteita. Hän pääsi kokeilemaan uusia helmiäissävyjä sillä tuloksella, että päässäni on vaalean violetteja raitoja. Olen vieläkin hämmentynyt tapahtuneesta.

Hiushämmennyksen vallassa sain puserrettua osan iltaurakastani valitettavasti lasten kustannuksella. "Äiti ei tule nyt katsomaan mitä olet tehnyt. Äidin on pakko tehdä töitä" * 10 toistoa. Viimeisillä toistoilla ääni oli sen verran falsetissa, että lapset tajusivat siirtyä pommittamaan isäänsä.

Perheen ihmisjäsenet onnistuivat ärsyttämään minua yllättävän vähän. Mutta nuo *keleen matelijat. Ne mokomat laiskimukset viettivät KOKO PÄIVÄN mittaista SIESTAA lämpölampun alla. Vähän kuin olisivat etelän lomalla mokomat konnat! Ja sitten ne vielä kehtasivat nauttia toistensa seurasta. Päiväunet ovat melkein parasta maailmassa. Ja päiväunet voittaa ainoastaan jaetut päiväunet.

Niin oli hyvä päivä, että kadehdin kilpikonnia ;)


Konnakehvelit 

14 kommenttia:

  1. About samanlainen alkuviikko täälläkin, eikä tietoakaan mistään pääsiäisen vapaapäivistä. koko vkonloppu kauheaa riekkumista niin toki maanantaina väsyttää, ja väsyttää vielä näin keskiviikkonakin. Mutta ei sentään ole variksia!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ajattelen romantisoidun kaihoisasti, että johtuisipa väsymykseni juhlimisesta :) Olisipa se ihanaa ;) Toistaiseksi täytyy tyytyä siihen, että perusarki välillä niistää mehut irti tehokkaasti :) Muakin väsyttää vielä tänään, mutta eiköhän se tästä. Enää 2,5 työpäivää. Ou jee!

      Poista
  2. Ounou! Tuosta oli kyllä rennon letkeä vapailta paluu kaukana. Häpeissäni tunnustan, että vastoinkäymistesi lukeminen nauratti minua kovasti. Vähän jäin kaipaamaan kuvaa tuosta uudesta helmiäissävystä. Jos yhtään seuraa muotilehtiä ja katselee julkkisten uusia hiustyylejä, niin olet kyllä aivan aallon harjalla raitoinesi. Tsemppiä tähän päivään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä vastoinkäymiset yleensä naurattavat itseänikin jälkikäteen - ihan vielä en ole siinä pisteessä, etenkin kun aamun olen hoitanut eilisiä jämiä ja näyttää siltä, että sama jatkuu vielä huomennakin.

      Kampaaja oli sen verran ovela, että kysyi, että voisiko ne korostusraidat olla jotain ei-luonnollista ja vähän erottuvampaakin. Tajusi olla kysymättä, että laitetaanko violettia :) Päivän sulattelun jälkeen olet todennut pystyväni elämään niiden kanssa :D
      Mukavaa päivää!

      Poista
  3. :)
    onneksi en ollut ainoa joka kärsi pääsiäisjälkeisahistuksesta.
    Kuinka olikin takkuinen ja sähköpostintäytteinen työpäivä *huoks*. Minä kadehdin kissoja, jotka levittäytyivät koko sängyn mittaan (myös yöllä, grr.)
    Ainoa lohtu on se, että on jo keskiviikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäloman jälkeiseen toimistoelämään sitä jotenkin osaa asennoitua niin, että pari ensimmäistä päivää ottaa koville, mutta tällaisen 4 päivän putken jälkeen ei osaa. Globaalissa firmassa kaikilla ei ole ollut vapaita ja osa tuntuu olevan sitä mieltä, että vapaalla olleet voisivat kiristää tahtia tai vähintään aloittaa heistä, koska ovat odottaneet kohtuuttoman pitkään. Kun valmiiksi harmittaa, en jaksaisi millään kuunnella aikuisten kitinöitä jo tapahtuneista asioista ja menetyistä päivistä.

      Kisuliinit ovat siis löytäneet tiensä teidän sänkyynne :) Noin ajatuksen tasolla sellainen lämmin pehmeä hyrisevä karvakasa jalkopäässä kuulostaa kotoisalta ja ihanalta. Meillä ei onneksi tarvitse pelätä, että laiskat konnat tunkisivat sänkyyn. Kesällä mökillä saa sitten pelätä, että istut liian pitkään sängyn reunalla jalat lattialla unelmoimassa, niin varpaassasi on kipeästi kiinni konna :D Meidän Noppa on taas alkanut seuraamaan sormia ja ainakin aikaisemmin varpaatkin ovat kelvanneet :D

      Poista
  4. Hih ymmärrän kateutesi, täälläkin kahehdin noita 20h vuorokaudessa nukkuvia kissoja, ei tunnu toisilla olevan huolen häivää. ;)

    Täällä oli pari päivää lapset todella väsyneitä ja kiukkuisia ja kait sitten minäkin. Arkeen paluu on kyllä aina aika rajua.

    Onneksi on pian viikonloppu, mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinpa välillä ryhtyä lemmiksi, se sopisi minulle erinomaisesti :)

      Hurjan nopeasti vilahti koko viikko ja viikonloppukin ohitse ja nyt on jo sunnuntai. Toivottavasti viikonloppusi on ollut hyvä.

      Poista
  5. Mulla oli erityisesti tiistaina mega luokan motivointihaasteita töitä kohtaan. Mitä pitempi vapaa, sen vaikeampi palata töihin. No jostain kumman syystä töissä oli sen verran kiirettä, ettei ehtinyt miettiä onko tää kivaa vai ei, sitä vain painoi tukka putkelllä töitä. Ja huomenna on onneksi jo perjantai jee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikean tiistain jälkeen alkoi homma jotenkin sujumaan ja siinähän se huiskahti koko loppuviikko. Viikonloppukin meni vähän kuin varkain ja kohta on taas maanantai. Miten sekin on mahdollista?

      Poista
  6. Ei sitten vissiin mennyt ihan putkeen lomaltapaluu. :-) Ei mennyt minultakaan - ja vieläkin makselen univelkoja. Mutta olisi kyllä ollut kiva nähdä kuva niistä violeteista raidoista, kun kuulostavat sen verran eksoottisilta. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkaisen oli kanheva alku, mutta kyllä se siitä jo keskiviikkona lähti sujumaan. Ja sitten se loppuviikko hujahtikin ohitse kuin huomaamatta. Täytyy yrittää kuvailla oudon väriset raidat :)

      Poista
  7. Missähän se Pääsiäisrauha oli sähköposti pommittajan osalta? Välillä tuntuu, että kun yksi asia lähtee huonosti niin kasaantuvat sitten kaikki samalle päivälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä sähköpostipommittajilla oli varmaan mukava pääsiäinen, hommat siirretty torstai-iltana sähköpostin välityksellä jonkun toisen harmiksi. Itse en yleensä kehtaa tuollaista tehdä, mutta ehkä tässä pitää kovettaa jälleen luonnetta ja ryhtyä samaan :D

      Välillä tuntuu tosiaan olevan sellaisia kovan onnen päiviä, jolloin mikään ei suju eikä mikään huvita :(

      Poista