29. huhtikuuta 2015

Hetkessä: Mitä tahansa muuta kuin pizzaa

Meidän tulee aika harvoin käytyä lasten kanssa ravintolassa. Nekin harvat kerrat yleensä syömme pizzaa. Esikoisen kanssa on ollut puhetta, että hän haluaisi pitkästä aikaa ravintolaan syömään. Lupasin viedä, mutta en missään nimessä ostaa pizzaa. Kaksi pienempää nirsoilijaa päätin jättää kotiin ja samalla tarjota esikoiselle aikaa kahdestaan kanssani.

Ravintolan valinnan suhteen poika pelasi kuitenkin varman päälle ja valitsi italialaisen. Nettisurffailun perusteella päädyin valitsemaan paikaksi itselleni tuntemattoman Il Bucatinon. Lupasin, että poika saa itse valita pääruokansa, mutta minä valitsen alkuruuat. Jaoimme alkupalat. Valitsin yhden alkuruokasuosikeistani Vitello Tonnaton.

Vasikkaa ja tonnikalakastiketta

Esikoinen maistoi ruokalajia ensimmäistä kertaa ja piti todella paljon annoksesta. Kastikketta ei jäänyt yhtään tippaa lautaselle. Minustakin varsin kelpo annos, vaikka olen parempiakin versioita syönyt. Kyllä tällä annoksella kuitenkin pääsee kaupungin vitello tonnatto listan kärkikahinoihin, jos ei nyt ykköseksi sentään. Toiseksi annokseksi valitsin jättikatkarapuja, koska molemmat pidämme äyriäisistä. Ne jäivät Vitello Tonnaton jalkoihin.


Esikoinen valitsi pääruakseen Pasta Alla Carbonaran. Itse olin ajatellut syödä päivän kalan. Koska esikoista selvästi kiinnosti myös paikan tattiraviolit, minä valitsin ne, jotta poika pääsi maistamaan myös ravioleja. Molemmat pastat oli hyvät. Carbonaralle pisteet siitä, että se ei uinut kermassa eikä hirveässä rasvassa, vaikka ei tätäkään versiota voi verisuoniystävälliseksi kehua.




Ruokailun lomassa juttelimme. Ilta kului todella rauhallisissa ja leppoisissa merkeissä. 

Olen käyttänyt blogikirjoituksissani tunnistettä Hetkessä. Se on juttusarja, jonka aloitin kesäloman päätteeksi, kun päätin tehdä talven mittaan minulle itselleni mukavia, rentoutta, voimaa ja energiaa tuovia asioita. Juttuja aikuiseen makuun. Illallinen esikoisen kanssa täytti aivan Hetken-vaatimukset! 

Vatsojen pinkeydestä huolimatta päätimme vielä tilata jälkkärit. Valitsimme Pannacotan ja Tiramisun. Kuten vähän etukäteen arvelin, tiramisu ei ollut pojan makuun, mutta pannacotta maistui sitäkin paremmalta.

Seuraavaa ravintolakertaa pitänee nuoren miehen odotella hyvän aikaa, mutta silloin kuulemma voisi testaukseen päästä joku kaupungin texmex-ravintoloista.



Il Bucatino oli mukava tuttavuus. Ei mikään tajunnan räjäyttävä paikka, mutta perushyvää italialaista ruokaa järkevällä hinnoittelulla. Miinusta sijainnista vähän syrjemmällä Eirassa, josta autoilevan on vaikea löytää parkkipaikkaa. 

Sokerina pohjalla bongasimme huikean auringonlaskun.


8 kommenttia:

  1. Teillä oli ihana päivä. Nam mitä ruokia parhaassa seurassa <3
    Upea auringonlasku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva ja rauhallinen ilta. Esikoinen on selvästi tullut vanhempiinsa ja osaa arvostaa hyvää ruokaa:D

      Poista
  2. Ihana juttu ottaa esikoinen "kahden kesken" illalliselle kaikessa rauhassa! Varmasti molemmat nautitte yhtä paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli varsin mukava ilta. Esikoinen yltää ikätasoiseen käytökseen, kun ei ole pikkuveljiä mukana :)

      Poista
  3. Oih, teillä on ollut äiti-poika laatuaikaa parhaasta päästä! Mahtavaa!

    En kyllä tiedä voisinko viedä vielä omia poikiani fiininpään paikkaan syömään, sen verran äänekästä/kiemurtelevaista/eläväistä sakkia tuo on...

    Ihanaa vappua koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvakseltaan mekään käymme ravintolassa kolmen koplan kanssa. Nekin harvat kerrat päätyvät paikkaan, joka on tiedetään nopeaksi ja josta saa pizzaa :D Mutta esikoisen kanssa voi kyllä mennä kahdestaan melkein mihin vaan.

      Mukavaa vappua!

      Poista
  4. Nam, olipas herkullinen kirjoitus! Ihana idea tuo Hetkessä-sarja. Voisitko kenties tehdä siitä linkkiringin tänne blogiisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Hyvinkin voisin perustaa Hetkessä-linkkiringin. Lähdetkö mukaan?

      En tiedä kärsinkö varsinaisesti kaamosmasennuksesta, mutta jonkinlaisesta kaamosväsymyksestä ja -saamattomuudesta. Olen yrittänyt kehitellä kaikenlaista projektia siihen, että marras-maaliskuu sujuisi mukavasti ja voisi jopa jäädä mieleen, että silloin tapahtui tällaista kivaa. Helposti tuo ajanjakso jää sellaiseksi, että omaa vireystilaa kohottavat asiat jäävät nollaan. Aika ja voimat menevät pimeässä ja surkeassa säässä arjen pakkokuvioita suorittaessa. Senhän ei tarvitsisi olla niin. Hetket onnistuivat aikaisempien pimeän kauden piristysprojekteja paremmin, tosin nyt ei ollut mitään tiukkaa budjettikuria. Siitä olin tyytyväinen, että lohtushoppailu jäi nollaan.

      Poista