Äitienpäivä Keppostyyliin

Äitienpäivä - tuo suloisen seesteinen päivä, jolloin tähtisilmäiset pikkupallerot ja vaimoaan jumaloiva mies tekevät kaikkensa, jotta äiti voisi vaan nauttia päivän leppoisasti tunnelmasta. Ah!

Tai sitten päivää voi viettää enemmän tai vähemmän kaaosvetoisesti eli Keppostyyliin. Vaikka näin:

Lahjahärdelli
Pienemmät pojat olivat niin tohkeissaan lahjahommasta, että eivät meinanneet pysyä nahoissaan. Viime maanantaina kuopus huokaili autossa teatraalisen raskaasti "Huomenna on niin raskas tarhapäivätulossa -huoh!" Syynä oli huippusalainen projekti, joka ehkäpä liittyi lahjan valmistukseen :)

Kun keskiviikkona paketit olivat valmiit kotiinkuljetettavaksi, ne oli pakko avata HETI. Meinasi tulla riita ja kyyneleet, joten ajattelin, että samahan se on minä päivänä ne avaan. Tasapuolisuuden nimissä avasin esikoisenkin lahjan.

Hienot lahjat ja kortit!

Esikoisen valokuvakehys ja kuopuksen pannunalunen 

Keskimmäisen kaulakoru

Me emme osta toisillemme lahjoja äitien/isäinpäivänä mieheni kanssa. Tänä vuonna ilmoitin Hra Kepposelle selkeästi haluavani lahjan. Lahja on 4 kpl miespuolisia puutarhaorjia ja uusia taimia perennapenkkiin. Hra Kepponen nyökytteli lupaavasti, vaikka otsaluun asennosta pystyin kyllä tulkitsemaan, että mikä tahansa netistä tilattavissa oleva tavara olisi parempi vaihtoehto ;)


Kakkukahvit
Olen yleensä tarjonnut omalle äidilleni ja anopilleni vähintään kakkukahvit, välillä myös lounaan. Tänä vuonna paikalle oli tulossa vain omat vanhempani. Koska meillä oli lauantaina pidemmän matkan vieraita ja kakkua tarjolla, päätin että kakkukahvit ovat jo lauantaina.

Kakkuna oli Kinuskikissan ohjeella tehty Baileys-juustokakku 

Espanjalaiset mansikat jopa maistuivat mansikoilta

Tein äidilleni onnittelukortin

Ja ostin myös äitienpäiväruusunkin

Mutta voih! Äitini sairastui eikä päässytkään tulemaan paikalle. Kukat menivät perille isäni mukana.

Huomaavaisena miniänä tsemppasin anopin muistamisen: tein kortin ja jopa hankin anopille lahjan. Huonomuistisena ihmisenä unohdin kokonaan lähettää ne. Lojuvat vieläkin tuossa pöydällä, kun en vaan ole mitenkään ehtinyt postiin. Noloa! Anoppi varmaan ilahtuu kuitenkin... vielä juhannuksenakin.

Äitienpäiväaamiainen

Jonkinlaista kiristystä alakerrasta kuului, kun Hra Kepponen yritti saada pienemmät pojat osallistumaan aamiaisen valmistukseen. Siihen aikaan, kun aamuvirkuissa perheissä jo syödään lounasta, aamiaiseni vihdoin saapui makuuhuoneeseen. Onneksi olen erittäin aamu-uninen :)

Pollein poika oli kuopus, joka oli aivan itse asetellut pekonit leivälleni. Ihana ja herkullinen aamupala.

Puutarhaorjat

Havaitsin noin kolmessa henkilössä kasvavaa vastenmielisyyttä pihalle siirtymisessä. Innokkain keskimmäinen sen sijaan osoittautui kuntokestävyydeltään heikoksi. Kuopusta lukuunottamatta pojista oli kuitenkin apua ja saimme miehen kanssa tehtyä hommia. Ne jäivät hiukan kesken taimiostosten takia. Hoidetaan ne sitten, kun tullaan taimikaupasta, ajattelimme toiveikkaana.

Uudet pihasomisteet

Taimishow

Kello kiisi eteenpäin ja ajattelin, että voisi ehkä olla parasta, että menen yksin taimikauppaan. 

Minä Hra Kepposelle: "Haluatko lähteä taimikauppaan vai kipaisenko yksin?"

Hra Kepponen: "Voin tulla"

Mitä minä ajattelin: "Hra Kepponen todellakin haluaa ostaa minulle taimia ja on jopa etäisesti kiinnostunut aiheesta. Miten yllättävää ja mukavaa!"

Mitä Hra Kepponen ajattelin: "Kyllä mä sen reissun kestän jos vaimo haluaa. Mihinköhän mua tarvitaan - kantoavuksiko?"

Tällä yhteisymmärryksellä yritimme sonnustautua koko porukka matkaan. Keskimmäinen otti matkaanlähtöitkupotkuraivarit ja minun verenpaineeni huiteli päälle 200. Jotta vältyimme pahemmalta yhteenotolta piti tankata voileipiä, sylitellä, vähän rähistä lisää ja toistaa kuvio alusta.

Vastoin todennäköisyyksiä pääsimme taimikaupalle saakka. Lyhyt yhteenveto: ainoastaan minua kiinnosti taimet. 

Kassalla kysyn Hra Kepposelta, että ostatko minulle taimet. Hän ei vastaa mitään. Päädyn maksamaan taimet itse. Höh ja pöh.

Hra Kepposen puolustukseksi pitää sanoa, että hän ei varmaan kuullut eikä myöskään olisi pystynyt irroittamaan kättään lompakolle. Hänellä oli pidossa poika, joka oli kastellut itsensä sadettajassa likomäräksi ja yritti palata jatkamaan läträystään.

Kenkiä myöten läpimärkä poika

Pakkasimme autoon taimet, vuorasimme hiukan takapenkkiä muovipusseilla märkää lasta varten ja hurautimme kotiin. Tämän jälkeen tarvitsinkin jo pienen levon.

Taimet jäivät tähän tilaan ja ovat siinä edelleen:

Äitienpäivä illallinen

Hra Kepponen lupasi valmistaa minulle äitienpäiväillallisen. Hänellä alkoi olla jo kiire työmatkalleen, joten jouduin itse kuorimaan kaikki parsat. Illallinen oli varsin onnistunut. Sen jälkeen Hra Kepponen huikkasi moit ja lähti reissuun.

Keittiö jäi tähän tilaan:

Yhtään puhdasta haarukkaa ei ollut enää jäljellä.

Tässä vaiheessa jouduin nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, että kuntokestävyyteni riittää enää ainoastaan lasten iltatoimiin ja seuraavan päivän vaatetuksen esille ottoon. 

Aamulla katsoin keittiötä - mikä sotku! Avasin verhot ja katsoin pihalle risukasaan - mikä sotku! 

Varsinainen Äitienpäivä Dagen Efter :( 

Tästä voisi masentua ja kettuuntua.

Keitin kahvit. Päätin ajatella asian toisin. Totesi ilahtuneena, että meillähän on vielä paljon puhtaita mukeja, veitsi voin levittämiseen. Niillä hoituu aamupala :) Kiva, kun piharoskat ovat valmiiksi kasassa. Roiskasin vähän vettä taimilleni. Jos ne nyt säilyvät kukkakaupassa viikkoja, niin kai ne nyt säilyvät tuossa pihalla pari päivää. Taimet on kuitenkin nyt hartaudella valittu :)

Pitäisi muistaa toukokuun alussa 2014 lukea tämä kirjoitus ja skaalata omat odotuksen perheen suorituskyvyn mukaiseksi. Jotain pientä - vaikka vaan se aamiainen. Tai suuremmat odotukset on paras hoitaa suoraan materialla.