17. joulukuuta 2015

Keski-ikä ei tule yksin vaan kaiken maailman vaivojen kanssa

Jouluvalmistelut ovat tänäkin vuonna vastatuulessa. Jotenkin siitä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleisesti jouluun on kuulunut kunnon flunssa ellei peräti ällöttävästi vatsatauti. Jos olemme olleet terveenä, niin sitten töissä on ollut joku hirmuinen hässäkkä, kuten jouluaattona palautettava iso tarjous.

Tänä vuonna onkin sitten ihan uusi este :( Lääkäri määräsi minut toistaiseksi vuodelepoon. Aktiiviurheilupäiviltäni jalkojen nivelsiteet ovat kehnossa kunnossa ja jo ennen keski-ikää polvikierukkani paljastuivat kuluneiksi. Maanantaina kävellessäni kuului todella ikävä naksahdus ja polveen alkoi sattumaan. Kipu paheni jatkuvasti ja keskiviikkona oli aika nöyrtyä lääkärille. Nivelside oli venähtänyt varsin ilkeästi ja aiheuttanut tulehduksen ja runsaan nesteen kertymisen polveen. Ehdoton kävely- ja seisomiskielto. Jopa istuminen on kielletty niin kauan kuin se sattuu vähääkään polveen. Saas nähdä olenko jo ensi viikolla istumakuntoinen. Nyt ei voi tehdä muuta kuin lojua sängyssä. Onneksi se kuuluu ehdottomasti vahvuuksiini.

Homman positiivinen puoli on taas se, että joulu- ja työkiireet katkesivat kuin seinään. Jouluruuat valmistaa tänä vuonna Stockman ja pienet villakoiran alut ovat tervetulleita kanssamme joulun viettoon. Leivontaosastosta vastaa ikuista leivonnaishimoa poteva esikoinen. Torttuja ja pipareita saamme ainakin.

Mekin kokeilimme uutta snautseri-torttumallia. Hauska ja reilusti täytettä :D

Suru-uutinen on se, että parhaimmillaan polvi voi kestää muutaman tasaisen turistirinteen laskettelun ja huonoimmillaan laskettelukausi jää aivan kokonaan väliin ja voi olla että tulevien kausien määrä jää kaiken kaikkiaan pieneksi. Rakastan laskettelua ja se on ollut kiva koko perheen yhteinen harrastus, joten ajatus sen menettämisestä harmittaa. Uusi talvilajini on kuulemma sitten murtsikka perinteisellä tyylillä tasaisessa maastossa.

Olen alkanut kiroamaan keski-ikää. Rypyt ja yleinen rupsahdus ei haittaa, mutta kahden vuoden sisään olen ollut elämäni ainoassa isossa leikkauksessa, sairastunut verenpainetautiin, saanut akuutin vatsakatarrin, joka ei meinaa talttua millään ja nyt on polvi rikki. Ensi vuoden lupaus on huolehtia fyysisestä kunnostani paremmin. Laihtuakin pitäisi. Kai tästä voisi vielä jotenkin toipua?

Itselleni toivon joululahjaksi selkärankaa keventää syömistä ja liikkua enemmän! Oi joulupukki, nyt sinun olisi pakko muistaa minua. Yksi selkäranka kiitos!

16 kommenttia:

  1. Voi ei. :-( Oikein sydäntä särkee, kun ajattelen, että saatat joutua luopumaan rakkaasta harrastuksesta. Ja nyt meni joulunalussuunnitelmatkin ihan uusiksi. :-(

    Keski-ikä on kyllä yksi pirulainen. Kaksi viikkoa sitten tein elämäni ensimmäisen (ja näillä näkymin myös viimeisen!) yövuoron, ja minulla turposivat jalat niin paksuiksi ja koviksi, että luulin, että nahka repeää. Sen lisäksi valvottu yö ilmeisesti (muutaman selkäkivun takia äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen) aiheutti sydämen lisälyöntejä, joita saattoi tulla 50 päivässä ja jotka tuntuivat todella ikäviltä, kun niihin liittyi hetkellistä tajunnan menetyksen tunnetta. Luojan kiitos, eilen lisälyöntejä tuli enää muutama, ja toivon, että pääsen pian niistä kokonaan eroon. Täytyy vaan nukkua kunnolla ja huolehtia terveydestä muutenkin. En todellakaan halua mitään rytmihäiriötä tai muuta vastaavaa.

    Snautseri-torttu on aivan mielettömän hieno! Halaus ja tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keski-ikä pitäisi kieltää - vanhuudesta nyt puhumattakaan ;) Pakko tässä olisi ryhtyä johonkin radikaaleihin toimiin työ- ja liikuntakyvyn ylläpitämiseksi, muuten on edessä kehnot ajat.

      Olipas yövuorolla rankat vaikutukset elimistöösi. Huh. Se on ilmeisesti myöskin aika yksilöllinen piirre, että kuinka hyvin elimistö kestää valvomista ja kuinka nopeasti se toipuu siitä. Minulla on ystäviä, joille yövuorot ovat raskaita ja sitten niitä onnekkaita, jotka eivät siitä kärsi.

      Harrastuksesta luopuminen on ihan hanurista, etenkin kun se minun ja poikien yhteinen juttu, mutta täytyy keksiä joku muu juttu tilalle.

      Poista
  2. No voi himputti! En tykkää sun keski-ikä kolotuksista yhtään. Kurjaa kaikkinensa ja ennen joulua etenkin.
    Siitäkin olen pahoillani, et laskettelut ehkä jää. Jos kerran on joku harrastus ja vielä perheen yhteinen, niin sääli jos se jää.

    Pitää näemmä arvostaa sitä, että itse on vaivaton. Muut asiat peestä, mutta kroppa toimii...

    Tsemppiä sänkymakoiluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin viime vuosina pitänyt kropastasi hyvää huolta liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Mun täytyy saada selkärankaa, että pääsen itse kohti terveellisiä elämäntapoja.

      Koko perheen harrastuksesta luopuminen on kurjaa. Etenkin kun se ollut sellainen minun vetämäni. Mies kyllä laskettelee, mutta se ei ole hänen juttunsa. Helposti käy niin, että poikienkin lasketteluinnostus alkaa hiipumaan, jos ei ole aikuista mukana rinteessä. Täytyy miettiä jotain muuta tilalle. Tietysti kaikki pallopelit, mukaan lukien sulkis, päätyivät kiellettyjen listalle :(

      Poista
  3. Auts! Hyvää toipumista!

    Täällä on kans taas koko syksy taisteltu vanhan vaivan kanssa, mutta leikkaukseen en haluaisi mennä enää. Ihan terve sitä ei kai tule olemaan enää koskaan, mutta kun edes sellaisessa kunnossa, ettei olisi pahempia vaivoja ja voisi nauttia elämästä. Ihan sama, tuoko pukki materialahjoja, kun vain saisi terveyttä ja ehkä myös sitä selkärankaa :D

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne ja tervehtymistä!
      Voi vitsit mä niin toivon, että saisin jostain selkärangan elintapojeni muuttamiseen. Kai se on nyt vaan yritettävä kasvaa tälläkin saralla aikuiseksi ja lopetettava ruuan rakastaminen ;)

      Poista
  4. Voi ei... Toivottavasti polvi tokenisi siihen kuntoon, että saisit lasketella edes pikkuisen!
    Tää ikä on kyllä sellainen, että jotain isompaa tai pienempää kremppaa alkaa pukata itse kullekin. Tsemppiä kaikkeen ja hyvää (pakko)rentoilua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun täytin 40v hämmästelin, että mitenkäs ei tunnu missään. Sitten ne krempat rantautuivat varsinaisella rytinällä :( ja näkemykseni keski-ikäisen elämästä sai aikamoisen kolauksen :(
      Minäkin toivon, että polvi paranisi niin, että pääsisin vähän laskettelemaan. Sitten pitää vielä miettiä, että uskallanko ottaa riskin ja mennä rinteeseen.

      Poista
  5. Ei oo vanhaksi tulemista! Nimim. Vaivat senkun lisääntyy täälläkin :)

    Tsemppiä kuitenkin!

    Valmiin tähtihimmelin kuva löytyu muuten instasta @satulinna_tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi tästä on lähtenyt alamäki :( Toivottavasti saisin jotenkin loivennettua alamäkeä.

      Hieno himmeli!

      Poista
  6. Joulu tulee ja menee, vaikka onkin kurjaa olla sängyssä. Siitä voit ottaa kaiken irti, nukkua pois vanhat väsymykset, kuunnella mielimusiikkiasi ja mahdollisesti katsella lempielokuviasi ja - ohjelmiasi.
    Kroppa vaan on sellainen ihmeellinen vehje, että se laittaa joskus vastaan halusimme tai emme. Tosin asiat voisivat aina olla huonomminkin, eli sillä voi lohduttautua. Ikävää jos koko perheen harrastus jää, mutta voisitte miettiä muuta yhteistä.
    Tseppiä sairasvuoteelle, myös minä toivoisin uutta selkää ja polvia ilman leikkauksia.
    PS Onpa hieno joulutorttu.
    Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakollinen rentoutuminen ei tosiaankaan tee minulle yhtään pahaa. Arjen pyörityksessä on harvoin mahdollisuuksia olla vain, joten olen kyllä hyödyntänyt sitä tehokkaasti. Kovasti olen toiveikas sen suhteen, että ensi viikolla pystyisin jotain pientä puuhastelemaan edes istuallani.

      Luopuminen mieluisista asioista on aina kurjaa, joten siksi ajatus menetetystä rakkaasta harrastuksesta harmittaa. Mutta oman perspektiivin ulkopuolelta katsottuna menetys ei tosiaankaan ole suurimmasta päästä, etenkin jos polvi vielä taipuu moneen muuhun juttuun.

      Poista
  7. auts ja grr! polvelle.
    mitenkä olisi kelkkalaskettelu? Tai mikäköhän semmoisen jutun nimi mahtaa olla? Laskettelukelkkailu? Semmoista soveltavaa liikuntaa, tiedätkö?

    Joulumieltä kumminkin, eikös teillä ollutkin tavoitteena viettää ihanan laiska pyjamajoulu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytynee yrittää siirtyä sinne pertsaosastolle ja houkutella jälkikasvu mukaan. Helsingin hiihtokelit ovat kyllä ollleet viime vuosina olemattomat :( Kelkkalaskettelusta en ole kyllä kuullutkaan :)

      Meillä oli tavoitteena viettää laiska joulu ja minä olen ottanut siihen jo useamman päivän varaslähdön. Tästä voi tulla elämäni laiskin joulu :)

      Poista
  8. No kylläpä sinua nyt koetellaan :(. Mukuuasento kuulostaa sekä ihanalta että kamalalta juuri nyt. Todella ikävää, että polven tulevaisuudesta on noin painavat ennusteet. Sääli yhteistä harrastusta! Toivottavasti tilanne tokenee kohtuulliseksi. Sinulla onneksi huumori kukkii. Se aina vähän auttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle iski kropan rapautumisputki oikein pahasti päälle. Ensimmäinen sellainen isku vasten kasvoja vanhentumisesta :(
      Olen jo todennut, että minun vanhuuspäiviin menessä uskoisin virtuaalitodellisuuden jo pelittävän. Eli aion viettää vanhuuspäivän halvan viini ja virtuaalilasien kanssa :D

      Poista