Keski-ikä ei tule yksin vaan kaiken maailman vaivojen kanssa

Jouluvalmistelut ovat tänäkin vuonna vastatuulessa. Jotenkin siitä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleisesti jouluun on kuulunut kunnon flunssa ellei peräti ällöttävästi vatsatauti. Jos olemme olleet terveenä, niin sitten töissä on ollut joku hirmuinen hässäkkä, kuten jouluaattona palautettava iso tarjous.

Tänä vuonna onkin sitten ihan uusi este :( Lääkäri määräsi minut toistaiseksi vuodelepoon. Aktiiviurheilupäiviltäni jalkojen nivelsiteet ovat kehnossa kunnossa ja jo ennen keski-ikää polvikierukkani paljastuivat kuluneiksi. Maanantaina kävellessäni kuului todella ikävä naksahdus ja polveen alkoi sattumaan. Kipu paheni jatkuvasti ja keskiviikkona oli aika nöyrtyä lääkärille. Nivelside oli venähtänyt varsin ilkeästi ja aiheuttanut tulehduksen ja runsaan nesteen kertymisen polveen. Ehdoton kävely- ja seisomiskielto. Jopa istuminen on kielletty niin kauan kuin se sattuu vähääkään polveen. Saas nähdä olenko jo ensi viikolla istumakuntoinen. Nyt ei voi tehdä muuta kuin lojua sängyssä. Onneksi se kuuluu ehdottomasti vahvuuksiini.

Homman positiivinen puoli on taas se, että joulu- ja työkiireet katkesivat kuin seinään. Jouluruuat valmistaa tänä vuonna Stockman ja pienet villakoiran alut ovat tervetulleita kanssamme joulun viettoon. Leivontaosastosta vastaa ikuista leivonnaishimoa poteva esikoinen. Torttuja ja pipareita saamme ainakin.

Mekin kokeilimme uutta snautseri-torttumallia. Hauska ja reilusti täytettä :D

Suru-uutinen on se, että parhaimmillaan polvi voi kestää muutaman tasaisen turistirinteen laskettelun ja huonoimmillaan laskettelukausi jää aivan kokonaan väliin ja voi olla että tulevien kausien määrä jää kaiken kaikkiaan pieneksi. Rakastan laskettelua ja se on ollut kiva koko perheen yhteinen harrastus, joten ajatus sen menettämisestä harmittaa. Uusi talvilajini on kuulemma sitten murtsikka perinteisellä tyylillä tasaisessa maastossa.

Olen alkanut kiroamaan keski-ikää. Rypyt ja yleinen rupsahdus ei haittaa, mutta kahden vuoden sisään olen ollut elämäni ainoassa isossa leikkauksessa, sairastunut verenpainetautiin, saanut akuutin vatsakatarrin, joka ei meinaa talttua millään ja nyt on polvi rikki. Ensi vuoden lupaus on huolehtia fyysisestä kunnostani paremmin. Laihtuakin pitäisi. Kai tästä voisi vielä jotenkin toipua?

Itselleni toivon joululahjaksi selkärankaa keventää syömistä ja liikkua enemmän! Oi joulupukki, nyt sinun olisi pakko muistaa minua. Yksi selkäranka kiitos!