5. lokakuuta 2014

Viikko kanssani: torstai, perjantai ja lauantai

Torstai sujahti ohitse melkein kuin huomaamatta. Päivän paras hetki oli, kun kävelimme kuopuksen kanssa käsi kädessä jalkapalloon.

7-7:30 Torkutan. Väsyttää todella paljon.
7:30-9 Aamutoimet ja ajo töihin.
9-15 Töissä
15-15:30 Ajo kotiin
15:30-16 20min power nap. Onneksi esikoinen herättää ja myöhästyn puhelinpalaverista vain 5min.
16-17 Puhelinpalaveri, laitan samalla lohilaatikon ja punajuuret uuniin
17-17:20 Haen kuopuksen päiväkodista ja keskimmäisen fudiksesta
17:20-18:30 Välipalaa keskimmäiselle ennen teakwondoa. Jätän punajuuret vielä hetkeksi uuniin. Unohdan laittaa ajastuksen ja pahus vie niistä suurin osa kärähtää. Syömme esikoisen ja kuopuksen kanssa. Mies ja keskimmäinen lähtevät taekwondoon.

Lohilaatikko ja punajuuret ovat loistoyhdistelmä

18:30-19 Kävelemme kuopuksen kanssa fudikseen
19-20 Katson treenejä, soitan pari puhelua, surffaan netissä. Kuopus on ihastuttavan innostunut treeneistään.
20-21 Mies hakee meidät kentältä, poikien iltatoimet
21-22:15 Puhelinpalaveri
22:15-24 Katson telkkaria, roikun netissä

Perjantai
Perjantai alkaa mukavasti, mutta päättyy närästyskatastrofiin. Vatsani ei edellään oikein meinaa kestää mitään ja viikon kahvinjuonti, raskas ruoka ja perjantainen sortuminen karkkiin kostautuvat. Perjantain huono tekee koko viikonlopusta väsähtäneen.

7:15-8:30 Aamutoimia.
8:30-9 Ajo töihin
9-16:15 Koko päivän koulutus luokkahuoneessa. Pakko juoda reilusti kahvia, jotta pysyisin hereillä.
16:15-17 Ajo kotiin. Ruuhkaa. Poimin kuopuksen päiväkodilta
17-18:30 Katson telkkaa poikien kanssa. Minulla on tosin silmät kiinni. Oikaisen ruuanlaitossa ja laitan pakastekalakeittoa
18:30-19 Ruokailu. Seuraavana vuorossa olisi uinti. En jaksa.
19-21 Katson Vain elämää ja paistan lettuja samalla. Tonin päivä ei oikein sykäytä. Paula Vesala ja Samuli ovat kirkkaasti illan parhaimmat. Osa näistä pysäyttäviksi tituleeratuista esityksistä aiheuttaa minussa lähinnä myötähäpeää.


Sorrun syömään kourallisen irtokarkkeja. Alkaa närästää hiukan. Syön lettuja ja sitten vasta närästääkin. Yleensä letut ovat ok mahalle.
21-22 Poikien iltatoimet
22-24 Katselemme töllöä. Närästää aivan tolkuttomasti
24-04 En pysty nukkumaan, koska närästää. Väsyttää ja v*.
Kehno alku viikonlopulle. Olenkin tavallista väsyneempi vielä sunnuntaina.


Lauantai
Lauantai alkaa koomaisissa merkeissä. Närästää edelleen.
11-12 Aamutoimet. Esikoinen on jo aloittanut tappelun veljiensä kanssa ja joutuu arestiin. Mies ja keskimmäinen lähtevät taekwondoon.
12-13 Esikoinen käyttäytyy todella huonosti. Ajaudumme kunnon konfliktiin. Lapselta katoaa ihan kaikki järki päästä ja alan itsekin lähestyä samaa tilaa.

Näin herkällä postilla ilman brunssia jäänyt poika lähestyi minua.
Sitten edellisen hatemailin voin kertoa, että oikeinkirjoitus on parantunut. 
Seuraava harjoiteltava asia on selvästikin välimerkit :)

13-14 Riitta päättyy yhteiseen köllöttelyhetkeen sängyssä telkan äärellä.
14-16 Pilkin väsyneenä television äärellä. Mies ruokkii lapset.
16-17 Lähden ostamaan yhtä vatsalääkettä lisää ja se auttaa. Ihanaa.
17-18 Perheen yhteinen ruokailu.
18-21 Pojat pelaavat isänsä kanssa. Olen niin väsynyt, että en oikein jaksa tehdä mitään. Nukahdan lehden ääreen.
21-02 Koska olen nukkunut hyvät vahinkopäikkärit, en saa unta. Närästääkin taas. Suunnittelen sunnuntaiksi kaurapuuropäivää.

Laimea lauantai. Laitan toiveet parempaan sunnuntaihin.

16 kommenttia:

  1. Mukava lukea päivistäsi :) Oletko kokeillut närästykseen piihappogeeliä? Se rauhoittaa mun vatsaa ja pitää sen myös kunnossa.

    - O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aikaisemmin kuullutkaan piihappogeelistä. Jos maha tästä taas rauhoittuisi vähän, niin pitää laittaa harkintaa sen kokeilu. Ihan jatkuvasti en kuitenkaan haluaisi olla Somac-kuurilla.

      Poista
  2. Hei!
    Olen lukenut blogiasi jo todella kauan, mutta koskaan aiemmin en ole saanut itsestäsi niin paljoa irti, että olisin kommentoinut! Pidän blogistasi todella paljon ja teillä on ihan mahtava perhe! (Meillä on hieman eri tilanne, elämää erityisen lapsosen kanssa - http://gotilot.blogspot.com - mutta kummasti tunnistan sinussa itseäni.
    Se mikä sai minut kommentoimaan nyt, on nuo sinun kurjat vatsaongelmasi. Olen itse kärsinyt vatsakrempoista niin monin eri tavoi, että sympatiseeraan sinua todella. Myös lapsemme on oikea ongelmavatsa. Ja koska koululääketiede ei ole meitä kumpaakaan pystynyt auttamaan, olen kaivanut avun itse ja meille se on ollut MSAS-analyysi. Kannattaa tutustua, vaikka olisi kuinka skeptinen kaikkeen "hömppään". Mieheni on insinööri ja minunkin piti potkia häntä nilkkoihin kun helmille ensimäistä kertaa ko. analyysi tehtiin. Enää ei insinöörikään hannaa, kun on nähnyt sen tuoman avun. Uskoisin että myös Helsingin seudulla löytyy kyseisen analyysin tekijää, mutta kannattaa varmsitusa, että on takuulla asiansa osaava, koska kuka tahansa voi laitteen hankkia, ymmärtämättä mistään mitään...
    Tsemppiä ja saa kysellä lisää jos kiinnostaa. Meidän blogistakin jotain aiheesta löytyy!
    Aurinkoisia syyspäiviä teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina kommentistasi. En ole ikinä aikaisemmin kuulutkaan MSASista. Mukaa kuulla, että Helmi on saanut siitä apua.
      Itse en ole kokeillut mitään vaihtoehtoisia hoitoja, mutta jos joskus aloitan, niin MSAS on listallani ensimmäisenä.
      Hyviä syyspäiviä sinulle ja perheellesi!

      Poista
  3. Voihan maha, etten paremmin sano! Sinäkin Brutukseni...

    Ja lappu...tirsk...anteeks :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maha on näköjään menee hetkessä huonoon kuntoon. Se on aika taas pitkälle Somac-kuurille ja todella kurinalaiselle syömiselle (mikä on se vaikea homma minulle etenkin kahvin ja suklaan osalta).
      Muahan hiukan nauratti lappu, koitin olla ihan coolista ja sanoa, että ei todellakaan ole kivaa, kun oma lapsi kirjallisesti toivottelee tuollaisia :D

      Poista
  4. Haipakan tuntunen viikko, mää en pysyis vauhdissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haipakka on tottumiskysymys, sitä kun lisää aina vähän kerrallaan, niin siihen tottuu. Neljän viikon kesäloman jälkeen tunnetusti ekalla viikolla melkein itkettää, että tällaistäkö se elämä on :)
      Joskus on ihan hyvä kirjoitella tätä perusarkea muistiin. Ajoittain tulee nimittäin mietittyä vaan niitä juttuja, jotka jäivät tekemättä.

      Poista
  5. Kyllä, haipakkainen. Mun elämä taitaa olla jotakuinkin seisahtanutta kun vertaan sun elämään. Mä ihailen sua! Ja oikeasti pitää kirjoittaa mun seisahtuneesta elämästä. :D Jos kehtaan.

    Mua auttaa närästyksessä maitohappobakteerit. Oletko kokeillut? Kun joskus muinoin närästi, niin kaksi kapselia vei kurjan olon pois. Nyt saman tekee ne "ihmejuomat" mitä juon, mutta ei siitä sen enempää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haipakkaelämässä ei ole kyllä mitään ihailtavaa. Toisaalta tämä on sellainen asennekysymys myös. Koska on kokoajan jotain menossa, niin hypätään mukaan haippakkaan ja surutta priorisoidaan sellaisia hommia, jotka ovat muissa perheissä aina särmästi hoidettuna, hamaan tulevaisuuteen. Koti on aina kaaoksessa, lapsen iltapesu rästissä muutamalta illalta, koulukirjat päällystämättä...

      Olen käyttänyt jonkun verran noita maitohappobakteereja, auttavat ylläpitämään vatsan hyvinvointia. Nyt kun vatsa on taas surkeassa kunnossa, oikein mistään ei ole apua. Vedän Somacia urakalla ja yritän olla syömättä mitään, mikä vatsaa ärsyttää. Tosin valitettavan moni ruoka tuntuu varsaa ärsyttävän.

      Jään odottelemaan postausta arjestasi!

      Poista
  6. Mikä ihana poika sulla, jonka temperamentti on ilmeisestikin välillä kohillaan :D
    Kiitos nauruista!

    Mitä parhainta viikkoa - ilman vatsan puruja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielipiteet ovat ainakin voimakkaat :D
      Hyvää viikkoa sinullekin. Tosiaan toivon, että vatsakivut hellittäisivät. Muu elimistö huutaa kupillista kahvia, mutta pakko olla ilman :(

      Poista
  7. :) Hurja viikko sinulla!

    Mulla on myös närästysongelmia. Somac on tullut tutuksi täälläkin. Tsemppiä sen kanssa. Minä olen huomannut, että parasta vatsalleni olisi kun pystyisin olemaan syömättä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Mutta en siinä yleensä onnistu. On niin ihanaa kaikessa rauhassa istahtaa keittiöön napsimaan omaa iltapalaa kun talo on vihdoin hiljentynyt.

    Vau! Jokseenkin hienostunut tapa purkaa vihastuksensa paperille. Vaatii jo aikamoista taitoa tuo :) Siitä on hyvä jatkaa kehittymistä eteenpäin :)

    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri sanoi minulle samaa, että nukkumaan ei saisi mennä kovin täydellä mahalla. Parasta kuulemma olisi jos viimeisen kerran söisi siinä klo 19 paikkeilla. Hiukan huonosti olen pystynyt toteuttamaan tuota. Annoskokokin kannattaisin pitää pienenä - ei ole ollut helppoa sekään ;)

      Poika kirjoitteli sen jälkeen, kun olin määrännyt hänet omaan huoneeseen hiljaisuuteen. Kännykkä oli alakerrassa, muuten varmaan olisin saanut samat viestit tekstarina :D

      Poista