3. lokakuuta 2019

Täysi kymppi!!!

Hyvänen aika sentään! 1.10.2019 oli pienimuotoinen merkkipäivä, jota unohdin juhlia. 1.10.2019 tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun postasin blogini ensimmäisen postauksen. En osannut kuvitellakkaan, kuinka pitkäikäinen harrastus bloggaamisesta minulle tulikaan. Olen selvästi tarvinnut kanavaa, johon kirjata asioita muistiin, purkaa ajatuksia ja saada vertaistukea.

Blogini aloitin aivan erilaisessa elämäntilanteessa. Olin kotiäitinä. Kuopus oli vajaan vuoden, keskimmäinen 2,5v ja esikoinen melkein 5. Olin ollut kotona keskimmäisen syntymästä saakka ja tarvitsin harrastuksen. Harrastaminen ei ollut helppoa, tarvitsin sellaisen harrastuksen, jota pystyi tekemään kotona ja pienissä pätkissä. Niinpä aloin harrastamaan käsitöitä ja askartelua. Aluksi blogini sisältö keskittyi paljon käsitöihin. Ompelupostauksia on kertynyt 53, kankaanpainantapostauksi 31 ja korttiaskartelupostauksia 85kpl. Postauksia on 1340. Miljoonan kävijän rajapyykki on ylitetty jo vuosia sitten.

Blogini ensimmäinen postaus esitteli tuunaamiani lastenvaatteita. Ompelun ohella innoistuin kankaanpainannasta

Olen muuten myynyt jossain vaiheessa kirpparilla kaikki sillä hetkellä pieneksi jääneet itse tehdyt ja tuunatut lastenvaatteet. Kaikki ovat menneet kaupaksi :) 

Esikoinen tykkäsi merirosvopaidastaan paljon. Toki ykköseksi nousi kaikki Pokemon-vaatteet

Innostuin käsitöistä niin, että hankin uuden ompelukoneen ja saumurinkin. Muutama vaate valmistuin myös minullekin. Vuonna 2013 tein koko vuoden matkatöitä ja silloin käsityöt jäivät. Harmittaa. Olisi kiva vieläkin harrastaa käsitöitä. Lastenvaatteiden sijasta haluaisin tehdä vaatteita itselleni. Ehkä jossain vaiheessa minulla on taas aikaa ompelulle ja toivottavasti taidot palautuvat. Olen nimittäin opetellut saumurin käytön ja monta käytännön kikkaa blogini aikana.

 Olen painanut kuvat kankaalle ja ommellut paidan itse

 Olen myös treenannut helppoja aplikointeja, tässä dino tehtynä valmisvaatteeseen

Metsolan joustofroteekankaat olivat pitkään suosikkejamme
Kuvassa keskimmäinen ja kuopus. Onko ne joskus olleet noin pieniä?!

Hyvin nopeasti aloin kirjoittamaan muistiin poikien edesottamuksia. Niitä on vuosien varrella riittänyt. Ihan joka lähtöön. Olisin varmaan unohtanut monet niistä ilman blogia. Alla muutama linkki vuodelle 2011, joka antaa hyvän käsityksen meidän perheen menosta.


Ja sitten vielä muisto vuodelta 2013.  Ei ole meno muuttunut
  
Sitten muutama kuvamuisto

Kuopuksen Maizena-kepponen


 Pöhköläisillä oli sellainen jääkiekkokypäräinnostus, että kypärää ei saanut päästä pois millään

Joku oli käynyt salaa lakupussillani napsimassa lakuja ja tipauttanut pussiin Legoukon pään
 
Blogimaailma oli aivan erilainen, kun aloitin. Ammattimaisia toimijoita ei juurikaan ollut, ei kaupallisia yhteistöitä eikä kukaan bloggaaja miettinyt kohderyhmää tai kerännyt kävijöistä statistiikkaa. Kuvatkin olivat pieniä ja pimeitä eikä kukaan osannut edes aavistella, että joskus tulevaisuudessa blogien kuvat ovat kuin naistenlehdistä ja joillekin bloggareille ammattikuvaajat tuottavat tarvittavat kuvat. Silloin sisällöksi riitti kirjoittaa arjesta ja tavallisestä elämästä, usein ihan tajunnanvirtatyyliin. Blogiskenen sisällön laatu on noussut alkuajoista hurjasti. Minä kaipaan välillä menneitä aikoja, jolloin blogit olivat rennompia ja enemmän kirjoittajansa näköisiä. Tänä päivänä on välillä vaikea erottaa blogeja toisistaan, kirjoittajat ovat olleet samoissa tilaisuuksia, ottaneet samanoloisia kuvia ja valmistaneet samat somehittiruuat ja ostaneet samat somehittitavarat.

 Taitaa olla aivan alkupään kuvia minusta, jossa näkyy kasvotkin, vuodelta 2013
Joudun heti toteamaan, että näytänpäs paljon nuoremmalta ja hoikemmalta

Ehkä kaipaan menneitä aikoja sen vuoksi, että taidan olla hieman jämähtänyt sen ajan kuvioihin. Bloggaan edelleen puolianonyyminä ja ajatus minkäänasteisesta itseni "brändäämisestä" tuntuu mahdottomalta. Pääasiallisesti en ole kiinnostunut kaupallisista yhteistöistä. Syynä "anonymiuteen" oli pitkään työni. Olin useamman vuoden työnantajani myynnin teknisessä tuessa. Eli kun myyntiorganisaatiot pitkin maailmaa tarvitsivat apua esimerkiksi vaikka tarjousten esittelyyn (termi bid defence kuvaa tilaisuuksia hyvin), niin minä lensin avuksi. Nainen näissä hommissa on harvinaisuus, enkä halunnut, että asiakkaani löytävät nimeäni googlaamalla blogini. En halunnut, että asiakkaat tietävät, mitä söin viime viikonloppuna ja miltä lapseni näyttävät. Ajattelin, että se vaikuttaisi asemaani asiantuntijana negatiivisesti. 

 Työmatkajuttujakin blogiini on kertynyt melkoisesti. Tämä kuva on seikkailustani Moskovassa, jossa kävin peräti kahdessa väärässä Holiday Inn hotellissa, ennenkuin löysin sen missä varaukseni oli

Välillä olen miettinyt, että onko aika ajanut ohitse harrastelijan "teksti"blogista. Minä seuraan blogeja nimenomaan sen takia, että kirjoittajalla on jotain kerrottavanaan - mielipide, tarina arjesta, jotain mikä on ollut hänen mielessään niin paljon, että se on purkautunut sanoiksi. Pari kertaa olen ajatellut lopettaa, mutta olen sittenkin päätynyt jatkamaan. Suurin syy lopettamiselle on ajankäyttö. Näihin postauksiin menee yllättävän paljon aikaa. Yksi kipinä jatkamiselle on ollut se, että ajattelin kuinka mahtavaa olisi saada vuosikymmenen edestä ajankuvaa ja perheemme tapahtumia talteen. No, se on nyt kasassa. 

Entä tästä eteenpäin, kun vuosikymmen on kasassa? Lopettaako vai eikö? Alustavasti ajattelin, että jatkaisin kenties jopa siihen saakka, kunnes vanhin lapsistani on täysi-ikäinen. Mikä elämänkaaren pienten muistiinpanojen kimara blogini olisikaan, kun se kattaisi lasten kasvua taaperosta täysi-ikäisyyteen ja muuta elämääni siinä sivussa. Kai se teini-ikäkin pitäisi saada jotenkin dokumentoitua. Noh, katsotaan mihin rahkeet riittävät.

Mikä tänne blogimaailmaan vetää? Muistojen tallentamistakin suurempi syy ovat ihmiset. Blogi on parhaimmillaan kanava ajatusten, näkemysten ja kokemusten vaihtoon ja avartaa sekä kirjoittajan ja lukijan maailmaa edes pikkiriikkisen. Kukaan ei maailmankuvaa avartavan sisällön tuottamiseen jatkuvasti, mutta silloin ne hetket, kun oivaltaa jotain uutta, ovat kultaakin kalliimmat. 

Kun pitkään seuraa toisten bloggaajien elämää ja ajatusmaailmaa heistä tulee tuttuja. Bloggaaja voi tuntua tutulta, vaikka ei olisi ikinä tavattukaan. Heidän kuulumisiaan myös kaipaa. Osa blogimaailman tyypeistä on siirtynyt ei-virtuaalimaailman ystäviksi. Osan kanssa tavataan useastikin vuoden aikana, osan kanssa kerran vuoteen tai harvemmin. 

Kiitos Sinulle mukana kulkemisesta!

26 kommenttia:

  1. Onnea 10-vuotiaalla! Älä ihmeessä lopeta blogin pitoa. Minä pidän näistä kotikutoisista blogeista paljon enemmän, kuin suosituista kaupallisista blogeista. Luulen että ompeluharrastuskin lähtee uuteen nousuun viimeistään siinä vaiheessa kun joku lapsista lentää pesästä maailmalle. Kun pistää oman ompeuhuoneen pystyyn ja koneet helposti saataville on helppo niitä vaatteita sitten itselle surautella. Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Oma askarteluhuone olisi ihanaa luksusta ja tosiaan helpottaisi ompeluharrastusta. Ajatus lasten muuttamisesta omilleen tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Jos vuodet kuluvat tätä vauhtia, niin sehän on edessä yhdessä hujauksessa.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  2. Onnea-onnea täyskympille! Äläkä vaan lopeta, sinä blogimaailman vakaa järki!

    Ihania (nauroin kahvit näppikselle!) muistoja olit kaivellut esiin, muistan lukeneeni ainakin tuon vihreän timantin metsästyksen ja kypäräkuvan muistan myös.

    Minulla oli aikoinaan tapana seurata perhe- ja lapsiaiheisten blogien lisäksi askartelublogeja (toiveajattelua; kuvittelin että osaisin joskus itsekin), muistelisin että olen jäänyt sinun blogiisi vakilukijaksi juuri siksi, että se yhtäkkiä laajeni ja laveni askarteluista pikkukepposiin. Alunperin seurailin puolisilmällä ja puolivaloilla korttihaiden askartelurinkiä :)
    (samoihin aikoihin ja yhtä toiveikkaana seurasin myös nukkekotiblogeja, mutta sieltä ei ole jäänyt läheskään näin kiinnostavia blogeja ja näin mainioita ihmisiä pidempiaikaiseen piiriin)

    On uskomattoman hienoa ja samalla vähän outoa, miten läheisiksi ihmisiksi mainiot bloggaajatyypit tulevat, vertaisnillitys auttaa aina.

    Viime vuosina olen aina matkoja miettiessäni tsekannut sinun suosituksesi (joskin suhtaudun lievästi epäillen kommunmismi-kierrokseesi ;))

    Vanhan (kuvattoman ja anonyymin) blogikoulukunnan dinosauruksena olen sitä mieltä, että juuri tällaisille, ihan tavallisille haircut-blogeille on edelleen paikkansa. Me ollaan brändätty itsemme juuri tällaisella tavalla :)

    Jatka samaa rataa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Vertaisnillitys tosiaankin auttaa aina! Siitä on myös hyötyä, että voi seurailla, mitä tapahtuu vanhempien lasten perheessä, niin ehkä osaa varautua esim. lapsen täysi-ikäisyyteen.

      Minäkin olen muuten seurannut nukkekotiblogeja, koska olen välillä haaveillut omasta nukkekodista. Ehkä sitten eläkkeellä :)

      Kommunismikierros on ollut hyvin antoisa, suosittelen kokeilemaan. Varovainen aloittaa vaikka Krakovasta, joka on länsimainen, toimiva, kaunis ja täynnä paljon nähtävää. Tai mikset Gdasnkista, johon pääsette kesäkaudella halvimillaan about 50€ per nuppi lentäen.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Onnea! Toivottavasti jatkat samaan malliin vielä pitkään! Tämä on parhaita blogeja, ihana virkistys neljän pienen lapsen äidille :). Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Onnea kymmenvuotiaalle! Ollaan sitten aloitettu bloggaaminen samana vuonna; minä tosin jo helmikuussa. Olet muuten valtavan taitava käsityöihminen! Mie voisin huolia tuon taidon kans. :-)

    Ja huoh. Minäkin kaipaan niitä vanhoja hyviä blogiaikoja, jolloin blogit olivat bloggaajansa näköisiä, eivätkä kaikki (tai no, melkein kaikki) mainostaneet jotain.

    Pitkää elämää Pikku Kepposelle! Pysythän pitkään täällä meidän ilonamme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!
      Enpäs tiennytkään, että olemme aloittaneet saman vuotena. Onnea siis toiselle kymmenvuotiaalle.

      Minun käsityötaidot ovat vähän ruosteessa. Olisi kiva pitää niitä yllä, kun vaan ehtisin ja viitsisin. Tällä kertaa ompelisin vain ja ainoastaan itselleni.

      Poista
  5. Onnea kymmenvuotiaalle. Varmaan ensimmäistä kertaan kommentoin, mutta pitkään olen jo lukenut sinun juttuja. Sulla on hauska tapa kirjoittaa ja hyvä huumori. Kivaa sun blogissa on, että se ei ole täynnä kaupallisia yhteistöitä , niin kuin moni muu blogi. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina kommentistasi, se ilahdutti kovasti :)
      Kivaa sunnuntaita!

      Poista
  6. Onnea täydelle kympille ja seuraavaa kymppiä seuraten <3

    VastaaPoista
  7. Miljoona onnea upealle blogille!!
    Älä vaan ikinä lopeta. Jäisin kaipaamaan sun juttuja ihan hirmu paljon!
    Mä luen vain ja ainoastaan blogeja, jotka ovat yhteistyöttömiä. Blogeja, joissa kerrotaan elämästä.
    Olen tainnut lukea sua tosi kauan jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!
      Minä luulen, että ollaan seurailtu tosiamme ehkäpä joskus vuoden 2010 loppupuolelta. Sellainen on tytinä. Sen verran kauan kuitenkin, että ihan kuin tuntisin sinut hyvinkin, vaikka ei olla koskaan tavattu. Oliko sun pojat syntyneet 01,03 ja 07?

      Poista
    2. Mä luulen myös että noin kauan sit ollaan "tutustuttu". Muistelen että eka kommentti multa on tyyliä "vau sullakin on kolme poikaa".
      Joo, oikein tiesit vuodet. Oot taitava. Meil on hyvin peräkkäin syntyny nää kuus 😃

      Poista
    3. Selailin noita vanhoja blogipostauksiani tätä postausta varten ja olen aika varma, että vastaan tuli sinun ensimmäinen kommenttisi. Jäi mieleen :)

      Poista
    4. Mitä kummaa mä oon kirjottanu, jos se on jäänyt mieleen 😃

      Poista
    5. Et mitään sen kummempaa. Olit vaan ihan ensimmäisiä, jolla on myös poikatrio. Sinä sentään hajautit vähän pidemmälle aikavälille syntymät :D Someystäväni Sirkku puolestaan nokitti minun tahtini usealla kuukaudella.

      Poista
  8. Olipas kiva muistelo! Nauratti, kun huomasin, miten "tutulta" nuo poikien naperokuvat tuntuvat, eli taidan olla seuraillut sua jo varsin kauan. Läheskään aina en kommentoi, mutta luen kyllä.
    Samaa mieltä olen monen kanssa, pysy täällä aitona ja omana itsenäsi ilman mainoksia ja yhteistyötä.
    Paljon onnea kymmenvuotiaalle, ja skool sen kunniaksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja kommentistasi :)
      Pitkään ollaan seurattu toisiamme, veikkaisin että seitsemisen vuotta. Kaikenlaista on siinä tapahtunut meille molemmille, ehkä kuitenkin enemmän sinulle. Olen aina arvostanut tsemppihenkeäsi korkealle!

      Poista
  9. Luin linkit vanhoihin postauksiin - ihania ja varmaan joskus arvokkaita pojillekin, Yhden pojan äitinä voin vain arvailla, mitä se on 3x. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja toivottavasti kirjoitat vielä monta postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!
      Kolme poikaa pienillä ikäeroilla on sellainen valinta, että ei juuri tarvitse miettiä, että miten käyttäisi aikansa tai rahansa :D :D :D

      Toivon, että pojista olisi joskus aikuisina hauska lukea kirjoituksiani heidän lapsuudestaan. Ja tosiaan toivon, ettei blogi jonain päivänä katoa johonkin bittiavaruuteen.

      Poista
  10. Onnea 10-vuotiaalle. Olipa kiva lukea blogisi perustamisen tarina, sillä en sitä tiennytkään. Hypännyt kyytiin puolivälissä. Hih tuollainen maizena kuva muuten löytyy meiltäkin ja paljon kuvia hoikemmasta minästä.

    Toivon, että jatkat. Matkakertomukset ovat huippuja ja matkakohteet harvinaisia, lisäksi omaat ainutlaatuisen älykkään tavan nauraa itsellesi ja kaiken maailman sattumuksille, mitä elämä eteen tuo.

    Kivaa viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi Tiia!

      Parikymmentä vuotta sitten tulin siihen vaiheeseen, että jos vähän epäonnistunuttakin kuvaa hautooo viitisen vuotta, niin sepäs alkaa näyttämään kumman hyvältä ;) Vanhat kuvat näyttävät lähes poikkeuksetta uusia paremmilta ja vaatteet kutistuu kaapissa itsekseen.

      Kivaa sunnuntaita!

      Poista
  11. Onnea onnea onnea vaan - 10 vuotta on upea ikävä blogille!
    Vaikka olen liittynyt lukemaan blogiasi vähän myöhemmin kun
    sen aloitusvuonna olen tykästynyt upeisiin matkakertomuksiin
    mutta myös elämänmakuisiin postauksiin. Et missään tapauksessa
    saa lopettaa ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Marjo :)
      Mahtavaa ette mekin ollaan tässä vuosien varrella tutustuttu!

      Poista