13. maaliskuuta 2024

Kap Verden retket, osa II

Sitten paluu tammikuun matkamuistoihin Kap Verdeltä. 

Kirjoitin jo yhden postauksen Kap Verden retkistä, mutta jouduin aikapulan takia julkaisemaan sen saman tien ja nyt vihdoin jatkan aiheesta. Edellinen osa on täällä: Kap Verden retket, osa I

Viimeinen varsinainen kohde saarikierroksella oli sammuneen tulivuoren kraaterin pohjaan muodostunut suolajärvi. Aikoinaan suolajärvellä on toiminut suolantuotantolaitos, josta suolaa vietiin Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Suolasta kertyvä varallisuus jäi portugalilaisten siirtomaaherrojen taskuun. Nykyisin suolaa ei enää tuoteta Kap Verdellä muuten kuin turisteille matkamuistoiksi. Suolajärvi on nykyisin turistien uimapaikka, jossa vesi kelluttaa kuten Kuolleessameressä. Minä en ole aikaisemmin kellunut suolajärvessä, joten oli kiva päästä kokemaan se. 

Kepposka kelluu kivasti :)

Ympäristö kraaterisuolajärvellä ei ollut mitenkään silmiä hivelevä kaikilta osin. Mutta ne kohdat joissa näkyi vain kraateria olivat kuin muusta maailmasta.

Tälläinen tunneli oli puhkaistu kraaterin reunaan järvelle kulkemista varten

Suolajärvi


Kelluvat turistit :)

Tämä on yksi lempikuvistani koko reissulta

Saarikierroksen aikana pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä. Salin saarella asukkaita on eri lähteiden mukaan 20000-38000. Asukasmäärää saarella on kasvattanut matkailu. Matkailu työllistää myös paljon ihmisiä Afrikan mantereelta. 

Satamakylän raittia

Samainen satamakylä edelleen

Lähikuva edellisessä kuvassa näkyvästä muraalista

Melkein sorruin ostamaan oman pallokalan katukauppiaalta. Olisin niin toivonut näkeväni pallokalan snorklatessa

Kolmas retkeni oli snorklausretki. Sen kanssa oli epäonnea matkassa. Puolitoista vuorokautta ennen retkeä yöllä oli ollut aikamoinen myrsky ja oli yöllä oli satanutkin hieman. Hotellin rannalle myrsky oli painanut iso määrän vettä jättilammikoksi. Meri oli tietenkin moisen myllerryksen jälkeen edelleen sekainen ja näkyvyys heikko. Harmitti!

Veneeseen pääsykin oli varsinainen ponnistus. Vene oli parkissa vedessä ja sinne siirtymistä varten oli vedetty köysi. Aallot löivät vastaan ja ilman köyttä en olisi päässyt veneen lähelle lainkaan. Onnistuin pääsemään veneeseen.

Näin snorklatessa ihanan kilpikonnan ja pääsin seuraamaan sen uimista ja pinnalla käymistä. Kilpparista sain muutaman onnistuneen kuvankin. Toinen hyvä bongaus oli aivan pienen pienet rauskut. En ole ikinä nähnyt niin pieniä rauskuja meressä. Niitä ei kamera pohjasta enää saanut kuvaan. Paremmalla säällä snorklaus olisi voinut olla varsin hyvä.


Tässä kuvassa kilppari on menossa pintaa kohti

Ja keuhkot täyteen ilmaa

Salin saaren edustalle oli myös upotettu Kristuspatsas

Perusnäkyvyys oli tätä luokkaa

Kuten aikasemmin totesin, niin tykkäsin Kap Verdestä. All inclusive hotellimme oli ihana, Salin saari tarjosi sopivasti viikon matkalle pientä retkeiltävää ja Santa Marian ranta oli tosi kaunis mutta aallokkoinen. Vaikka loma oli onnistunut, niin ehkä ei enää tule kuitenkaan Salille palattua. 

Kap Verde postaukset:

8 kommenttia:

  1. Kiitos! Haavellessani, että pääsisin vielä joskus jonnekin, on kiva seurata muiden reissuja. Toimivaa (sumuista) torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että haaveesi vielä joku päivä toteutuu.
      Kivaa perjantaita ja viikonloppua!

      Poista
  2. Oooh - en tiennytkään, että sielläkin olisi päässyt kellumaan kuin kuolleessa meressä - hih, se on kyllä hauska kokemus. Kokeilitkos uida - siis saada mahapuolen pysymään vedessä? Ei nimittäin onnistunut....
    Aivan ihania kuvia jälleen... ja huh, ihan pelästyin, kun kirjoitit pienistä rauskuista ja sitten vedestä kohosikin jättiläinen... huh, kuinka syvällä Kristuspatsas oli?
    Caribialla koin vastaavan pelästyksen, kun noin 3-4metriin oli upotettu oikea patsaspuisto
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2019/06/pirates-of-caribean.html
    - hyytäviä olivat koralleineen, joita oli vuosien saatossa kuorruttunut päälle.

    Vedenalainen elämä on ihmeellistä itsessäänkin, vaikka ikävä kyllä - näkyvyys on monessa paikkaa juuri tuota luokkaa ja ihminen se sinnekin alkaa omaa taidettaan upottaa.... romua, kuten avaruuteenkin!!

    Kiitos ihanasta postauksesta - varvaskuvasi on todella ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun ei tarvinnut kokeilla itse että olisinko saanut mahapuolen pysymään vedessä. Vieressä yrittivät ahkerasti :) Hauska oli kellutella.

      Vaikea arvioida, että kuinka syvällä Kristuspatsas oli, veikkaisin noin 5m. Snorklausretken vetäjä sukelsi aika näppärästi sen lähelle räpylöillä. Tämä afrikkalainen patsas oli kyllä pienempi ja vaatimattomampi kuin se, mikä on upotettu Key Largon alueelle Floridaan. Minä luulen, että minun täytyy laittaa matkahaavelistalleni tuo vedenalainen patsaspuisto.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Riemukasta loiskuttelua ja kelluntaa. 😀 Ilostuin erityisesti kilpikonnista. 💚 Rakastan niitä. Minulla oli lapsena kilpuri, tosin maakilpikonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpikonnat ovat niin ihania! Se on aina erinomainen snorklaus, jos pääsen seurailemaan kilpikonnaa.

      Meilläkin on ollut kilpikonnia. Meille kävi niin harmillisesti, että molemmat konnat kuolivat. Se oli kyllä maansuru. Maakilppareita olivat molemmat. Olen kovasti miettinyt uuden ottamista, mutta haaste talvehtimisen ei ole muuttunut mihinkään. Blogistani muuten löytyy juttuja meidän ihanista kilppareista
      https://pikkukepponen.blogspot.com/search/label/lemmikki
      Muutama ensimmäinen postaus on anopin koirasta, joka vietti viimeisen elinaikansa meidän koirana.

      Poista
  4. Patsas meressä on vaikuttava näky. Pallokala olisi ehdottomasti ostaa mukaan! Miestäni harmittaa vieläkin, kun ei ostanut sitä anopinjakkaraa, kaktusta tuliaisiksi reisusta.
    Tuli outo ajatus mieleen: jos haluaisi hukuttautua, niin suolajärvi ei olisi paras vaihtoehto...

    VastaaPoista
  5. Kivoja pottivarpaita ja melkoinen elämysmatka.

    VastaaPoista