26. marraskuuta 2023

Polvi meni, kepit tuli

Olen kahdeksan vuotta tuskaillut vasemman polveni kanssa. Nivelrikko minulla todettiin jo 29-vuotiaana. Silloin mietittiin, että oliko syynä liikuntataustani. Nivelrikko on edennyt niin voimakkaasti, että spesialisten mielestä ainoa selittävä syy on geneettinen. Minulla on nyt samanlaiset polvet kuin polvivaivoista pahasti kärsivillä vanhuksilla. 

Perjantaina kävi rappusissa niin, että rappusten alapäässä parempi oikea polveni muljahti erittäin kipeästi ja jalkani ei pitänytkään. Kuin hidastetussa filmissä näin, että nyt tulen kaatumaan naama edellä rappusiin. Ajattelin, että nyt käy huonosti. Onneksi rappusissa ollut mies toimi salamannopeasti ja minut pidettyä pystyssä. Ei käynyt muuta polven lisäksi kuin pieni takareiden revähdys.

Aikoinaan vasen polvi palautui vastaavanlaisesta hajoamisesta muutamassa viikossa. Siihen jäi silloin sellainen vika, että polvi ei enää suoristunut täysin. Vuosien kuluessa kulma on kasvanut. Kovasti toivon, että oikea polvi parantuisi vastaavasti ja että siihen ei jäisi kulmaa.


Kun mietin tätä polvihommaa, niin melkein itkettää ja ottaa päähän. Yksi supervoimistani on se, että usein pystyn lokeroimaan asioita ja siksi en mieti mitään worst casea. Lähden siitä, että parin viikon päästä kävelen aika normaalisti ja siihen saakka könkkään kepeillä. Tavoitteeksi asetan sen, että koululaisten hiihtolomaviikolla aion lasketella ainakin kahtena päivänä pari tuntia.

Kepeillä olin liikkeellä jo heti seuraavana päivänä. Olin luvannut lähteä ystäväni Annan seuraksi, kun hän oli menossa lentämään Fööniin. Anna oli saanut 40v synttärilahjaksi lennon. Annalla oli 2min lento, joka tehdään minuutti kerrallaan. Anna löysi heti ensimmäisen minuutin aikana tosi hyvin lentoasennon ja lenteli ilman ohjaajan kiinni pitoa. Toisella minuutilla ohjaajan kanssa jokainen lentää korkealle. Anna innoistui lentämisen tunteesta niin, että kävi ostamassa kortin seuraavaan lentokertaan. 

Odotellaan, että Anna pääsee vaihtamaan lentopuvun ja kuulemaan turvaopastuksen

Anna keskimmäisenä, aika vakava ilme omaa vuoroa odotellessa

Born to fly

Lento putken yläpäähän

Tässä kuvassa minä olen ulkolentoputkessa Latvian Siguldassa. Olen tässä kohtaa oppinut laskemaan ja nostamaan lentokorkeuttani. Hra Kepponen ja keskimmäinen oppivat myös pyörimään. Keskimmäinen pääsi tekemään temppuja ohjaajan kanssa. Tämä lentohomma oli hyvin mieleenpainuva kokemus koko perheelle - paitsi kuopukselle joka pakeni ja piiloutui metsään :D

Annan kanssa kävimme syömässä raamenkeitot ja baosämpylät. Nam!
Sen verran pitää nillittää, että raamenkeitossa ei ollut oikeita raamennuudeleita.

Saas nähdä miten ensi viikolla työt sujuvat. Sen verran on takareisi vielä kipeä, että nopeasti sitä alkaa särkemään. Perjantaina yritin tehdä töitä pääosin kännykällä sängyssä. Kolmen tunnin workshopin viimeisen tunnin anti jäi osaltani vähäiseksi, kun paha pilkkimisvaihe iski päälle ;)

Lähdemme Hra Kepposen kanssa vaarille seuraavaksi. Juuri tässä tuumailen, että pitäisikö meidän viedä vaari rollaattorin kanssa ruokakaupan yläkerroksen parkkihalliin, jotta voisimme aivan oikeasti mitata, että kumpi meistä on nopeampi 50 metrillä. Vaari rollaattorilla vai minä kepeillä? Vaari uhoaa olevansa nopeampi. Ne on nuo vanhukset tuollaisia, että heillä on suuret puheet nopeudestaan :D



20 kommenttia:

  1. Voi ei! Toivottavasti toipuminen alkaa vauhdilla!
    Tuo lentojuttu olisi varmasti kiva kokemus! Parantavaa sunnuntaita! Älä rehua liikaa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää ottaa rennosti ja rasittaa polvea mahdollisimman vähän.

      Poista
  2. Toi on kyllä tosi kurja juttu. Toivon että kuntoudut pian ja jotenkin sitten inspiroit mua esimerkilläsi pitämään itsestäni huolta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku Kepposka kuntoon ratkaisu on saatava aikaiseksi. Sä voisit inspiroida mua ja striimata mulle sun pilatesstudiota.

      Poista
  3. Polvivaivat on kurjia! Toivottavasti nyt terveempi polvi paranee hyvin. Meillä on suvussa sijoiltaan meneviä polvilumpio ota, mummillani oli, hänen 2/3 lapsellaan, 3/8 lapsenlapsella(minulla myös), seuraavassa sukupolvessa vain 1/20 eli tuo näkyy onneksi hiipuvan pois. Itselläni. Jo yli 20 vuotta viimeisestä sijoiltaan menosta, toki aika paljon vaikuttanut liikunnan harrastamiseen (kun ei uskaltanut kun äkkikäännöksestä saattoi noin vaan polvilumpiom mennä sijoiltaan.).

    Onko kellään muulla muuten tässä kommentin kirjoittamisessa niin että tuo julkaisu-ikkuna tulee just tuohon kirjoitettavan tekstin päälle? Vähän hankaloittaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijoiltaa menevä polvilumpio kuulostaa hurjalta. Hyvin näyttää onneksi tuo teidän sukuvika hiipuvan pois. Minulle lääkärit sanovat näistä polvista, että se selkeä sukurasite. Ainoa vaan, että kenelläkään muulla suvussani ei ole ollut näin surkeita polvia. Toivon, että mikä näitä poviani riivaakaan ei olisi siirtynyt omille lapsille. Polvikirurgia varmaan kehittyy entisestään, että voihan sitä saada paljon pahemmankin perinnöt kuin ö-luokan polvet :)

      Kun minä vastaan sinun kommenttiisi, niin erillistä ikkunaa ei aukea vaan tämä kommenttiosasto laajenee alaspäin. Täytyypäs yrittää katsoa, että onko tuohon joku asetus, että kommentti ei aukeaisi erilliseen ikkunaan, jossain kohtaa säädettävissä.

      Poista
  4. Kumpi voitti? rolla vai kepit? T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuteen kännykkään siirtyminen voitti. Meni vähän vaikeimman kautta ja aikaa kului yli 3t. Keppi- ja rollaattorikisaajat olivat niin voipuneita kännykän vaihdon jäljiltä, etteivät kyenneet enää mihinkään. Voitto siis Samsungille :D

      Poista
  5. Voi miten ikävä sattumus sinulla on ollut! Toivotaan, että saat polven kuntoon ja tuo talvilomaviikon suunnitelma Alpeilla toteutui. Itse tiedän paremmin kuin hyvin, että suvussa geneettiset kulumat ja nivelrikot ovat ihan hanurista mutta emmehän me mitään voi perimällemme. Pitää vain yrittää pysyä kunnossa ettei vielä joutuisi leikkuupöydälle.

    Tuosta föönistä olen itsekin innostunut ja näin 4000 metristä tandemhypyn tehneenä haluaisin kyllä tuotakin kokeilla. Laskuvarjohyppy yli 20 vuotta sitten oli unelmieni täyttymys ja olen iloinen siitä, että sain sen synttärilahjaksi ystäviltä. Mieletön kokemus ja ne maisemat! Kun olimme laskeutuneet kysyin kanssasi hypänneeltä hyppymestari Outilta voisimmeko mennä uudelleen yläilmoihin :D

    Kumpi muuten voitti vaari rollaattorilla ja Rva Kepponen kyynärsauvoineen :D
    Hyvää uutta viikkoa ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perimälleen ei mitään mahda ja olisihan sitä voinut sattua paljon ikävämpiäkin juttuja kohdalle. Se oli oikeastaan helpotus, että polvien huonolle kunnolle löytyi syy. Minä olen harrastanut paljon liikuntaa nuorena ja ollut hyvin hoikka 26-vuotiaaksi. Hieman ylipainoisena vajaa 30v lääkäreillä oli tapana sanoa, että johtuu ylipainosta ja lisää vaan liikuntaa äläkä valita turhasta. Kunnes sitten 29v menin ortopedille ja magneettiin ja ortopedi sanoi, että jokin paha sukurasite koska noin kuluneita polvia ei ikäisilläni ole ikinä ellei pahoja loukkaantumisia ja tuolla kuluma-asteella polvikivut ja liikeratavaikeudet ovat todellisia.

      Minulla oli pitkään haaveena laskuvarjohyppy, mutta se jäi tekemättä. Oli niin paljon kaikkea muuta, että se lykkääntyi eteenpäin. Sitten tuli lapsia ja näillä polvilla en lähde hyppäämään.

      Kannattaa käydä Föönissä. Kaverini tykkäsi tosi paljon, minäkin tykkäsin silloin omasta käynnistäni vastaavassa paikassa Latviassa. Voisin mennä joskus uudestaan.

      Tuossa jo aiemmin Saukkikselle vastasin, että kisa rollaattori vai kepit voitti Samsung. Ostettiin vaarille uusi kännykkä ja siirto uuteen meni vähän vaikeamman kautta ja aikaa kului yli 3t. Keppi- ja rollaattorikisaajat olivat niin voipuneita kännykän vaihdon jäljiltä, etteivät kyenneet enää mihinkään.

      Poista
  6. Hurja miten rämäpäistä ja ihanaa lentoa ✈️ Polvijuttu aika kurja mutta mainitsemasi supervoima auttaa. Minulla on sellainen supervoima että nojaan "onneksi" - ajatteluun. Esimerkiksi "onneksi ei molemmat polvet menneet", "onneksi oli apua lähellä", "onneksi en joutunut sairaalaan", "onneksi telkkarista tulee kaikkea kivaa"... jne. Paranemista sinulle ❤️ Jännittävä postaus ja hauska loppu kun nyt jään miettimään vaarin ja sinun kisaa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo sama supervoima kuin sinulla. "Onneksi"-ajattelu auttaa. Nytkin olen polvesta ajatellut, että onneksi kävi näin hyvin. Olisin voinut tulla naamalleni alas, katkaista hampaita tai luita, saada pahan aivotärähdyksen tai vaikka mitä.

      Meidän 50m nopeuskisa ei toteutunut. Meni 3t vaarin kännykän uuteen vaihtamiseen. Onneksi meillä oli mukana Hra Kepponen, joka jaksoi vetää prosessin loppuun.

      Poista
  7. Pidän kaikkia peukkuja, että polvi tokenee pian ja päästään yhdessä avantoon. Hurjasti paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Avanto tekisi varmaan hyvää kropalle, joka on monesta paikasta kipeytynyt kepeillä liikkumisesta.

      Poista
  8. Voihan nakkeli, että olet joutunut tuollaiseen ikävään onnettomuuteen!

    Nyt malttia ja kärsivällisyyttä.
    Elämässä on paljon muutakin upeaa kuin liikkuminen (sen ymmärtää, kun on ihan pakko), joten etsi nyt jonkin aikaa innostusta ja elämyksiä muualta. Anna kropallesi armoa ja lepoaikaa (niin tuskallista kuin se mentaalisesti voi ollakaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen onneksi hyvä laiskottelemaan :) Tykkään lukea ja katsoa suoratoistopalveluita, joten aika kuluu sinänsä ihan mukavasti. Olen yrittänyt päästä säännölliseen pieneen kuntoiluun kiinni, niin ikävästihän tälläinen sen keskeyttää ja taas on edessä aloittamisen tuskaa. Mutta sellaista se välillä on. Onneksi ei ollut mitään kummempia menoja suunniteltuna, niin on helppo jäädä kotiin lorvailemaan.

      Poista
  9. A-P-U-V-A-!!! Onneksi sentään oli nopea-refleksinen herrasmies rapuissa....
    vaikka ei hyvin käynyt nytkään, mutta auttaisiko tuo kenties sinua pääsemään nopeammin operoitavaksi... uudet polvet noin aktiiviselle ja uteliaalle maailman tutkijalle olisi kyllä kiireemmiten saatava!!

    Hih - Fööni on hauska... ystäväni harrasti nuorempana muodostelma-hyppyjä ja harjoittelivat juuri föönissä... itse en ole koskaan kokeillut, mutta nuorimmaiselle ostimme joskus synttärilennot ja innostui tietysti kovasti...

    Kivutonta ja liikkuivaisempaa joulun odotusta toivotellen jälleen kotomaan kamaralta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli onni etten ottanut sellaista otsa edellä lasketumista portaista. Kiitos siitä valppaalle herrasmiehelle <3

      Ortopedi sitä sanoi, että tässä voisi olla onni onnettomuudessa, että jos kierukka olisi rikkoutunut, niin voisin päästä leikkausjonon kärkeen. Se ei minua vielä lohduta, koska diabeteksen hoitotasapaino on niin huono, että kukaan ei suostu tekemään minulle mitään leikkauksia ellei ole pakko. Minulla on kokeilussa lääkkeet nro 4 ja 5 yhdistelmänä ja niistä molemmista vieläkin annostuksen nosto käynnissä. Yleensä hoitotasapaino 2-tyypin diabetekseen löytyy aika nopeasti, lääkitys on helppo ja halpa. Kaksi ensimmäistä lääkitystä jouduttiin lopettamaan sietämättömien sivuvaikutusten vuoksi, kolmannella ei ollut mitään vaikutusta edes voimakkaimmalla annostuksella. Katsotaan kuinka nyt käy. Tämä on hidasta puuhaa, kun vähintään kuukausi aina kokeillaa ja katsotaan miten toimii.

      Minä uskon, että Fööni olisi Repolaisten juttu myöskin.

      Poista
  10. No ny mun "föönailut sun muut" kommentoinnit on lentäneet taivaan tuuliin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä blogger päättää heittää kommentteja roskakansioon eikä mokoma edes aina näytä, että siellä on jotain. Pitää käydä klikkaamassa kansiota, jotta se varmasti päivittyy. Sieltä löytyi kommenttisi. Ärsyttävää toi Bloggerin sekoilu. Välillähän se keksii laittaa vuosia vanhoja omia kommenttejanikin sinne.

      Poista