Melkein kävin tulivuoren kraaterin reunalla

Vielä kerran palaan postaamaan Santorinin matkasta. Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan yksi kolmesta retkestämme. Ostimme laivaretken katsomaan Santorinin tulivuoren purkauksen yhteydessä sortuneen kraaterin reunaa sekä uimaan kuumille lähteille.

Retki ei mennyt aivan nappiin. Laivaretki lähti Firan satamasta, jonne pääsee ainoastaan gondolihissillä tai kävelemällä 7000 askelta alas vuorenrinnettä. Meillä oli iltapäivän lähtö. Menimme hyvissä ajoin gondolihissille ihan vaan kaiken varalta. Hissille oli aikamoinen jono. Satamassa oli parin pienemmän laivan lisäksi myös Norwegianin risteilyalus. Osa risteilymatkustajista olikin jo palaamassa lounasaikaan takaisin laivalle. Jono tuntui etenevän hitaasti ja päädyimme hätäratkaisuun kävellä rinne alas. Minun polvilleni alaspäin meneminen on ihan myrkkyä. 

Hetken aikaa harkitsin aasikyytiä, mutta en sitten halunnut riskeerata aasiparan selkää ratsastamalla sillä. Olosuhteet aaseille eivät ole hyvät. Rinteeseen porotti aurinko, aasit kulkivat portaita ylös ja alas, osa kantoi aika painaviakin turisteja ja vettä oli saatavilla vain alhaalla satamassa. Kävelijöiden kannalta aasit eivät olleet miellyttäviä, portaat oli aika tehokkaasti miinoitettu aasien jätöksillä. Kävelijät joutuivat väistelemään aaseja, parikin aasia tuuppi minua turvallaan matkalla. Yhdelle aasille, joka yritti kävellä lävitseni, ehdin uhota, että äläpäs töni minua tai joudut kantamaan minut alas ;)

Kuva lainattu: https://www.santorinidonkey.com/ Minulta jäi aasit ja koko alaspäin meno kuvaamatta

Pääsimme ajoissa alas satamaan, onneksi oli vettä ja evästä mukana. Eikä tarvinnut uhrata yhdenkään aasin hyvinvointia meikäläisen siirtämiseen.

Tuon Norwegianin aluksen takana näkyvän siksakin tulimme alas kävellen. 

Satama on aika pieni

Tästä näkee, että oli kuuma alastulo. Naaman punotus ei tainnut ehtiä laskea ennenkuin vasta paluumatkan pysähdyksellä uimaan kuumille lähteille. Merituuli sentään kuivasi hiukset :D

Pikkulaiva vei meidät Nea Kamenin geologiseen kansallispuistoon. Nea Kamenin saari on muodostunut kokonaan laavasta. Saarella on osa tulivuoren kraaterin reunaa. Loput ovat meressä. Alla oleva kuvasarja näyttää kuinka laavaa on tullut purkauksissa viimeisen parintuhannen vuoden ajan. Sininen on laavaa merenpinalla alla ja vihertävä saarta merenpinnan yläpuolella.

Kun olimme päässeet saarelle puhelimeni soi ja yllätyksekseni puhelimessa oli omalääkärini. Olin Maisasta varmistanut puhelinaikapäivän, että en buukkaa sille päivälle mitään retkeä ja lääkäri soitti aivan oikeasti päivän aikaisemmin. Asia oli aika pitkä ja jäimme heti kättelyssä muusta porukasta jälkeen. Puhelun päätyttyä lähdimme taivaltamaan tietä ylöspäin. Tien laatu heikkeni ylöspäin mennessä. Polveni olivat saaneet niin paljon kuormitusta jo, että en uskaltanut jatkaa ylöspäin nousua, kun aloin epäilemään, että pääsenkö enää alas. Niinpä meiltä jäi kraaterin reuna näkemättä. Saaren laava- ja merimaisemat ja näkymä kohti Firaa olivat niin hienot, että minua ei jäänyt harmittamaan tilanne. Jos olisin voinut valita niin mieluummin olisin kävellyt kraaterin reunalle kuin ne aasinjätösportaat alas satamaan. Sanottakoon nyt niin, että kohtalo valitsi tälle turistille kraaterinreunan sijasta polvikidutuksen aasinkakan keskellä :D

Sitten vihdoin niihin maisemiin.

Kraaterisaaren Nea Kamenin satama ja näkymä meren ylitse kohti Firaa.

Nea Kamanin laavakiveä ja takana Fira 

Retkiveneitä parkissa

Osa kävelytiestä saarella oli näin hyvää

Tälläistä nousua olisi jatkunut pitkään

Näillä kohdin luovutimme

Seuraava kohde retkellä oli veden alaiset kuumat lähteet pienellä saarella Nea Kamenin takana. Kuumille lähteille mentiin laivalta uiden. Uimamatka oli 50-100m väliin. Kovin kuumalta ei vesi kuumien lähteiden luona tuntunut. Eron huomasin vasta uidessa takaisin laivalle, kun vesi alkoi tuntua niin kovin kylmältä. Kuumien lähteiden vedessä on rautaa ja rikkiä. Rauta oli värjännyt kiviä oranssiksi. Kuumissa lähteissä oli mukava kelluskella. Oikein mukava ja rentouttava kokemus.

Meikäläinen lähteillä

Tässä uimme jo takaisin kohti laivaa

Laivan tikkaille muodostui jonoa

Tämä oli ensimmäinen kokemus vedenalaisista kuumista lähteistä Hra Kepposelle. Minä olen käynyt Azoreilla kahdessa paikassa, jossa on vedenalaisia kuumia lähteitä. Niistä toinen oli kuin olisi istunut paljussa. Kaikenlaisia paikkoja sitä maailmasta löytyykin. Jos kiinnostaa Azoreitten tuliperäisyys, niitä siitä voit lukea lisää täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2019/09/huikeita-kokemuksia-azoreiden.html

Palju azorilaiseen tyyliin

 

Noin muuten viikko on mennyt ihan vaan töitä tehdessä ja arkisissa puuhissa. Lauantaille jäi harmillisesti rästitöitä. Sunnuntaina sitten syödään hyvin ja juhlistetaan isänpäivää.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset postaukset Santorinilta:

Santorinin upeita maisemia

Santorinin retkiä