16. tammikuuta 2023

Floridan kierros: pintaraapaisu Miamista

Palaan marraskuiseen Floridan reissuun. 

Miamiin pääsemisessä oli pientä haastetta. Meillä oli Finnairin menolento Chicagon kautta. Finski peruutti Chicagon koko syykaudelle eikä automaattireititys tuottanut meille mitään vaihtoehtoa ja niinpä menolentomme peruuntui. Jouduimme jonottelemaan puhelinpalveluun pitkään kahdesti ennenkuin saimme uuden reitityksen Lontoon kautta. Viime keväänä Finskin automaattinren uudelleenreititys tuotti minulle liput, joissa oli 30min vaihtoaika Singaporessa. Jonotus puhelinpalveluun vei 2t.

Pitkä vaihto Lontoossa muuttuikin mukavaksi, kun silmiimme osui Qantaksen lounge, jonne pääsimme Finnairin kortilla. Siellä oli aamiaislista, jolta sai tilata mm. suosikkiani eggs benedictiä. Meillä ei ollut vierekkäisiä paikkoja koneessa, joten kuulumiset päivitettiin tuolla.

Miamissa jonotimme yli 2 tuntia passintarkastukseen. Sitten kun vihdoin pääsin luukulle, virkailija sanoi, että passini piippaa sellaista, että minut tullaan noutamaan kuulusteluhuoneeseen. Kääks! Kuulusteluhuone oli itseasiassa aula, jossa oli kaksi isohkoa tilaa ja paljon ihmisiä. Ajattelin olla stressaamatta ja aloin katsomaan super bowl ottelua. Oli muuten hieno peli! Mielessä toki kävi, että kauankohan prosessissa mahtaa kulua ja pitäisikö olla suurlähetystön numero aina mukana. Vajaan 30min kuluttua minua huudettiin. Minua ennen ainoastaan ainoastaan yhtä muuta asiakasta huudettiin. Sain passini takaisin ja kehotuksen mennä luukulle 9. Siellä vielä passiani vilkaistiin ja homma oli sillä selvä. Yritin erittäin kohteliaasti kysyä, että mistä tässä oli kysymys. Kävi selväksi, että asia ei minulle kuulu.

Ystäväni odotteli minua matkalaukkuhallissa. Siinäkin oli mutkaa matkassa. Lentomme laukut oli nostettu kaikki pois hihnalta ja minun laukkuani ei löytynyt. Sitten jonottelemaan luukulle asiasta. Matkatavarajärjestelmän mukaan laukkuni oli Miamissa. Virkailija lähti ystävällisesti etsimään laukkua kanssamme. Sieltä se löytyi yhden tolpan takaa kuolleesta kulmasta. Huh, helpotusta. Minulle on kerran Amsterdamissa käynyt niin, että toinen matkailija otti matkalaukkuni vahingossa. Siitä tuli hupaisa tarina, ehkä joku toinen kerta siitä lisää. Islannissa yksi eläkeläispappa veti perässään kaverini matkalaukkua eikä meinannut suostus pysähtymään, jotta voisimme tsekata tarrasta, että kenen laukku. "Ai, no ei tämä sitten ollutkaan minun" sanoi papparainen, joka oli lähdössä opastetulle kiertomatkalle.

Pääsimme lopulta onnellisesti Miamin hotellimme South Beachilla. Miamissa me vain rentoilimme. Meillä oli aika täysi lomaohjelma edessä ja Miamissa kerättiin voimia sitä varten. Hotellista pääsi helposti rannalle ja uimaan. Vesi oli ihanan lämmintä. Rantahiekka mukavan tuntuista ja kivan vaaleaa. Olisimme varmasti viettäneet tunteja meressä, mutta huomasimme siellä jotain hyvin vihreää limaa. Todennäköisesti se oli jonkinlaista leväkasvustoa. Se vähän hillitsi uimahaluja ja olimme hieman pettyneitä South Beachiin.

South Beach


Meidän hotellimme

Allasalue oli kiva, uima-allas olisi saanut olla syvempikin. Minä joudun yleensä reissussa aina jumppaan altaassa jalkojani, jotka kipeytyvät kävelystä pahasti polven vuoksi.

Minusta oli kiva seurailla näiden komeiden liskojen kuljeskeleu allasalueella
 
Pienempi lisko
 
Välillä piti tuijotella vaan palmuja ja sinistä taivasta

Pinacolada on lomadrinkkini, joten se kädessä yleensä hymyilyttää ;)

Rantaviihteenä oli myös ohi lentävät pienkoneet, jotka vetivät perässään mainoksia. Niitä me ohitse useita ja moneen kertaa. Tässä kuvassa vähäpukeisen oloinen naishahmo mainostaa "Shoot machine guns" @Lock and load Miami. Jonna innostui mainoksesta, mutta tähän matkaan emme saaneet enää mahdutettua konetuliaseilla ampumista :D

Kun auringonottajien määrä väheni, niin paikalle tuli oravat tsekkaamman, että olisiko jäänyt jotain ruokaa.

Iltaisin tallustelimme kaupungilla ja kävimme syömässä. Kaupungilla oli hienoja joulukoristeita. Miamiin tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. Tykkäsimme näkemästämme ja kokemastamme, paitsi siitä vihreästä epäilyttävästä aineksesta merivedessä. Mielelläni palaisin Miamiin, mutta ei minulle jäänyt sellaista fiilistä, että haluaisin palata tänne uudestaan ajan kanssa. Floridalla olisi kyllä annettavaa ainakin kahteen lisäreissuun.

Aurigonlasku ja taustalla pilvenpiirtäjiä. Tätä yritin päästä seuraavana iltana kuvaamaan kunnolla, mutta pieleen meni.

Hotellin uima-altaassa sai uida vielä pimeän tultua

Hotellin lähistöllä oli paljon kutsuvan näköisiä väljiä ravintoloita

Meidän piti tunkea sinne, missä oli kaikki muutkin, koska halusimme hieman katsella kauppoja. Tässä ollaan Lincoln Street kävelykadulla

Lincoln Streetillä edelleen


Miamista lähdimme ajamaan  kohti länsirannikkoa ja sitten sitä pitkin pohjoiseen Crystal Riveriin manaattisnorklausjoelle. Lyhin ajoretti olisi ollut vajaa 6t. Meillä meni koko päivä maisemareittiin. Kävimme nimittäin kuolaamassa taloja ja teimme rantapysähdyksen. Se ranta oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä.

Punaisen täpän kohdilta alkoi talobongausreitti ja pohjoisempana oli lempparirantani. Outoa oli se, että tuon pitkähkön pätkän itärannikolta länsirannikolle tiellä I-75 ei ollut mitään. Tosi kehnosti palveluitakin. Onneksi oli tankki melkein täynnä.
 
Auton ikkunasta I-75 tien näkymiä

Matkalla usein spekuloimme, että jos olisimme varoissamme, olisiko Florida se paikka, jossa haluisimme viettää eläketalvia. Tämän reissun kokemuksen perusteella Florida ei olisi minulle se paikka. Ravintolaruoka oli kallista ja heikkoa. Yhteenkään kunnon ruokakauppaan emme matkalla osuneet. Kanarian saaret pesevät ravintolaruuan hintalaatusuhteessa Floridan ihan 6-0 ja sama juttu ruokakauppojen suhteen. Seuraavassa osassa esittelen ihastukseni kohdetta Sarasotan aluetta, siellä koin välittömän rantarakastumisen.
 
Postaukset Floridan kierroksesta:
Osa 1 -  Snorklaamassa manaattien kanssa


11 kommenttia:

  1. Huh, mitä vastoinkäymisiä matkassa. Minulla olisi varmaan stressitaso noussut punaiselle välittömästi.
    En kovin hanakasti olisi ollut uima-altaallakaan noiden liskojen katseltavana ;) Olikos niitä tuolla pimeäuinnillakin?? Orava näyttää kyllä pullean pehmeältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen passilla kantasuomalainen lainkuuliainen tätituristi yleensä selviää tuollaisista passintarkastuksista aina lävitse. Tosin aikaahan se voi viedä.

      Nuo liskot ovat ihan harmittomia elukoita. Olen oppinut tykkämään niistä. Muistan kyllä ekan kerran säpsähtäneeni, kun huomasin liskolaisen ihan aurinkopetini vieressä. Yleensä ne kyllä väistelevät ihmistä tehokkaasti. Nuo liskot ovat päiväeläimiä ja kun aurinko laskee, niin menevät jonnekkin omaan paikkaansa pötköttelemään. Tehokas valaistus voi toki pidentää niiden liikkeellä oloaikaa.

      Poista
    2. Piti vielä sanomani, että tuo Finnairin uudelleenreititys on vaikuttanut todella kehnosti toimivalta. Matkailijan pitää tarkastaa jokainen reittimuutos ja itse tajuta reklamoida. Kun jonotin siitä 30min vaihtoajasta, niin puhelinpalvelun virkailija sanoi, että on aivan selvää, että et ehdi koneeseen. Mutta hänellä ei ole valtuuksia uudelleenreitittää minua. Mutta lähtee hoitamaan asiaa ja palaa siihen myöhemmin. Palaaminen olin 5t päästä :D Jos on matkustellut vähäisesti, niin voi jäädä huomaamatta lentoyhtiön mokat.

      Poista
  2. Minulla on kokemusta Miamista lähinnä tyttärelle majoituksen sieltä varanneena aikoinaan. Toki pääsin osalliseksi matkakertomuksestakin, mutta tämä majoitus oli hyvä toisin kuin muutama muu varaukseni 🙈.

    Tyttären reissuja jenkkeihin ja sen kautta seuranneena olen kovasti vakuuttunut siitä, ettei sinne lähteminen ole minun juttuni. Onneksi montaa asiaa pääsee ihailemaan näin muiden kautta 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ilmeisesti sitä harvalukuisten ihmisen joukkoa, jota on aina kiinnostanut toisten matkakuvat :D Lapsena jo jaksoin innostua kaikenlaisista matkakertomuksista.

      Nykyisin on hyvää materiaalia tarjolla melkein paikasta kuin paikasta. Minulla veri vetää tutkimaan paikkoja paikan päälle itse.

      USAssa on paljon mielenkiintoista nähtävää, kiinnostavia suurkaupunkeja ja hienoja kansallispuistoja. Suurkaupunkien ulkopuolelle suuntautuvassa matkailussa auto on aika ehdoton. Olen asunut Kaliforniassa 90-luvulla ja käynyt USAssa työmatkoilla ja nuorena naisena myös voimistelujoukkueen esiintymismatkoilla. Tämä oli elämäni ensimmäinen lomamatka usaan. Amerikkalaisia haavekohteita löytyy listaltani vielä muutama, lähinnä kansallispuistoihin liittyviä.

      Poista
  3. No WAU!!! Kylläpä oli mukava "pintaraapaisu"! Jatko-osia odottelen jo kovasti!!
    Nostatit myös lentokenttä ja matkalaukku episodeja takaraivolta - hih...
    Olet kyllä niin cool-matkaaja.... minäkin olen sitä opetellut pakosta... eipä se hötkyily ja hermoilu yhtään auta - hymyileminen enemmänkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hötkyilyllä ja hermoilulla harvemmin saavuttaa mitään :D Olen saanut kaikenlaista karaisuhoitoa vuosien varrella. Minulla varastettiin yhden työmatkan yhteydessä passilompakko Istanbulin lentokentällä ja koska minulla ei ollut passia jäin pois koneesta.
      http://pikkukepponen.blogspot.com/2015/02/matkaharmia-kun-passi-varastetaankatoaa.html

      Suomalaisella passilla lainkuuliainen täti-ikäinen ihminen yleensä selviää lentokentällä kaikesta. Minä olen metallinpaljastimien piippaussuosikki. Meikäläisen kuppikoossa useinmiten käyttämäni rintsikkamerkki hälyyttää noin 75% prosentin todennäköisyydellä. Mikään muovinen kaarituki eikä meikäläiselle riitä, pitää olla kunnon metalit :D

      Poista
  4. Olet matkaillut paljonkin ja varmasti menee rutiinilla nuo matkanteot. Hyviä vinkkejä löytyy. Huvitti tuo sinun passitarkastustilanne. Ne ovat muuten ihan peestä. Tietysti kiireisiä, mutta rude, rude, rude. Ei ketkään ole niin ärsyttäviä kuin nuo customs & border security tyypit. Pitäis ottaa se Global Entry nyt kesällä jospa siitä olisi jotain apua. Muuten joutuu jonottamaan tuntitolkulla. Viime elokuussa oli helkkarin pitkät jonot O'Hare kentällä. Siinä oli sakkia jos mistä maasta. Olen käynyt vain kerran Floridassa kun siellä oli stop-over Orlandossa Suomeen mentäessä. Aika nihkeältä tuntui, mutta enhän tiennyt kun oltiin vain se yksi yö. Mies pelkää alligaattoreita joten häntä ei hevin sinne saa lähtemään vaikka olisi ihan kaupunkimaisemia (on lukenut kauhujuttuja kun mokoma on ilmaantunut jonkun uimaltaaseen tai puistossa nähty, jokunen juttu on ollut kun eläin on viennyt onnettoman uhrin vetäen mukaansa). Äskettäin juttelin yhden naisen kanssa töissä (asunut Floridassa, muistaakseni syntynyt siellä) miten Disney on niin kallis ja ylimainostettu. Hän sanoi siellä kuulee vain vieraita kieliä ja jonot ovat uskomattoman pitkät. Joo ei kiitos minullekaan. Lapsetkaan eivät menneet sinne aikoinaan koulumatkalle kun mieluummin mentiin Suomeen ja säästettiin rahat siihen ja taidettiin käydä Espanjassa sillä menomatkalla. Ei tämä Teksaskaan parempi ole mutta tänne nyt vaan olen jämähtänyt. Talvet kyllä mukavia, mutta kesä helevetin kuuma. Mieluummin menisin Espanjaan. Florida, no thanks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvakseltaa sitä nykyisin joutuu todella pitkiin passintarkastusjonoihin - USA on siihen se ikävä poikkeus. Olen paristi käynyt O'Harella ja se on minusta yksi nopeimmista amerikkalaisista kentistä. Olisimme tosi mielellämme lentäneet Suomesta suoralla lennolla O'Hareen ja sitten sieltä Miamiin.

      Disney-puistot ovat järkyttävän ruuhkaisia. Olen pari kertaa jonotellut Kaliforniassa. Pojat haluaisin viedä joskus Disneylandiin, mutta muuten en viitsi lähteä jonottelemaan. Minulle, miehelleni ja ystäväpariskunnalle kävi ihan hillitön tuuri Tokion Disneylandissa. Ei mitään jonoja! Kävimme suosikkilaitteissa jopa pariin kertaan. Syynä oli se, että alueelle oli annettu yllättäen sykloonivaroitus maaliskuussa (ei ole syklooniaikaa). Meille ei tullut sanomalehteä, kun sen pystyi selaamaan toimistolla. Telkkarista ei tullut mitään englanniksi. Niinpä olimme kärppänä paikalla heti, kun puiston portit avattiin ja hämmästelimme, että missä kaikki muut. Päivän aikana oli tosi napakka tuuli ja muutama pisara vettä tuli, mutta ei sykloonia.

      Alligaattori uima-altaassa olisi jäätävä yllätys. Lueskelin jonkin verran noista alligaattoreista, sen perusteella jäi sellainen kuva, että ihmistä kohtaan ne eivät onneksi ole agressiivisia. Vielä viime vuosituhannen puolella alligaattoripuremia tapahtui yksi kolmeen vuoteen. Nyt luvut ovat pahasti kasvaneet ja noin 7 alligaattoripuremaa vuodessa. Osa niistä johtaa raajan menetykseen.

      Olen käynyt viime vuosituhannen lopulla kolmesti Dallasissa työn puolesta. En ikinä kesäaikaan. Sää on ollut tosi mukava siellä käydessäni. Dallas on matkailullisesti hieman nähtävyysköyhä, mutta ruoka oli ainakin silloin erinomaista. Ne pihvit -nam! Ja texmex. Ja toki turisti saa huvia vierailemalla tanssihalleissa ihmettelemässä mekaanisia härkiä ja two steppiä :D

      Hyvää alkanutta vuotta Texasiin!

      Poista
  5. Florida ja Miami on tuttu paikka itselle.Tuttuja kuvia ja me olemme tykänneet Miamista.Olemme tehneet retkiä lähialueilla ja Outlet-ostoksilla.Mitähän vedessä se vihreä oli, kun meidän reissulla ei ole ollut.Viime vuonna olimmekin Kaliforniassa keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei selvinnyt, että mitä vedessä oli. Epäilimme, että olisiko jotain sinilevän sukuista. Floridassakin kärsitään leväongelmista aivan kuten Suomessakin kesäisin. Ystäväni väitti, että joku alkoi kirvellä häntä vedessä. Minä en sellaista huomannut.

      Kummastako pidit enemmän Floridasta vai Kaliforniasta? Minä en voi vertailla, kun en ole käynyt Kaliforniassa kohta 20 vuoteen ja asuin siellä 90-luvulla.

      Poista