Laatuaikaa

Lauantaina vietin äiti-poika-aikaa kahdestaan keskimmäisen kanssa. Olimme jälleen Kampin Game Workshop kaupassa. Viimeksi olimme siellä kaksi viikkoa sitten maaliostoksilla. Tällä kertaa maalasimme pojan miniatyyrihahmoja ja saimme siihen lisäopetusta. Tämäkään ei ole harrastus, joka minua erityisemmin kiinnostaisi, mutta ukkojen maalailu menettelee. Parasta hommassa on tietenkin se, että poika on siitä niin liekeissä ja hän myös arvostaa maalausseuraani korkealle. Äiti saa aina parhaat taistelijat maalattavaksi :)

Harrastuksena miniatyyrihahmot ovat paljon montaa muuta pelaamista parempi. Pelaamisen lisäksi niihin liittyy kädentaidot, keräily ja hahmojen ja sääntöjen opiskelu. Hahmot täytyy itse koota ja maalata. Maalaus ei ole mikään pikkujuttu vaan se vaatii taitoa ja etenkin kärsivällisyyttä. Lauantaina vietimme neljä tuntia Game Workshopissa, sinä aikana maalasimme yhteensä 7 rottaa ja aarnikotkan. Poika ehti pelaamaan maalauksen välissä kaksi vartin pikapeliä, mutta muun ajan poika maalasi ja opetteli uusia maalaustekniikoita.

Maalauksen jälkeen kävimme syömässä Zetorissa. Vasta ravintolassa keskimmäinenkin havaihtui siihen, että emme olleet syöneet, juoneet tai käyneet vessassa melkein viiteen tuntiin. Ruoka Zetorissa ei ollut mitenkään kummoista, mutta nälissämme söimme lautaset aivan tyhjäksi. Olisin kuvitellut Zetorin sisustuksen tekevän poikaan vaikutuksen, mutta hänestä oli outoa eikä miellyttävää, että kaikenmaailman vanhat romut tuodaan ravintolaan. Minua traktori baaripöytänä jaksaa aina hymyilyttää, mutta muusta rekvisiitasta olen poikani kanssa aivan samaa mieltä ;)

Keskimmäiselle lohikeittoa. Alkupala keittoannos oli juuri sopivan kokoinen.

Minulle muikkuja

Varovaisesti arvioiden minulla meni pojan pohjatöiden jälkeen ainakin neljä tuntia aikaa kaikkiaan aarnikotkan maalaukseen. Tässä tälläisia pimeitä yökuvia sain pojan uudesta aarteesta.

Yön pimeydessä hiipii rotta-armeija

Toiminnan täyteinen päivä jatkui esikoisen ja kuopuksen uinneilla ja vaarilla vierailulla. Vaari onneksi tankkasi lapsenlapsensa ja tyttärensä mahat täyteen maailman parasta pannukakkua. Niin ja minulle vahvaa kahvia.

Illalla tuuletin aivoja pienellä kävelyllä ja nautin yön ja hiljaisuuden lasketumisesta kaupunkiin. Joutsen lipui ohitseni ja usva alkoi kerääntyä merelle ja kiemurrella sieltä viereiselle pururadalle. Olisin voinut ihailla illan pimenemistä pidempäänkin ellei lämpötila olisi laskenut nollaan ja varpaani alkaneet jäätyä pikkukengissä. Aikamoinen päivä, huitelin pitkin pääkaupunkiseutua melkein 10 tuntia. Ei ihme, että sunnuntai meni vaan rentoillessa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!