15. huhtikuuta 2014

Vapaapäivä Keppostyyliin eli tapahtumaputken virtaa

Minulla oli maanantaina vapaapäivä. Päätin pitää kuopuksen ja keskimmäisen kotona. Esikoinen puolestaan oli taas aivan karmeassa yskässä, joten hänkin jäi kotiin.

Vapaapäivä alkoi ihastuttavalla köllöttelyllä pitkään sängyssä. Mies lähti aikaisin aamulla äitinsä tueksi, koska appiukollani oli maanantaina vaativa leikkaus. Me kaikki muut näytimme samalta kuin kuvan kuopus: onnellisilta laiskiaisilta. Yksi kuulosti yskäiseltä :(


Sitten leikimme kutituskidutusta, teimme yhdessä ruokaa ja leikimme piilosta. Yht'äkkiä kesken piilosen alkoi hirvittävä kutina suussa, silmät alkoivat vuotaa ja turvota, nenä meni tukkoon. Allerginen reaktio. Sitten alkoi hengitys rohista. Elämäni pahin allerginen reaktio! Allergialääkettä naamaan, varmuuden vuoksi tupla-annos. Ei mitään suht nopeaa vaikutusta. Henki alkoi vinkua rohinan lisäksi. Äkkiä päivystykseen, mutta mihin lapset?

Soitin isälleni. Hän ei ollut kotona. Heillä on kylpyhuoneremontti purkuvaiheessa ja olivat lähteneet hotelliin evakkoon yöksi. Ei muuta kuin äkkiä jengille vaatteet päälle ja taksilla keskustaan päivystykseen.

Hra Kepposella oli aikamoiset tunnit. Hänen isänsä leikkaus kesti huomattavasti odotettua pidempään. Heti kun mies äitinsä kanssa kuulivat hyvät uutiset, niin minä soitan kähisten perään. "Sain pahan allergiaoireen, hengitys heikentynyt, lähden päivystykseen lasten kanssa, tilaa mulle taksi".

Pääsimme perille ja marssin ilman mitään numeroa suoraan siihen luukulle. Sen verran oli happisaturaatio laskussa, naama kuin kauhuleffasta ja ääni puuroutunut, että eivät passittaneen jonottamaan luukulle, vaan suoraan seuraavalle vapaalle lääkärille. Siinä ei montaa minuuttia mennyt kun sain kortisoonipiikin, kortisoonia tablettina, antihistamiinia tablettina ja siirryin hengittelemään hengitysteitä avaavaa lääkettä.

Hengitystiet alkoivat aueta puolessa tunnissa. Sitten olikin aika vilkaista naamaa. Se oli näky. Suuta en saanut kiinni, koska posket alaleuassa olivat niin turvonneet. Vastapainoksi toista silmää en saanut auki kuin pari milliä, kun se oli turvonnut kiinni.

Mikäs se siinä kuvassa? Se ei ole makkara, johon joku on liimannut silmätarran vaan Kepposkan yläluomi. Kuvan olen ottanut siinä vaiheessa kun hengitys alkoi helpottua.


Sitten siihen reissun riemuhuipentumaan. Mitään asiaa ei ollut kotiin muutamaan tuntiin, aluksi puhuttiin jopa yön yli valvonnasta. Päivystyksessä oli kuuma, ei mitään tekemistä ja pojilla nälkä. Keskimmäinen purki turhautumistaan juoksemalla aulassa, metelöimällä ja esittelemällä ninjagoliikkeitä. Ymmärrän, että juokseva lapsi voi aiheuttaa vaaratilanteita. Yksi lääkäreistä kävi nuhtelemassa keskimmäistä ja selittämässä, että mikä on kiellettyä. Aivan sallitua minun puoleltani, joskus ulkopuolisen sanominen auttaa paremmin kuin äidin. Siitä en oikein tykännyt, että minut piti siinä käytävällä läksyttää, että miksi siinä istun enkä estä lastani juoksemasta. Ei sillä, että läksytys olisi ollut tarpeen: harmitti, kiukutti ja nolotti jo valmiiksi. Pahoittelin syvästi tilannetta, kerroin että olen saanut pahan allergiakohtauksen ja heti kun hengitykseni palautuu paremmaksi, yritän siirtyä kauemmas ja pysäyttää lapseni fyysisesti tarvittaessa, mutta nyt en vielä pysty siihen eikä puhe tehoa enkä saa poistua tästä.

Minusta ei ollut reilua, että läksytys jatkui ja jatkui. Joka asiasta piti läksyttää tyyliin lapsi kävelee liian lähellä. Etenkään jos vertaa siihen, että kukaan ei katsonut aiheelliseksi huomattaa mitään sille agressiiviselle vanhukselle, joka kiroili jatkuvalla syötöllä ja yritti paukaista viereiselle tuolille istuvia turpaan. Onneksi muiden lääkäreiden kestokyky riitti meidän perheeseen. Olenhan minä odottanut, että koska joku läksyttää minut kunnolla villeistä lapsistani. Enpä vaan ikinä olisi uskonut, että se tapahtuu sairaalassa olessani hengenvaarassa...

Oma hoitajani suhtautui poikien episodiin rauhallisesti ja rempseällä huumorilla. Tilanne on se mikä on ja parhaasi teet mihin nyt pystyt. Terveet pojat siellä päästelee höyryjä. Sitten saapui pelastava enkeli. Mies oli saanut babysitterimme kiinni ja hän oli vapaalla ja lähti saman tien hakemaan poikia. Thank god!

Aikoivat istuttaa minua siellä kaiken kaikkiaan 5 tuntia. Labrat tulivat ja olivat hyvä, happisaturaatio 99 ja lääkevaste hyvä. Sain sovittua, että pääsen, kotiin kun mieheni palaa kaupunkiin ja tulee hakemaan minut.

Mikäs oli kaiken takana?
Proteiinipatukka. Tai siis vajaa 2/3 osaa siitä patukasta.

Olen laihduttanut patukoilla ja paria muutakin merkkiä maistanut. Ei ole tullut mitään oireita. Tämä merkki oli minulle tuntematon ja osoittautui minulle vaaralliseksi. Suurin epäily kohdistuu patukan soijaproteiiniin. Olen syönyt paljon tofua ja maistellut soijajäätelöä oireitta, mutta saanut selvät oireet soijamaidosta kahvissa. Olen ruoka-aineallerginen ja allergisoivista tuotteista saan suun ja korvien kutinaa, huulten turvotusta ja joskus nokkosihottumaan rintaan. Siis kiusallista, mutta ei vaarallista. Asia selvinnee sitten, kun pääsen uusin allergiatesteihin.

Olen tässä valvoskellut urakalla ja vahtinut oireitani. Tätä kirjoittaessa klo on neljä aamulla ja henki kulkee hyvin. Aika painua pehkuihin. Että sellainen vapaapäivä. Huh huh.

20 kommenttia:

  1. Voi Auts. Auts!! Onneksi henki kulkee taas ja kaikki on hyvin. Thank God!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengitystiet onneksi aukesi todella nopeasti. Silmät ovat vieläkin turvoksissa :(

      Poista
  2. Mun ensimmäinen apua kohdistui siihen, et vapaaehtoisesti pidit pari lasta kotona. :)
    Apua allergialle, suuri sympatia julkiselle läksytykselle. On ollut sitten päivä.

    Onneksi selvisit ja ehkä normalisoidut. Patukat jätät syömättä?

    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin tunnustaa, että jos minulle on jäänyt 1-2 irtolomapäivää, niin yleensähän minä vietän sen/ne ihan hyvällä omallatunnolla yksikseni. Jos huono tuuri käy, niin se voi olla vuoden ainoat vapaat tunnit.

      En ainakaan tuon merkin patukoihin enää koske ikinä! Kesäloman päätteeksi oli suunnitteilla viikon patukka/puurokuuri. Menee harkintaan. Jos se on se soijaproteiini, niin voi olla että olen herkistynyt sille vasta myöhemmin tai sitten siinä toisessa merkissä sen osuus on pienempi tai valmistusprosessi erilainen.

      Poista
  3. Ai kauheeta! Ja harmittaa puolestasi tuo lääkärin "läksytys"; ymmärtäähän sen, että lasten on vaarallista juosta päivystyksen käytävillä, mutta pientä empatiaa voisi osoittaa allergiareaktion kourissa olevaa äitiäkin kohtaan.

    Aika päheen näköinen kyllä tuo turvonnut luomi! Itse en tiedä ruoka-aineallergioista mitään, mutta kerran lapsena sain pahan allergiakohtauksen penisilliinikuurista, ja se oli kyllä tuskaissa (ja kovin kutisevaa, myös!).
    Ei siis enää patukkalounaita sinulle :) Onneksi kuitenkin kaikki lopulta hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se lääkäri jatkuva läksytys aika yllätys. Jotenkin siinä tilassa se tuntui kurjalta. Kuopus pelästyi episodia pahasti ja itsekin olin aika puulla päähän lyöty. Siinä tuli pari ambulanssikuljetusta se toisen hihkaisema "Pojat väistäkää ja jähmettykää, potilaskuljetus tulee" toimi ihan nanosekunnissa.

      Itselläni ei ole onneksi vielä ollut mitään ruoka-aineallergioita. Aasiassa asumisen aikana ehti kehittyä aika paha allergia seetrin siitepölylle. Jännä juttu oli, että työporukan kolmesta paikallisesta kukaan ei ollut kuullut kenenkään olevan sille allerginen.

      Poista
  4. no huh, tuossa on melkein liikaa häppeningiä yhdelle pienelle vapaapäivälle...!
    Parempaa tätä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon oli happeningiä, että päiväkotilaiset kulkevat edelleen kumisaappaissa, kun äiti ei ole kyennyt kenkäostoksille :(

      Poista
  5. No eipä puuttunut vauhtia tai vaaratilanteita. Olipa urpo lääkäri, kun kaikkien edessä halusi läksyttää. Ehkä hänelle oli jäänyt traumat, kun itse halusi aina juosta päiväkodin käytävillä ja kiellettiin ;)
    Onneksi olosi jo parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti :)
      Se voi hyvin olla, että lapsuuden juoksukieltotraumat ne sieltä nostivat päätään ;)

      Poista
  6. Autch! EI mennyt vapaapäivä putkeen, ja lääkärin käytös oli PÖYRISTYTTÄVÄÄ. Pikaista paranemista, ihana Kepponen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli aika puskista tuo vapaapäivän ei-toivottu ohjelmanumero. Sitten se vielä päälle, että sekä mies että isäni olivat poissa kaupungista. Eikä ollut naapuritkaan vielä tulleet töistä.

      Se täytyy sanoa, että vaikka en lääkärin käytöksestä yhtään pitänyt, niin on heillä iltapäivystyksessä aika rankat työolosuhteet. Potilaita oli todella paljon ja jopa agressiivisia. Sielä kävi Securitas vahtimassa tilannetta. Maanantaina klo 18. Osa vanhuksista narisee koko ajan ja tenttaa, että milloin minä pääsen ja miksi toi pääsi jo. Tosin taitaa olla niin, että suurimman rutinan ja sonnan saavat niskaansa hoitajat.

      Poista
  7. Voi mikä päivä, mahdat tarvita monta päivää lepoa tuollaisen pyörityksen jälkeen! Nyt unohdat kaikki patukat, joohan?

    Äläkä suotta ole häpeissäsi "villeistä" lapsista, sillä kuka tahansa normaali muksu turhautuisi tuntikausien odotteluun ja alkaisi purkamaan ylimääräistä energiaansa johonkin... Olisit usuttanut sitä kärttyistä ukkelia kiusaamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan noihin patukoihin en enää ikinä koske ja tästä lähtien kyttään aika tarkasti, että onko tuotteessa soijaa jossain muodossa. Ja odottelen pääsyä uusin allergiatesteihin. Se varmaan menee syksyyn, koska nyt on allergiakausi aluillaan.

      Olihan se rankka reissu lapsille. Tappotylsää, kuuma ja nälkä ja sitten vaan istutaan ja istutaan. Mutsikin vieressä näyttää ihan Frankesteinin hirviöltä.

      Siellä kävi vartijatkin istumassa ja seurailemassa menoa. Ehkä henkilökunta oli reagoinut siihen möykkäävään vanhukseen.

      Tuosta kärttyisen härnäämisestä olisin voinut kehitellä keskimmäiselle pelin. Hänen olisi pitänyt kuunnella, että kuuluuko kiroilua. Jos kuuluu, niin pinkaista sanomaan vanhukselle "täällä ei saa kiroilla" ja pinkaista äkkiä pois ettei tule nyrkistä :)

      Poista
  8. Hui kauhea tuota sinun allergiareaktiotasi, toivottavasti tuollaista ei enää pääsisi käymään. Olen äärimmäisen ihmeissäni tuosta läksytyksestäsi, siis en voi uskoa lukemaani, eikö heillä todellakaan ollut muuta tekemistä kuin puuttua lapsen juoksemiseen!
    Itse olen työskennellyt päivystyksessä ja voin sanoa että kyllä siellä on todellakin paljon huolestuttavampia asioita, kuin lapsen juoksu!

    Vointeja sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon itsekin, että vältyn tulevaisuudessa samanlaisilta reaktoilta. Toivottavasti pääsen heti alkusyksystä uusiin allergiatesteihin.

      Tavallaan ymmärsin, että lääkäriä häiritsi, että kun hän haki potilaita aulasta, niin siinä oli yksi juoksemassa jaloissa käytävällä. Tosin se ensihoitajien taktiikka oli paljon toimivampi. He hihkaisivat vaan, että pojat väistäkää ja jähmettykää potilaskuljetus tulee. Kuopus ja keskimmäinen tottelivat heti. Suurimman osan ajasta käytävän pätkä oli kuitenkin aivan tyhjänä. Mutta minusta se asiasta naputus meni liiallisuuksiin. Etenkin jos vertasi siihen agressiiviseen vanhukseen, joka sai rauhassa hutkia, haistatella ja huoritella.

      Kaikenlaista joutuvat päivystyksen työntekijätkin sietämään. En edes uskalla ajatella, millaista meno viikonloppuiltaisin...

      Poista
  9. Voi että tota sun silmä-kuvaa... Kuinka kauan kesti normalisoitua? (Kohteliaisuus syistä ei nyt vitsaile, ja laita tuota normalisoitua hipsuihin ;)) Mutta mahto olla kyllä kaikille paska-päivä, onneksi tuli nanny pelastamaan pellavapäät kodin turvaan ja syömään, ja sait toipua hetken ilman mussuista murehtimista ja huolehtimista, kipeenä kun on niin julmetun kurja ja hankala olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuokin aikamoinen episodi. Kuopus-raukalla on nyt paljon huolehdittavaa: äiti ei saa syödä soijaproteiinia ja yläkerran suihkussa ei saa olla liian kauan.

      Maanantaina iltapäivällä silmä turposi, niin keskiviikko aamuuna se oli normaali. Poskien turvotus laski jo samana iltana. Sain yöksi suunkin kiinni :)

      Netistä luin, että soija-allergiatestaus tehtäisiin altistamalla. Voi olla, että mua ei ihan niin paljoa kiinnosta virallinen diagnoosi, että viitsisin lähteä maistelemaan soijamaitoa.

      Poista