26. huhtikuuta 2014

Askartelu lienee geenivika

Isoisäni maalasi tauluja.
Isäni piirtää, maalaa, sitoo kirjoja ja suunnittelee Ex Libriksiä.
Isoäitini ompeli ja virkkasi.

Hra Kepposen mukaan keskimmäinen muistuttaa luonteeltaan eniten minua. Näköjään myös askartelugeenin suhteen. Poika on nimittäin aivan täpinöissään miniatyyrien rakentamisesta ja maalaamisesta. Homma ei ole helppoa 6-vuotiaalle.


Näistä muoviosista pitäsi saada koottua miniatyyriukkoarmeija. Kootut ukot pitää ensin pohjamaalata ja sitten maalata väreillä. Keskimmäinen kävi Hra Kepposen kanssa maalausopissa Games Workshopissa, josta aloituspakkaus on hankittu. Poika kyllä tietää kenet perheessä kannattaa rekrytoida maalauskaveriksi. Niinpä minullakin on nyt uusi harrastus: miniatyyrien teko :)

74 hahmoa pitäisi saada valmiiksi ennenkuin poika pääsee pelaamaan. Pelaaminen onkin sitten Hra Kepposen heiniä.

Ihailen keskimmäisen kärsivällisyyttä. Hahmon maalaamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Homma ei ole helppoa tai nopeaa minullekaan, vaikka väittäisin käteni olevan vakaa ja harjaantunut. Saas nähdä milloin armeija valmistuu. Paketti oli syntymäpäivälahja ja ainakaan viikon päästä juhlapäivänä ukot eivät ole valmiit.

Alla kuvasaldoa valmistuneista ukkeleista.


Keskimmäisen maalaus

Vasemmalla keskimmäisen ritari ja oikealla minun

Ritarin korkeus on vajaa nelisen senttiä ilman miekkaa mitattuna

Armeijan kasaaminen on hidasta puuhaa!

4 kommenttia:

  1. Ja heti alko soida päässä "annoit pikkusormen, se vei koko käden..." :D Mutta ihan mahtavaa että keskimmäisellä riittää hermot ja pinna tuohon touhuun! Ja siis poikahan maalaa tosi hyvin, ainakin minusta nuo vertailevat ritarit näyttää tosi hyvältä, wau!! Kiva kun teette yhdessä, ja hei, tuossa varmasti oppii hyvin kärsivällisyyttä ;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän äiti voi vastustaa tällaista askarteluprojektia :) Mielelläni autan poikaa ja osallistun. Olin nimittäin aika äimänä siitä, että keskimmäinen innoistui niin kovin tuosta maalaamisesta. Nyt hän odottaa kovasti vappupäivää, jolloin voidaan käyttää ilta maalaushommiin. Pojalla kyllä tunnetusti riittää niihin omiin mielenkiinnonkohteisiin kärsivällisyyttä, ongelmana on ne muut hommat.

      Poista
  2. Wau! Onpa hienoja ritareita. Meilläkin lapset ovat jotain miniatyyreja saaneet lahjaksi, mutta niiden kokoaminen on vielä ollut kovin vaivalĺoista. Ja joku paketti tuolla taitaa olla vielä täysin kasaamatta. Esikoinen on perinyt minulta kiinnostusta käsitöihin, hän osaa virkata ja neuloa. Kuopus on enemmän suurpiirteinen eikä jaksa keskittyä mihinkään pikkunäpertelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli.
      Meillä esikoinen on nykyisin taitava ainakin koulun askartelussa ja piirtämisessä, mutta kotona se ei jaksa kiinnostaa enää. Kuopuksella on hienomotoriikka vasta kehittymässä, saas nähdä että kiinnostuuko hän yhtään kädentaidoista. Olen suunnitellut jo pidempään, että pojat pitäisi saada jonnekkin arkkitehtuurikurssille, koska rakentelu kiinnostaa kaikkia kovasti. Voisivat sitten värkätä taloja tulitikuista tai sokeripaloista :)

      Poista