24. tammikuuta 2014

Torstain oudot sattumukset

Helsinkiläinen perusolettamus on, että vain hullut ja humalaiset puhuvat vieraille. Ainoa sallittu poikkeus on asiat, jotka ovat vaikeita hoitaa elekielellä tyyliin "sinulta putosi lapanen" tai "anteeksi istut takkini helmalla". Kärjistys tai ei, niin on tässä ainakin puolet totta ;) Toiset nauttivat Helsingin anonymiteetista ja toiset kärsivät siitä. Itse suhtaudun siihen neutraalisti vallitsevana asiantilana.

Torstaina lounastin lähikauppakeskuksessa. Tuijottelin itselleni tuntemattoman ravintolan listaa, kun eläkeikää lähestyvä rouva tuli kertomaan, että tänään buffetpöydän ruuat näyttävät niin huonolta, että ei kannata mennä. Rouva kyseli minun suosikkiravintoloistani ja missä kauppakeskuksen ravintoloista olen syönyt. Hänen mielestään minun pitäisi ehdottomasti kokeilla yhtä vähän aikaa sitten remontoitua ravintolaa. Koska olimme nyt molemmat menossa sinne, rouva tiedusteli, että kenties voisimme istua samassa pöydässä.

Niinpä päädyin rouvan kanssa lounastamaan. Hän oli jo eläkkeellä, puolisonsa menettänyt ja lapseton. Normaalin oloinen, miellyttävä ja kovin puhelias. Siinä oli äkkiä selvitetty nimi, ikä, siviilisääty, lasten määrä, viimeisimmät lomamatkat ja luetut kirjat ja pohdiskeltu hankkiako tietokone vai tabletti. Lounastaminen sujui leppoisasti, mutta tilanne oli minusta outo. Suorastaan todella outo. En ole vaan tottunut moiseen tuttavallisuuteen.

Lounaskeskustelun yhteydessä selvisi, että me molemmat ruokailemme kauppakeskuksessa ainakin kerran kuussa. Rouvan mielestä olisi niin kiva syödä joskus tulevaisuudessakin yhdessä. Niinpä päädyimme vaihtamaan puhelinnumeroita. Mielessäni kävi muutama epäilys avohoitopotilaasta itämafian ryöstökohdehankkijaan, mutta päätin silti uskoa, että tavallisen oloinen rouva lounastaa mieluummin seurassa kuin yksin.

Tämän tapauksen olen nimennyt "Mummo ui liiveihin"

Hämmentyneenä jatkoin lounaalta apteekkiin. Minä muistan hyvin sen kauniin farmaseutin, joka on palvellut minua aikaisemmin useinkin. Edellisestä kerrasta on tosin ainakin kaksi vuotta. Se kerta jäi mieleeni, koska farmaseutti luki reseptini väärin ja antoi minulle vahingossa väärän vahvuista lääkettä. Satuin huomaamaan asian kotona avatessani purkkia, koska se oli erilainen kuin aiemmin. Kysymys ei ollut mokasta, joka olisi vaarantanut terveyteni. Minulle kävi kyllä selväksi, että farmaseutti myös muisti tapahtuneen. Mahdankohan olla hänelle vielä vuosia "se harmillinen erehdys"?

Tämän tapauksen olen nimennyt "Apteekkari ei saa selvää kaunokirjoituksesta"

Oudoista sattumuksista päivän ikävään sattumukseen. Remonttimme on edennyt hitaasti ja tuntuu, että koko ajan pitäisi olla vahtimassa ja painostamassa korjauksen etenemistä. Tänään näytti hetkellisesti hyvältä. Vielä vähän maalausta ja sitten lattia ja listat. Lattialähetyskin on jo kodissamme. Sitten soitti timpuri lattiasta: "Viallista materiaalia. Kauheita naarmuja." Siis sveitsiläinen tehdas lähettää sekundaa. Jo on aikoihin eletty. En edes viitsi tänään ajatella, että mitä tämä tarkoittaa aikataulullemme.

Tämän tapaus kulkekoon nimellä "Tunnettua sveitsiläistä laatua"
Koko remppaa kuvatkoon "There's no business like construction business"

Ihan yllätyksittä ei sujunut laskiaispullienkaan ostaminen. Ostinkin laskiaispullakakun :)

Tämän hetkinen asemapaikka on hotelli suhteellisen lähellä kotiamme. Se sijaitsee upealla harjulla, jonka molemmin puolin on meri. Kesäisin käymme harjunpäässä uimassa. Kateellisena olen katsellut harjun taloja ja huokaillut, että voisinpa minäkin asua täällä. No, nyt asun.  Eikä kuulkaa yhtään ilahduta. Tahdon kotiin!

14 kommenttia:

  1. Mummo ui liiveihin :D Tiedä millainen ystävyys teille vielä kehittyy! Itse olen joskus miettinyt, että voisi olla ihan kiva jos olisi joku varamummo - oikeasti vanha ihminen elämässä (lapsillekin perspektiiviä), kun omat vanhemmat on vasta kuuskymppisiä eikä millään lailla "vanhoja".

    Voihan viallinen lattiatoimitus :( Tsemppiä sinne, jospa ne vaikka yllättäisi ja lähettäis uudet asap, toivotaan!!!

    Mutta mitä? Laskiaispullaa? Eikös nyt ole tammikuu? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varamummosta tuli mieleen, että meille sopisi myös varaisoveli :) Sellainen joka jaksaa ja osaa pelata fudista, lätkää ja veikka vielä skeitata.

      täytyy mietiskellä, että syntyykö rouvan ja minun välille pidempiaikainen lounassuhde, eihän sitä ikinä tiedä. Kuitenkin ajoittain lounastan kauppakeskuksessa, niin voisihan siinä ehkä ehtiä seurustelemaan samalla.

      pitää aloittaa ajoissa että ehtii syödä tarpeeksi laskiaispullia tänä sesonkina ;)

      Poista
  2. Ihania elämänmakuisia kohtaamisia sulla. Ja ihan parhautta tuollainen ystävystyminen kauppakeskuksessa, kuin suoraan jostain elokuvasta!

    Vitsi, että alkoi tehdä mieli laskiapullakakkua (en edes tiennyt että sellaisia on olemassa)???
    Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Pidän peukkuja, että pääsette pian kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva vähintään jää mieleeni pitkäksi aikaa. Ehkä vielä tapaammekin.

      Näin itsekin eilen ensimmäistä kertaa laskiaispullakakun ja heti piti ostaa :)

      Poista
  3. Todella kiinnostavia kohtaamisia. Mä olisin siihen mummojuttuun suhtautunut varmaan kuten sä. Tai ehkä olisin ollut hämmentyneen vaivaantunut. Ei nyt tollai sovi liiveihin tunkea.

    Lattiajuttu Blääh! Hatunnosto hotellissa asumiselle. Mahtaa kotielämä maistua kun sinne pääsette. Varsinainen seikkailu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että tilanteen outoudesta huolimatta, nostan hattua rouvalle. Hän etsii kontaktia muihin hyvin rohkeasti. Pointsit siitä. Mutta olihan se hämmentävää ja jopa kiusallistakin, vaikka lopuksi ok.

      Alan olla aika hyytynyt evakkoelämään. Etenkin kun olemme jo neljä kertaa siirtyneet evakon aikana. Luulisin, että hetken aikaa osaan arvostaa omaa kotia tavallista enemmän.

      Poista
  4. Rouva taitaa olla yksinäinen. Aika siistiä mutta myös musta outoo :)

    Laskiaispullakakku…vau!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin, että rouva on varmaan yksinäinen. Minustakin ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Joten ymmärrän, että kurjahan Se on yksin lounastaa.

      Hyvää viikon loppua sinullekin!

      Poista
  5. Koska saa tulla kahville? Puskiaslallakakku, nam!

    Oi, ihanahan sinä olit, kun annoit rouvalle aikaasi ja seuraa. Onkohan yksinäinen?

    Remppaviiveelle hyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakku on jo syöty, mutta ostan kyllä uuden jos tulet kahville! Luulen, että matka taitaa olla liian pitkä :(

      Sinä et selvästi ole helsinkiläinen kun sanot, että oli ihanaa, että annoin aikaani. Stadilainen olisi heti sanonut, että oudoista tyypeistä ja tilanteista kannattaa pysyä tosi kaukana ;)

      Tosin meidän nurkilla meno on sosiaalisempaa. Osaksi varmaan johtuu lapsista. Nekin joilla ei ole omia tuntee meidän pojat. Varsinkin koiran omistajat.

      Poista
  6. Kohtaamisia kauppakeskuksessa :) Jos leffan nimi olisi tuo, niin muuta odottaisin näkeväni kuin seurankipeän mummon. Ihana ja liikuttava kohtaaminen.
    Harmillisia nuo rakennustarvikkeiden viallisuudet, aikataulut venyvät.
    Laskiaispullakakku, uusi herkkututtavuus.
    Iloa ja valoa viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtaamisia kauppakeskuksessa kuulostaa enemmän romanttiselta elokuvalta. Siinä sitä vasta menisi meikäläisellä pasmat sekaisin, jos liiveihin yrittäisi uida joku vaari :)

      Iloa ja valoa sinunkin viikonloppuusi. Toivotaan, että pakkanen hiukan lauhtuisi niin pystyisi ulkoilemaan kunnolla.

      Poista
  7. Ihana kohtaaminen sinulla ollut! Siitä voi viritä lounasystävyys, joka on antoisa molemmille. :) Rouva lienee yksinäinen.

    Minullakin on joskus vastaava lounaskaveri, tosin samaan pöytään päädyimme tilanpuutteen takia. Silti juttelimme vanhemman rouvan kanssa ummet ja lammet ja lounaan jälkeen jatkoimme omiin suuntiimme. Keskustelusta jäi kuitenkin hyvä mieli pitkäksi aikaa.

    Onpa plääh-tilanne rempan kanssa. Mutta kyllä laskiaispullakakku auttaa (ihan oikeasti, että sellaisia nykyään on)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva varmaan on yksinäinen. Vaikutti muutenkin hyvin vireältä ja varmaan kaipaisi seuraa.

      Remppa vastamäki jatkui tänään niin, että lattiamateriaalin myynyt rautakauppa sähläsi niin, että Timpuri ei saanutkaan matskuja. Maahantuojalta löytyi sen verran joustoa, että heiltä olisi voinut hakea korvaavat suoraan, mutta pieleen meni sekin. Plääh. Toivottavasti maanantaina uusista paketeista löytyy priimaa kamaa.

      Poista