11. joulukuuta 2013

Herkkujen Pariisi


Pariisin kahviloiden ja pâtisserieiden tiskit notkuvat toinen toistaan houkuttelevamman näköisistä herkuista. En ymmärrä miten pariisittaret pitävät linjansa.

Kävimme leivoskahveilla Cafe Angelinassa. Kahvila on erittäin suosittu ja se oli mainittu myös Matkalehden Pariisiartikkelissa. Osa maineesta perustuu siihen, että Angelina oli aikoinaan Coco Chanelin suosiossa. Kahvilan edessä kiemurteli pieni jono, mutta saimme pöydän noin vartissa.


Kahvila oli hurmaava. Kaunis sisustus, pieni kauppa ja konditoriamyymälä notkuivat herkuista ja sievistä pakkauksista. Päädyimme molemmat valitsemaan kahvin kanssa Mont Blanc-leivoksen, josta Angelina on kuuluisa. Leivos oli pettymys. Päällä oleva suklainen pähkinätahna oli meistä molemmista aivan liian makeaa. Emme olleet ainoat: viereisessä pöydässäkin pähkinätahna jäi syömättä. 

En ole varsinaisesti macaronsien ystävä ja olen ihmetellyt Ladureen suurta suosiota. Meinasin jättää kokonaan Ladureen väliin, mutta onneksi en. Ladureen macaronsit olivat erinomaisia, parhaita ikinä maistamiani. Hra Kepponen pyörsi myös mielipiteensä macaronseista ja kehui Ladureeta.


Söimme kahtena iltana illallisen lähellä hotelliamme, siinä oli paljon ravintoloita, joista valita. Yhtenä iltana jonotimme L'Entrecote ravintolaan. Ravintola oli mielenkiintoinen kokemus: pihviä pikaruokana. Ravintolaan ei tulla istumaan ja lorvehtimaan vaan syömään reippaasti, jotta seuraavat jonosta pääsevät sisään. Alku- ja pääruuassa ei ole vaihtoehtoja. Pöytiä pitää siirrellä, jotta asiakkaat mahtuvat istumaan tai poistumaan. Palvelu on kiireistä.

Liha oli suussasulavaa, mutta kastike oli outo. Emme koko ruokailun aikana keksineet, että millä yrteillä se oli maustettu. Jälkiruokani oli erinomainen. Mielestäni paikka sopii lounaalle. Kuvakollaasissa L'Entrecoten liharuoka on alin oikealla (se tillilihan näköinen klöntti) ja sen vieressä heidän jälkkärinsä. Muut ruuat kalaravintolasta.


Vielä lopuksi kuvakollaasi ihanasta kahvilasta, jossa söimme kahdesti aamiaista. Kaakao oli niin suklaista ja croissantit voisia :) Kahvilan rustiikkista fiilistä korostettu runsaalla patina/ruostemaalilla. Vessa oli erityisen mielenkiintoinen ruostemaalauksineen ja paksuine rautaovineen.

10 kommenttia:

  1. Ai ihanaa! Tuntuuko vaan, vai ollaanko Suomessa vielä aika vaatimattomia leivonnaisten kanssa? Vai onko sitä jotenkin sokea oman maan herkuille? Ja sitten ulkomailla on kaikkia ihanuuksia, itse liimaudun noihin vitriineihin kiinni kuola valuen.

    Olen silti vähän huono syömään makeita leivonnaisia ja kakkuja, mutta syön silmilläni :) Ja suklaa kelpaa aina! Sitä en minäkäään ymmärrä, miten noiden herkkujen äärellä voi pysyä hoikkana...

    VastaaPoista
  2. Ihania ruokakuvia ! Makeat herkut taitavat olla sitä makeampia mitä etelämmäksi mennään :D Pariisissa on paljon ihania kahviloita ja oma suosikkini taitaa ola Paul.
    Hauska vessa tuossa kahvilassa, jossa kävitte.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, tuli vesi kielelle!

    VastaaPoista
  4. Terhi:
    Minustakin suomalainen leivosvalikoima on sellaista protestanttistyylistä eli vaatimattomampaa ulkonäöllisesti. Itse pidän kovasti suomalaisesta leivostyylistä, jossa yhdistyy makeus ja kirpakat marjat.

    Minä olen toivottaman perso makealle, etenkin juuri leivonnaisille. Mutta suomalaisittain olen kuitenkin enemmän pulla kuin leivosihminen :)



    Vauhtivekaroiden äiti:
    Hetken aikaa noiden tiskien äärellä ajattelin, että pitäisikö käynnistää suuri maistelutesti ;)


    Sara S.
    Taitaa olla tosiaan niin, että mitä etelämmäksi mennään, sen makeammaksi leivonnaiset käyvät. Paul on minun lentokenttäsuosikkini. Olen joutunut viime aikoina lentämään Pariisin kautta ja silloin aina kutsuu Paulin patonkivalikoima :) Minusta parasta, mitä voi kentillä syödä.


    Elisa:
    Kiitos :) Noiden vitriinien äärellä vesi nousee kielellä, mutta valinnan tekeminen on niin vaikeaa ;)

    VastaaPoista
  5. Teidänkin matka näyttää kuvien perusteella olleen oikein onnistunut.

    VastaaPoista
  6. Haveaniceday1:
    Meillä oli tosi kiva reissu. Kohokohta meillä oli ehdottomasti Moulin Rouge.

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanan kuuloinen reissu teillä! Tuollaisen voimin jaksaa tarpoa taas räntäsateessa.

    Joulukalenterivinkkinä voisin antaa Unga Teaternin Viirun ja Pesosen joulu. Kävimme siellä meidän poikien kanssa ja tykättiin koko perhe. He on vasta 3 ja 5, mutta mun mielestä menisi vielä hyvin ala-asteen ensimmäisillä luokillakin.

    VastaaPoista
  8. Pohdiskelija:
    Ja pitäiskö todeta, että voih!! päälle. Vyötäröni on jälleen leventynyt yhden leivoksen ja parin macaronsin verran ;)



    Bellis:
    Kiitos hyvästä vinkistä! Unga Teatern oli minulla aivan tuntematon juttu. Enää ei näytä olevan lippuja Viiruun ja Pesoseen meille sopivaksi ajankohdaksi, mutta aloin jo katselemaan, että ensi vuonna ohjelmistossa on Oliver Twist.

    Viirusta ja Pesosesta on meillä tykätty kovasti muuten.

    VastaaPoista