16. tammikuuta 2013

Pitäiskö sittenkin eläkesäästää?

Eläkekeskustelu on minun näkökulmastani usein masentavaa. Heikoin näkymä on se, että suuret ikäluokat kuluttavat eläkerahastot tyhjiin ja osa heistä saa enemmän eläkettä kuin oma ikäluokkani ikinä palkkaa. Palkkatulojen verotus kiristyy. Minun osaltani eläkeikä nousee lähelle seitsemää kymppiä ja kertynyt eläke on pieni.

Minä en ole perehtynyt tähän asiaan riittävästi, että pystyisin hahmottamaan riskitasoa. Pitäisi perehtyä, mutta en ole jaksanut enkä viitsinyt. Asiahan ei koske minua mitenkään vuosikausiin (mikä tekosyy!).

Nyt iski hetkellinen eläkepaniikki.

Tapasin maanantain ensimmäistä kertaa livenä teknisen asiantuntijani. Minulla meni hetki aikaa tajuta, että suomalaisittain erittäin ikääntynyt kaveri on se tekninen asiantuntijani. Herra on melkein 70v. Olen ruoskinut raukkaa kuin vierasta sikaa osallistumaan palavereihin ihan hirveisiin aikoihin. Hetkellinen nolous iski, että olen piinannut vanhaa miestä. (Toisaalta ei kukaan anna mullekaan helpotusta siitä, että olen nainen ja kolmen pienen lapsen äiti.) Työkaverilla pää leikkaa kuin partaveitsi, mutta meinasin saada paniikkikohtauksen hänen kyydissään jo ennen parkkipaikalta poistumista. Heikentyneen havainnointikyvyn lisäksi ikä näkyy myös motoriikassa.

Seuraavana päivänä töissä vastaan tuli lisää suomalaisen eläkeiän ylittäneitä herroja. Ei tämä homma niin hohdokasta tai mielenkiintoista ole, että itse haluaisin tehdä tätä vielä 7-kymppisenä, jos ei ole pakko. Vanhempi kolleegani on katsonut eri firmojen kuihtumista viimeiset 15v putkeen. Hänen toimistollaan ei ole enää kuin parkkipaikka jäljellä. On täysin mahdollista, että syy hänen iäkkäänä työskentelyynsä ei ole palava intohimo työhön tai alaan vaan hiukan huonommin onnistunut eläkesuunnittelu. Sellaista vihjettä on kuulunut, että ei kävisi töissä, jos ei olisi pakko. Onko tuo minunkin tulevaisuuteni?

Minun on aivan mahdoton visoida, kuinka tekisin nykyisen kaltaista työtä 65-vuotiaana tai 70-vuotiaana. Sen sijaan visio siitä, että istun jossain lämpöisessä ja juon alkoholipitoisia juomia parvekkeella, on suorastaan selkeä. Melkein maistan jo merlotin suussani. Tai edes visio jossa kudon kiikkustuolissa sukkia ja mies keittää minulle aamukahvit klo 6.

Sitten näen itseni ryppyisenä ja kumarana takomassa tietokonetta ja kiroilemassai sitä, että en pärjää eläkkeelläni ja on pakko käydä töissä. Voihan olla, että olen tuon ikäisenä vielä vireä, utelias ja puuhakas. Mutta haluaisin joka tapauksessa päättää itse, että jatkanko työssä käymistä. Pitäisikö tässä alkaa ihan vakavissaan säästämään eläkettä? Nyt en tarkoita, että heitän pari kymppiä syrjään kuukaudessa vaan summan pitäisi olla suurempi. Sellainen summa tietenkin tuntuisi taloudessamme. Se olisi pois matkailusta ja "turhasta hömpästä" itselleni. Pitäisikö ihan oikeasti karsia nykyhetken nautinnoista ja turvata vanhuudenpäiviä?

Uskallanko luottaa suomalaiseen hyvinvointi yhteiskuntaan ja eläkejärjestelmään? Mitäs jos yksityinen eläkesijoitukseni ei tuotakkaan mitään? Häviän nykyhetken nautinnot ja turvatun vanhuuden? Mitäs jos en eläkään vanhaksi? Mitäs jos kituutan pikku summalla sata vuotiaaksi? Mitäs jos minulla ei ole varaa terveydenhoitoon tai lääkkeisiin vanhana?

Miksi mun kristallipalloni on taas aivan sumea eikä näytä tulevaisuuteen?

Tällaiset mietteet yleensä hautautuvat muutamassa päivässä arjen tohinan alle. Nyt en voi luottaa siihen. Voi mennä vielä monta kertaa, kun juttelen työkaverini kanssa, että minulle tulee eläkeasiat aina mieleen. Voin jopa olla pakotettu tekemään asian osalta tietoisen päätöksen. Yritän kuitenkin vältellä päätöksen tekoa. Se, että en yrittäisi turvata vanhuuttani, ei todellakaan ole järkevää. Se, että nykyhetkessä pitäisi luopua jostain, on ikävää.

14 kommenttia:

  1. Näitäpä sietäisi itse kunkin pohtia - sitten joskus... kotihoidontuesta ei pahemmin säästellä ;D

    VastaaPoista
  2. Mää säästän 30 euroo(ei vieläkään valjennu mistä löytyy euron merkki tässä uudessa läpykässä :P)/kk jo useemman vuoden...joku pankin juttu, en oo henk.koht.pahemmin paneutunu, Miehen heiniä :P
    Summaa tarkotus (tietenki) nostaa sitten joskus kun on jotain vakituisempia ja isompia tuloja.
    Kyllä täytyy olla joku ihan ihmeellinen työ, että tekisin sitä vielä seitenkymppisenä....mieluummin kyllä kärvistelen minituloilla...tai slltähän se ny viä tuntuu...

    VastaaPoista
  3. Olen itsekin pitänyt päätä puskassa aika tehokkaasti tuon asian suhteen, mutta ajatukseni ovat hyvin samankaltaiset. En vain mitenkään osaa visoida itseäni harmaatukkaisena rautarouvana pyyhältämässä pitkin käytäviä korot kopisten...ei kun, osaanpas, mutta sitä näppiksen päälle kumartunutta käppänää (joka minustakin varmasti tulee), säälin sen verran, että hänen pitäisi jo päästä vähän relaamaan!

    Osakesijoitukseni ovat vielä sen verran vaatimattomat, että niiden varaan ei tulevaisuutta rakenneta. Rahastoihin en usko, joten pitäisi kyllä taas aktivoitua sijoittamisen suhteen (ja ehkä vähän vähentää kenkäinvestointeja....). Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  4. *huokaus*
    Inhoan tätä juttua oikein syvästi: monta vuotta äitiyttä, pätkätyöttömyytä ja osa-aikatyötä. En pääse ikinä eläkkeelle, ainakaan semmoiselle johon kuuluisi alkoholipitoisia juomia ja aurinko.
    Kauhuskenaario: raahaudun verstaan ovesta rollaattoria lykkien. Tämä jos mikä on nuorten miesten maailma, ei täällä mummo pärjää. Täytyy siis löytää joku toinen paikka harmaantua?

    Eläkesäästän, mutta johtaako se mihinkään?

    Ainoa lohtu on se, että jos joskus eläkkeelle pääsen, olen niin köyhä, ettei ole varaa edes lääkkeisiin. Niikerryn sydän- ja verisuonitauteihin sopivasti ajallaan, ehdin nauttia makeasta elämästä ehkä sekunnin. (eli luultavasti kuolen onnellisena ja pikkuhiprakassa päälle seitsemänkymppisenä kaksi viikkoa eläkkeellepääsyn jälkeen)

    Jos voisin valita, haluaisin vetäytyä työelämästä suunnilleen heti. Tai vaihtoehtoisesti vain vähän päälle kuusikymppisenä, puolet vuodesta olisin jossain aurinkoisella parvekkeella, puolet vuodesta voisin lällyttää lapsenlapsia täällä kotomaassa.

    VastaaPoista
  5. Mun on vaikea uskoa, että pystyn (ihan oikeasti PYSTYN) tekemään tätä työtäni yli 60-vuotiaana. Meinaan, että kontallani jossain sairaalan lattialla painin raivopäiden sekoboltsien kanssa ja annan heille näytöstyyliin piikin persauksiin. Tai elvyttelen asiakkaita täysin käsittämättömissä työasennoissa. Ja kestääkö pääkään, mun on varmaan pakko päästä jäähdyttelemään johonkin sisäsiistimpään hommaan eläkeikää edeltävästi.

    Mä luulen (ja tää on vain sisäinen tuntuma), että me emme tule näkemään eläkeikää enää sellaisena kuin se on edes tällä hetkellä. Mä luulen, että suurempi ja suurempi osa ihmisistä tekee töitä siihen saakka kun ylipäätään jaksaa, iästä viis. Samoin tulot määräytyvät sen mukaan. Itse oon ajatellut, että kun tää asuntolainan määrä hiukan vähenee, alan laittaa saman verran säästöön kuussa tulevia aikoja varten.

    VastaaPoista
  6. Miima:
    Kotihoitotuesta ei kyllä mitää säästellä, se on valitettava totuus. Jos tuosta eläkettä joskus saisi, niin äitiys- ja hoitovapaat kyllä tekevät siihen loven, jos on ollut useamman vuoden kotona. Äitiyslomastahan joku eläkekertymä tulee, mutta se oli ihan marginaalinen :( Tässä ei tasa-arvo kohtaa, koska miehiin nämä asiat eivät yleensä vaikuta lainkaan.


    Sanna-Mari:
    Minä olen joskus myös säästänyt pienehköllä summalla rahastoon. Sen hyvä puoli on helppous. Itse olen ollut vähän pettynyt siihen, että kulut ovat korkeat ja tuotto pieni. Tuotto on usein jäänyt inflaatiota pienemmäksi.

    Pitänee kuitenkin harkita vielä tuota rahastosäästämistä. Olisihan se parempi olla jotain vaikka vähätuotteoisempaakin kasvamassa ja odottamassa tulevaisuudessa kuin taskut pelkkää tyhjää täynnä.


    Hekku:
    Minäkin haluaisin pitää päätä puskassa. Oletettavissa on tiukkaa yhteistyötä tuon 7-kymppisen herran kanssa. Siitä tulee aina mieleen.

    Itsekään en ole mitenkään erityisen innostunut rahastoista. Mutta kuten Sanna-Marille vastasin, saatan kuitenkin kallistua rahastoon helppouden takia. Minä en jaksa seurata osakemarkkinoita lainkaan ja kai sijoitusta tehdessä pitäisi olla joku visio. Vai voisko sijoituskohteet valita ihan vaan fiiliksen tai nimen perusteella? Muistaakseni tikkataulu on tuonut hyvän hajautusen. Uskaltaako osakesijoituksen vaan unohtaa? Vai pitäisikö sitäkin hoitaa aktiivisesti?

    VastaaPoista
  7. Tässä vaiheessa voi aika huoleti harjoittaa sellaista buy and hold -strategiaa, koska pitkällä tähtäimellä (ja vähäsen hajauttamalla) koko osakemarkkina kasvaa joka tapauksessa. Ostin Stockaa, koska käyn siellä itse niin paljon, mutta se on nyt aika pahasti miinuksella :-)

    VastaaPoista
  8. Olen säästänyt eläkerahastoon jo seitsemisen vuotta, Ihan naurettavan pienen summan tosin, mutta kuitenkin. Tarkoitus olisi summaa kasvattaa, kunhan saisin opintolainan maksettua pois.
    Säästäminen lähti siitä, kun keskustelin asiasta valveutuneiden Saksalaisten ystävieni kanssa ja samaan aikaan maanviljelijä-vanhempani puhuivat asiasta. Heidän eläkkeensä ovat tunnetusti kauhean pieniä ja vanhempani alkoivat eläkesäästämisen vähän myöhään. Ajattelin sitten, että aloitan varhain. Niin pienestäkin kuukausittaisesta summasta ehtii kertyä ajan mittaan iso summa.
    Säästäminen on myös henkivakuutukseni: jos minulle tapahtuu jotain, jääpä jälkeen edes tukko rahaa.
    Nopeasti laskin, että olisipa hienoa säästää 200e kuukaudessa vaikka 20 vuotta. Siitä jo kertyisikin ihan kiva summa.
    Siinä oli jotain hämminkiä, että vaikuttaako rahastosäästäminen eläkkeeseen niin, että se olisi pienempi. Joku juttu siinä oli. No, mutta mieheni pankissa töissä oleva veli vakuutteli, ettei huolta ole. Mene ja tiedä.

    VastaaPoista
  9. marikan polut:
    Oih, voih. Minulla ei ole lainkaan vaikeuksia uskoa, kuinka eläkekertymässä näkyvät pahasti poissaolot työelämästä. Näkyy se minullakin. Jurppiihan se.

    Itse olen katsellut eläkelaskelmaani sillä silmällä, että jos pysyisin saman kaltaisessa tulotasossa ja työllistettynä järkevään eläkeikään saakka, saattaisin pärjäillä sillä rahalla olettaen, että ei ole isoja sairauskuluja tai muuta yllättävää. Mutta jos siitä leikataan vaikka -20% tai -30% niin eihän sillä sitten ole varmaan mitään mahdollisuuksia pärjätä :(

    Luulen,että minun sukupolvestani aika harva viettää leppoisia eläkepäiviä puolet vuodesta etelässä. Minä jatkan haaveilua. Ehkäpä käänteinen asuntolaina mahdollistaisi sen. Säästämällä tuskin tavoitan tuota unelmaa.


    Mirka:
    Ehkä teille kehitellään jotain uusia laitteita. Hullujen taltutusvehkeet ja sekunnissa kokoonnouseva elvytyspöytä...

    Mulla on vähän samanlainen pelko persauksessa, että töitä täytyy painaa selkeäsi nykyistä vanhemmaksi ja eläke kattaa vain osa elämiskuluista. Vanhuuden varalle säästäminen oli järkevää, mutta joskus olisi kiva nauttiakin tuloista. Ensin maksat asuntolainaa, ehkäpä pariin kolmeen asuntoon, välillä kituuttelet kotihoidon tuella ja sitten säästät eläkkeeseen. Joskus olisi niin nautinnollista, jos olisi "löysää" rahaa. Toisaalta jos on aina joku iso rahareikä, eipä pääse tottumaan, että olisi ylimääräistä suuremmalti tuhlattavaksi ;)

    VastaaPoista
  10. Hekku:
    Hieno strategia on ostaa käyttämänsä yrityksen osakkeita. Sitten kun shoppailee Stockkalla urakalla, niin voi uskotella itselleen, että siitä on paljon hyötyä ;)

    Pitäisi varmaan yrittää perehtyä osakemarkkinoihin. Joskus yritin seurata, mutta se ei vaan ollut mun juttu yhtään.


    zirk:
    Hyvä sinä! Olet varautunut jo ajoissa. Itse asiassa mullakin oli (tai onhan se siellä vieläkin) pankin eläkevakuutus. Sitä aikoinaan markkinoitiin hyvillä veroetuuksilla, jotka ovat sittemmin heikentyneet jatkuvasti (suuri ikäluokka nauttii jo omaa pottiaan -siinäkö syy?). Itse lopetin siihen säästämisen, koska kulut olivat aivan hirvittävät ja sen kasvu 10 vuodessa oli olematon. Jäi aivan rahastuksen maku hommasta. Minun oli helppo tehdä vertailua, koska mies säästi todella paljon paremmin hallinoituun rahastoon, jonka kulutkin olivat pienemmät.

    Jos pystyisi säästämään 200 per kk johonkin hyvin hoidettuun rahastoon 20 vuoden ajan, niin siinä olisi tosiaan mukava summa vanhuuden varalle. Ehkä tätä elämää pitäisi tosiaan alkaa katsomaan vähän pidemmällä tähtäimellä...

    VastaaPoista
  11. Oi joi, näiti pitäisi varmasti miettiä jo nyt. Mullakin on joku (en edes tiedä mikä sen nimi on :) eläkesäästövakuutus, johon maksan nimellistä summaa. Elän siinä harhassa, että se muka oikeasti mahdollistaisi aikaisemmin eläkkeelle jäämisen. Olis pakko miettiä näitä jo vähän enemmän, mutta millä ajalla??


    Siis mitä mitä - ootko sä vielä tuulisessa kaupungissa!?

    VastaaPoista
  12. -Jassu-
    Pankit ovat hyviä maalailemaan ruusuisia tulevaisuuden kuvia siitä, kuinka ne pienet säästöt kasvavat ajan kuluessa niin isoiksi. Kuten jo totesin, että omani ei ole tainnut kasvaa edes siten, että inflaation vaikutus olisi kumoutunut. Toisaalta olisinhan mä voinut tuhlatakin nekin rahat ja nyt ne ovat sentään säästössä.

    Mä olen vielä Chicagossa. Tarkasti ottaen viereisessä pienemmässä kylässä. Tänään oli tarkoitus yrittää illalla drinkeille 95. kerrokseen downtowniin, mutta taivas on pilvessä, tuulee ja sataa :(

    Tekninen expertti 70v aikoo mennä kuntosalille ja uimaan. Hotelli tarjoaa ilmaista olutta tunnin ajan, minäpä taidan hilpaista sinne.

    VastaaPoista
  13. Suosittelen sijoittamaan osakkeisiin tai asunto-osakkeeseen. Itselläni on ollut isäni yli 30 vuotta sitten ostamia osakkeita (mm. Kesko, myöh. Olvi) ja niiden kurssit ovat nousset ihan kivasti. En silti seuraa osakekursseja säännöllisesti, toivon vain että (vähittäis)kauppa se on joka kannattaa eikä osakkeet muutu yhtäkkiä arvottomiksi... Metsäteollisuuden tai Nokian osakkeet eivät ole suosikkejani sijoituslistalla. Kerran olen myynyt osakkeita ja silti niissä on edelleen rahaa kiinni. Asunto-osakkeeseen olisi kiva sijoittaa, mutta eihän siihen rahaa jää tämän peruselämän jälkeen. Voimia toimistorotan elämään :)

    Minna

    VastaaPoista
  14. Minna:
    Olen joskus miettinyt sijoitusasuntoa. Jos kaikki menisi sen suhteen putkeen, niin siinä vuokralainen osallistuisi säästämiseen kanssani :) Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat ovat vaan niin järkyttävän korkeat, että en ole uskaltanut ryhtyä ja alkupääoman kasaan saaminenkin vaatisi ahkeraa säästämistä.

    Täytynee edelleen harkita osakemarkkinoita, vaikka edelleen koen ne itselleni hankalaksi, kun en osaa hahmottaa riski- enkä tuottotasoa riittävän hyvin. Ehkä minäkin sijoitan Keskoon tai Stockmanniin.

    VastaaPoista