Varmaan moni muukin pitää tämän ajan suurena ongelmana yletöntä individualismia "kaikki on omaa ansiotani ja haluan ja ansaitsen kaiken". Siihen tottuu ja turtuu. Alkaa ymmärtää ihmisiä, jotka toimivat niin, ehkä alkaa itsekin toimia niin. Kunnes huomaa, että monista asioista ei pysty enää edes keskustelemaan, koska keskustelun torppaa tai vie aivan väärille urille individualismin kiteytymälause "OMA VALINTA".
On oma valinta, jos ei pääse opiskelemaan, ei työllisty, jos saa liian pientä palkkaa, jos vie lapsensa hoitoon, jos on liian pitkä työmatka, jos on liikaa töitä, jos on liian kallis asunto, jos lapsella on huono koulu...
Luonnollisesti menestys on peräisin yksilön upeista ominaisuuksista ja omista valinnoista.
On äärimmäisen turhauttavaa yrittää keskustella päivähoidon tasosta ja paljonko siihen käytetään yhteisiä rahavaroja, kun lapsen sinne vieminen on oma valinta. Tai keskustelu ajautuu siihen, että päivähoidon suurin ongelma on se, että sitä käytetään. Tässä kohtaa oma valinta ei saisi olla oma valinta.
Entä keskustelu siitä, miten yhteiskuntamme on ajautunut siihen, että täyttä työpäivää tekemällä ei enää pysty elättämään itseään vaan tarvitsee erilaisia tukia normiarkeen, sehän on ihan oma valinta tehdä huonopalkkaista työtä. Lisäksi oman vallinnan tehneen pitäisi myös kärsiä siitä hiljaa itsekseen, eikä purnata epäreiluutta ääneen.
Keskustelu koulutuksesta on hankalaa, koska sehän on oma valinta, että menee kouluun, josta valmistuukin työttömäksi.
Tai että huomaa 10-20 vuoden jälkeen olevansa alalla, josta työpaikat hupenevat käsistä. Oma valinta. Oikeastaan pieni näpäytys on paikallaan, että ei pidä tuudittautua siihen, että oma valinta oli sittenkään se hyvä valinta.
Joskus individualismi voi hetken aikaa rakoilla ja herättää mietteitä, että ihmiset joutuvat tekemään valintojaan erilaisissa tilanteissa, reunaehdoilla ja vajavaisilla tiedoilla (esimerkiksi tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti hankala laji). Apua, hankalaan elämäntilanteeseen joutuminen, ei ole puhtaasti oma valinta! Voiko se tapahtua minullekin! Pitäisikö yrittää hetkellisesti kokeilla empatiaa?
Empatia on kuluttava laji, onneksi on olemassa ihmisiryhmä väheksyttäväksi, joita voi aina syyttää omasta valinnasta. Nimittäin ylipainoiset. He, joiden oma valinta on joka päivä syödä liikaa. Niin ja tupakoitsijat.
Mikä näitä Oma valinta-keskustelijoita oikein riivaa?
En ymmärrä.
Kai nyt suurin osa ymmärtää ympärillä olevan yhteiskunnan vaikuttavan meihin jokaiseen? Lähtökohdatkaan eivät ole kaikilla samat. Elämä voi tuoda kenelle tahansa vastaan yllättäviä tilanteita, myös vaikeuksia ja myös sille supersuorittajalle.
Välillä mietin, että kenen etua palvelee luokattoman huono keskustelun taso? Yhteiskunnalliset ongelmat ovatkin täysin käännetty yksilön valinnoiksi. Kenen agenda?
Omalta osaltani perusteettomat "oma valinta" kommentit kiellän itseltäni tästä hamaan tappiin saakka. Liity seuraani.
Kun lapset huutavat, omat valinnat tympivät, minua ilahduttaa ThePianoGuys. Joku joka uskoo valintoihinsa, tulee äärimmäisen taitavaksi, tekee hommaansa sydämellään ja huumorilla. Ehkä tässä pitää sanoa, että vaikka kyseessä on myös valinta on vielä enemmän kyseessä lainutlaatuinen lahja.
Mun lemppari
Love Story Meets Viva la Vida ei tänne embeddautunut, mutta tässä pari muuta suosikkiani