Varmaan moni muukin pitää tämän ajan suurena ongelmana yletöntä individualismia "kaikki on omaa ansiotani ja haluan ja ansaitsen kaiken". Siihen tottuu ja turtuu. Alkaa ymmärtää ihmisiä, jotka toimivat niin, ehkä alkaa itsekin toimia niin. Kunnes huomaa, että monista asioista ei pysty enää edes keskustelemaan, koska keskustelun torppaa tai vie aivan väärille urille individualismin kiteytymälause "OMA VALINTA".
On oma valinta, jos ei pääse opiskelemaan, ei työllisty, jos saa liian pientä palkkaa, jos vie lapsensa hoitoon, jos on liian pitkä työmatka, jos on liikaa töitä, jos on liian kallis asunto, jos lapsella on huono koulu...
Luonnollisesti menestys on peräisin yksilön upeista ominaisuuksista ja omista valinnoista.
On äärimmäisen turhauttavaa yrittää keskustella päivähoidon tasosta ja paljonko siihen käytetään yhteisiä rahavaroja, kun lapsen sinne vieminen on oma valinta. Tai keskustelu ajautuu siihen, että päivähoidon suurin ongelma on se, että sitä käytetään. Tässä kohtaa oma valinta ei saisi olla oma valinta.
Entä keskustelu siitä, miten yhteiskuntamme on ajautunut siihen, että täyttä työpäivää tekemällä ei enää pysty elättämään itseään vaan tarvitsee erilaisia tukia normiarkeen, sehän on ihan oma valinta tehdä huonopalkkaista työtä. Lisäksi oman vallinnan tehneen pitäisi myös kärsiä siitä hiljaa itsekseen, eikä purnata epäreiluutta ääneen.
Keskustelu koulutuksesta on hankalaa, koska sehän on oma valinta, että menee kouluun, josta valmistuukin työttömäksi.
Tai että huomaa 10-20 vuoden jälkeen olevansa alalla, josta työpaikat hupenevat käsistä. Oma valinta. Oikeastaan pieni näpäytys on paikallaan, että ei pidä tuudittautua siihen, että oma valinta oli sittenkään se hyvä valinta.
Joskus individualismi voi hetken aikaa rakoilla ja herättää mietteitä, että ihmiset joutuvat tekemään valintojaan erilaisissa tilanteissa, reunaehdoilla ja vajavaisilla tiedoilla (esimerkiksi tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti hankala laji). Apua, hankalaan elämäntilanteeseen joutuminen, ei ole puhtaasti oma valinta! Voiko se tapahtua minullekin! Pitäisikö yrittää hetkellisesti kokeilla empatiaa?
Empatia on kuluttava laji, onneksi on olemassa ihmisiryhmä väheksyttäväksi, joita voi aina syyttää omasta valinnasta. Nimittäin ylipainoiset. He, joiden oma valinta on joka päivä syödä liikaa. Niin ja tupakoitsijat.
Mikä näitä Oma valinta-keskustelijoita oikein riivaa?
En ymmärrä. Kai nyt suurin osa ymmärtää ympärillä olevan yhteiskunnan vaikuttavan meihin jokaiseen? Lähtökohdatkaan eivät ole kaikilla samat. Elämä voi tuoda kenelle tahansa vastaan yllättäviä tilanteita, myös vaikeuksia ja myös sille supersuorittajalle.
Välillä mietin, että kenen etua palvelee luokattoman huono keskustelun taso? Yhteiskunnalliset ongelmat ovatkin täysin käännetty yksilön valinnoiksi. Kenen agenda?
Omalta osaltani perusteettomat "oma valinta" kommentit kiellän itseltäni tästä hamaan tappiin saakka. Liity seuraani.
Kun lapset huutavat, omat valinnat tympivät, minua ilahduttaa ThePianoGuys. Joku joka uskoo valintoihinsa, tulee äärimmäisen taitavaksi, tekee hommaansa sydämellään ja huumorilla. Ehkä tässä pitää sanoa, että vaikka kyseessä on myös valinta on vielä enemmän kyseessä lainutlaatuinen lahja.
Mun lemppari Love Story Meets Viva la Vida ei tänne embeddautunut, mutta tässä pari muuta suosikkiani
Erittäin hyvä keskustelun avaus! Joskin samalla niin vaikea, etten tiedä mitä sanoa...
VastaaPoistaTaisi osua myös omaan nilkkaani, sillä aika monesti tulee ajateltua toisten valittaessa joistain asioista (siis ei tosiaan aina, mutta joskus), että itsehän olet valinnan tehnyt, jos asia ylipäätään on valittavissa oleva. Yleensä se tapahtuu ehkä tilanteessa, jossa toinen on kateellinen toiselle jostain tms. Hyvä esimerkki voisi olla yleinen keskustelu palkkatasoista tms. "Kukaan ei saisi ansaita paljon, koska minäkään en ansaitse" - riippumatta siis koulutuksesta tai vuosien kokemuksen kartuttamisesta.
Toisaalta on hyvin totta, että nuoret eivät koulutusta valitessaan tiedä useinkaan, millaiset ovat ko. alan työmarkkinat ja varsinkin yliopistollisilta aloilta valmistutaan johonkin abstraktiin ammattiin. Voiko silloin syyttää ihmistä itseään, jollei vaikkapa humanisti työllisty. Tai jos olet valinnut alan, joka on "katoava".
Mä luulen, että Suomi on vielä niin nuori yhteiskunta, että meiltä ylipäätään puuttuu keskustelun kulttuuri. Ei osata argumentoida tai kyseenalaistaa ilman, että joku kokee tulleensa henkilökohtaisesti loukatuksi. Ei voida nostaa kissaa pöydälle, koska se kissa on "oma valinta"!
Mä luulen, ettei yleiseen keskustelun tasoon voi vaikuttaa muu kuin aika ja kansakuntana kasvaminen. Huonompi homma taas on se, että suunta on kohti individualismia, joka tulee värittämään mielipiteitä varmaan vielä nykyistä enempi.
Mun piti ihan käydä katsomassa sun aikaisempien postauksien kommentteja, että onko sullakin käynyt se yksi "omapa oli valintas"-kommentoija... :-)
VastaaPoistaHyvää pohdintaa sulla aiheesta ja eipä siihen ole mitään lisättävää.
Minä en keksi yhtään asiayhteyttä, jossa tuollaista "oma oli valintasi"-lausetta käytettäisiin muussa kuin epäystävällisessä mielessä ja tarkoituksena vähintäänkin piikitellä jollain tavoin.
Mahtava postaus, hieno keskustelun avaus! Eipä tuohon ihan kauheasti lisättävää, muuta kuin että niin hienosti kiteytit asian, joka minuakin usein pännii. Palaan aiheeseen myöhemmin!
VastaaPoistaMinä ainakin liityn joukkoon! Kaikki ei tosiaan ole omista valinnoista kiinni - elämässä ja maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä kaikkea tulevaa voi tietää valintoja tehdessään.
VastaaPoistaToisaalta, minä olen myös sitä mieltä, että ei pidäkään tietää - Elämä ottaa, ja elämä antaa. Kaikella on tarkoituksensa, josko joskus jotkin asiat ovatkin kohtuuttoman suuria toiselle kannettavaksi, mutta silti kaikella on tarkoituksensa.
Tokaisu "oma valinta" on yleensä kulttuurissamme tarkoitettu loukkaavaksi, vähätteleväksi, ja toista arvostelevaksi. Kellä täällä on oikeus arvostella kunkin valintoja ja päämääriä? Ei minulla ainakaan.
Joten lähden mukaan liikkeeseesi, ja kuulokkeet korvilla kuuntelen pianonpimputtaja yössä, mikä on tuikkinut taas elämän tähren. Oma on valintani :)
-Haltiakummi-
Mirka:
VastaaPoistaKiva kun ryhdyit keskusteluun kanssani :)
Yleisen keskustelun tason nousuun alkaa pikkuhiljaa usko hiipumaan. Suomalaiset laatulehdet kyllä raportoivat uutisia, mutta verrattain harvoin niissä on hyviä yhteiskunnan arvoja käsitteleviä juttuja. Yleisesti vallalla olevia arvoja harvoin eritellään, analysoidaan tai peräti kritisoidaan ammattimaisesti. (Pitkään aikaan piristävä oli vaalien rahoitussotkujen uutisointi.) Näitä amatöörivalistajia, joilla on hyvin selvät omat valinnat, taas tuntuu putkahtelevan julkisuuteen tasaisesti ja yllättävän hanakasti media haluaa siteerata heitä. Sitä hanakammin, mitä kärjistetymmät omat valinnat ovat.
Tai sitten mä luen ihan vääriä lehtiä...
Koulutus on hankala. Ilman koulutusta ei pärjää ja valtion ajatuksena on ohjata mahdollisimman moni koulutukseen. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että moni koulutus on pidentynyt ainakin omista ajoistani. Ainakin minun aikanani ammatinvalinnanohjaus oli tunti per lärvä ennnen koulutusasteen päättymistä. Siinähän sitä saa erinomaisia eväitä elämään, jos vaikka lähipiirissä ei ole asiasta tietämystä. Koska kaikki nuoret pitää saada kouluun, pitää aloituspaikkoja olla paljon. Osa näistä opiskelupaikoista ei johda mihinkään, paitsi ehkä seuraavaan kouluun. Ihan varmasti on hankala motivoitua koulusta valmistuttua menemään uudelleen kouluun, jos edellistäkään koulutusta ei ole pystynyt hyödyntämään.
Kukapa olisi 10 vuotta sitten arvannut, että insinööripulasta kärsivässä maassa on vajaassa kahdessa vuodessa irtisanottu yli 5000 insinööriä? Että niin ne tilanteet vaihtelee.
Noista palkkatuloista pitää sanoa sen verran, että itse vastustan tuloerojen nykyistä voimakasta kasvua. En ihan oikeasti ymmärrä noita miljoonapalkkoja enkä oikeastaan edes satojen tuhansien palkkoja. Vaikea uskoa, että yhdellä ihmisellä olisi niin paljon annettavaa verrattuna muihin. Tokihan johtajasopimuksella olevien työsopimus voi päättyä välittömästi vaikka vaan jos siltä toisesta osapuolesta tuntuu, mutta silti mielestäni korvaukset ovat liian hulppeita. Aivan naurettavaksi asian tekee nämä valtio-omisteiset firmat, joilla osalla on monopoliasema. Melkein voisin väittää osavaani johtaa sellaista itsekin.
Tänään Hesarissa narsistin haastattelu, jossa hän selittää että jos hän hyväksikäyttää ihmistä on se sen uhrin OMA VALINTA alistua hyväksikäytölle... Huh huh huh.
VastaaPoistaMä vielä tarkennan, etten esim. tarkoittanut niitä muutamia isopalkkaisia, jotka nostaa kuukaudessa saman liksan kuin toiset vuodessa. Lähipiiristä löytyy yksi sellainen, enkä ikinä kuuna kullanvalkeana vaihtaisi osaani hänen kanssaan, koska hän on töissä 24/7/365. Ajattelin enempi sellaista yleistä kateutta, joka on yleistä "normaalipalkkaisten"ihmisten kesken. "Mitään en halua/jaksa/viitsi, mutta silti olen kateellinen naapurille, joka haluaa/jaksaa/viitsii. Siinä tulee joskus ajateltua, että mahdollisuuksia on useammallakin, mutta jotkut eivät halua niitä hyväkseen käyttää. Sellaisessa tilanteessa voin sortua ajattelemaan, että "oma valinta"... Bad, bad, bad.
VastaaPoistaMutta tämän piti nyt vaan olla tällainen esimerkki keskustelun köyhyydestä ja siitä, miten heti ollaan valmiita poteroitumaan omiin näkemyksiin, ja valmiita myös syyttämään toisia.
Kukaan ei olisi todella voinut uskoa, miten suuri rakenteellinen muutos voi tapahtua jopa kymmenessä vuodessa. 2000 insinöörit vietiin käsistä jo suoraan koulun penkiltä, nyt joutuu kulkemaan lakki kourassa työhaastattelusta haastatteluun.
Luin kerran yhdestä suomalaisesta, ulkomailla vaikuttavasta tekniikan professorista, joka keskustelussa valitsee aina vastakkaisen kannan kuin vastapuoli, vaikkei olisi itse sitä mieltä ensinkään. Hän haluaa vain saada aikaan hyvän keskustelun monipuolisella argumentoinnilla!
Ja vielä lisäys: mä luin myös tuon -stinen- mainitseman artikkelin narsistista, ja se "oma valinta" todella hyppäsi sieltä silmille. Ihmisiä voi siis hänen mielestään hyväksikäyttää, koska se on oma syy, jos siihen alistuu. Näitä hyväksikäyttäjiä ja niiden uhreja löytyy tästä maasta PALJON.
-stine*-
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Lohdullista, että tämä taitaa kiinnittää monenkin muun huomiota vain siten muutos on joskus mahdollinen.
-Jassu-
Minä olen välttynyt blogissani näiltä oma valinta kommenteilta ainakin toistaiseksi.
Olen yhteen päivähoidon laatua käsittelevään nettikeskusteluun (jonka piti olla ihan asiakeskustelu) kommentoinut ja seurannut. Aika mahdotonta on keskittyä asiaan, kun paikalle kömpii aina ne joiden mielestä päivähoito on suurin piirtein saatanasta peräisin.
Aivan yhtä järkyttynyt olen siitä, kuinka lehtien kommenttiosastolla monet ovat todenneet, että Nokian 3700 irtisanottavaksi joutuvaa työntekijää ovat itse valinneet olevansa insinöörejä. Oma vika, kun tulee kenkää. Ei paljon empatiaa heru, etenkin kun ovat ihan rahaa ansainneet työvuosinaan.
Taidat olla ihan oikeassa, että oma valinta on lause jota käytetään vain negatiivisessa mielessä.
Haltiakummi:
Kiva, nyt meitä on ainakin kaksi :)
Tokihan omia (ja toisten) valintoja voi myös arvioida ja taaksepäin katsoa. Arvostelusta sinänsä tuskin on apua, koska juna meni jo, ja huonon valinnan tehnyt kyllä tietää sen jo itsekin. Ehkä parempi olisi yrittää ymmärtää, että mikä sai tekemään huonon valinnan ja miten sen voisi tulevaisuudessa välttää.
Tässä kun kuuntelee ympärilleen, niin toiset neuvoo, että elämässä pitää ottaa riskejä. Ja toiset neuvoo, että pitää välttää riskinottoa. Pitää tehdä lapset nuorena eikun vanhana. Pitää opiskella pitkään eikun nopeasti töihin...
-stine*-
VastaaPoistaTäytyypäs tänään lukea mainitsemasi juttu. Toisaalta tuohan on vähän nykypäivän bisneksen ajatus: ottaa kaikesta maksimaalinen hyöty. Ne joita hyödynnetään, tekevät sen vapaaehtoisesti (työntekijöinä, kuluttajina...).
Perhe- ja parisuhteissa tulee pahaa jälkeä tuollaisten ihmisten kanssa.
Mirka:
Raha / maine / menestys on hyvin otollista maaperää tälle oma valinta keskustelulle.
Karrikoiden sanottuna menestyjät ovat sitä mieltä, että syynä on vain heidän huippuominaisuutensa ja valintansa (hyvällä onnella, yhteiskunnan juuri heihin kohdistamilla resursseilla ei ole vaikutusta). Ne, jotka eivät menesty, taas mielellään syyttävät ympäristöä (eivätkä vaadi itseltään kovempaa yritystä ja tavoitteeseen sitoutumista). Siinä sitä onkin jokaisella potero valmiiksi kaivettuna.
Olen joskus tehnyt terveystutkimusta ja varsin hämmentävää on, että ihmiset (nimettömästi)kyllä vastaavat aika intiimeihin kysymyksiin koskien parisuhdettaan, mutta todella moni ei vastaa mihin tuloluokkaan kuuluu.
Suomelle tekisi kyllä hyvää saada muutama älykäs ja hyvin kommunikoiva kirjoittaja - kuinka kaipaankaan että pääsisin lukemaan todellisia kannanottoja. Harmi, että mainitsemasi proffakin vaikuttaa ulkomailla.
:) hieno keskustelunavaus tosiaan. Minäkin olen viime päivinä muotoillut kannanottoa opintopaikkapolitiikasta. Ajattelen, että minuakin on aikoinaan harhaanjohdettu kun hain opiskelemaan kuolevalle alalle. Ajatus putkahti mieleeni kun meillä järjestettiin luokkkokousta. Monikaan meistä ei tee koulutustaan vastaavaa työtä, alanvaihtajia on enemmän... Minä olen kai onnekas kun tavallaan teen koulutustani vastaavaa työtä.
VastaaPoistaMyönnän, että opiskelupaikka on ollut täysin oma valintani. Mutta on mielestäni hyvin arveluttavaa, että opiskelupaikkoja markkinoivat ja työllistymismahdollisuuksista kertovat ne samat tahot jotka saavat rahoituksen sen perusteella kuinka paljon opiskelijoita he saavat valmistumaan -riippumatta työllistymisestä. (Tähän ilmeisesti on tullut jotakin hienosäätöä viime vuosina siten, että nykyisin pitää opiskelijoiden vähän työllistyäkin?) Eihän nuori mistään saa objektiivista tietoa, ainakaan minä en tiedä mistä saisi.
Yhteiskunnalle on kallista kouluttaa ihmisiä työttömyyskortistoon. Lisäksi se, että oman alan töitä ei valmistumisen jälkeen löydykään on luonnollisesti valtava pettymys. Varsinkin jos illusiota siitä, että työllisyystilanne on hyvä, on ylläpidetty tehokkaasti.
Toinen mikä nykypäivänä kuormittaa (mielestäni jopa kohtuuttomasti) on ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Siispä jos ei tappiota pysty kääntämään voitoksi, on se vain omaa saamattomuutta. Sillä kaikki me voimme valita onnellisuuden jne. Ikäänkuin jokainen voisi valita, että elämä on pelkkää onnea ja auvoa ilman vastoinkäymisiä.
Minäkin valitettavasti ajattelen usein tylysti "oma valinta". Koulutan tällä hokemalla itseänikin pois turhasta ruikuttamisesta. Yritän vastedes parantaa tapani.
Myötätuntoni on suuri kaikille nokiainsinööreille, tunnen pari. Sen sijaan paperimiehethän itse pilasivat paperibisneksen Suomessa vai mitä? Oma vika... (Huono vitsi. Tunnen pari paperimiestäkin ja myötätuntoni on suurta heitäkin kohtaan.)
Ehkä se on lopulta pelko joka ihmiset saa olemaan tylyjä toisilleen. Halu todistaa, että noin ei voisi käydä minulle, minun työpaikkani on turvassa kun enhän minä ole niin tyhmä, että itse aiheuttaisin moista onnettomuutta. Ja kyllä ne toiset varmasti olivat sen jotenkin ansainneet.
Laura:
VastaaPoistaOlen kanssasi ihan samaa mieltä, että on vaikea saada objektiivista tietoa siitä, mihin kannattaisi kouluttautua työllistymistä ajatellen.
Koulutukset ovat usein myös niin pitkiä ja taloudelliset suhdanteet nopeita, että ennusteissakin on heittoa. Se mikä tuntuu nyt hyvältä, onkin 10 vuoden päästä huono ala. Koulut tosiaan houkuttelevat oppilaita, minusta on pitkään tuntunut todella oudolta nähdä oppilaitosten mainoksia lehdissä ja jopa televisiossa. Lisäksi tuntuu, että erilaisia oppilaitoksia on älyttömän paljon, ja tietenkin niiden pitää yrittää erottautua jotenkin toisistaan ja tuntuu, että erottautuminen tapahtuu kulloisenkin trendi-diipadaapan kautta. Noh, ehkä tuo oli rajusti karrikoitu, mutta tiedän nuoria, jotka ovat osallistuneet koulutusohjelmaan josta en pysty keksimään mihin he voisivat työllistyä. Enkä vielä pidä itseäni niin muinaisjäänteenä kuitenkaan ;)
Valintaa ei yhtään helpota se, että moni tekee sen hyvin nuorena, jolloin ei ole juurikaan käsitystä työelämästä eikä siitä mihin itse parhaiten soveltuisi (tosin mulla ei ole sitä vielä vanhanakaan).
Koko aikuisiän kattava oppiminen voi kuulostaa paperilla hyvältä, mutta tällä hetkellä se on ainakin meille 40+ suhteellisen hankalasti toteutettavissa. Itse voisin olla kiinnostunut vaikka LVI-alasta ja etenkin saneerauksesta. Akateemisella tutkinnolla on pieni kynnys lähteä ammattikouluun 16-20 vuotiaitten sekaan ja hermo ei varmaan kestäisi yhtään mitään muuta kuin alaan liittyvät opinnot. Räätälöityjä aikuis- tai etäkoulutuksia on vielä hyvin rajoitetusti saatavilla -tai ainakin tietoa niistä. Sitä paitsi meissä on jo paljon niitä, joilla on jo toinen ammatti menossa. Kaukaisempi kolleega, jolle yt-lappu osui, kertoi että hänellä on yhdeltä alalta aikasempi toisen asteen koulutusta vastaava tutkinto ja pätkätöitä ja sitten nykyiseltä alalta ammattikorkeakoulututkinto. Hän oli ajatellut vuoden etsiä nykyisen alan töitä ja jos ei löydy niin sitten lienee edessä jälleen uusi koulutus ja ammatti.
Mitä noihin lakkautettuihin paperitehtaisiin tulee, niin minun mielestäni työntekijöillä oli ainakin kansan sympatiat puolellaan, mikä ei tietenkään maksa talolainaa eikä ruoki lapsia.
Olen samaa mieltä tuosta jokainen on oman onnensa seppä. Takomista tarvitaan ja varmaan taonnan määrä vaikuttaa lopputulokseen, mutta kovinkaan takominen ei kanna onnistumiseen.
Vaikka opinto-ohjausta on nykyään lisätty, on tuo koulutukseen suuntautuminen haastava pala. Haasteita luovat omien taitojen tunnistaminen, sillä opiskelu on aika teoreettista ja nuorten on vaikea päästä tutustumaan oikeaan työelämään, sillä kesätyöpaikkoja on todella vähän, ja joskus vaatimuksetkin ovat korkealla eli halutaan juuri tiettyyn työpaikkaan.
VastaaPoistaLisäksi hakusysteemit ovat jokseenkin hankalat esim. Toisen asteen koulutukseen. Jos omat numerot eivät riitä ammatillisen koulutuksen toivepaikkaan, niin toiveita saa hakulomakkeeseen laittaa vain tietyn määrän eli voi jäädä kokonaan rannalle, vaikka olisi halua tehdä muutakin. Jonkin verran on havaittavissa myös sitä, että pitäisi päästä opiskelemaan juuri tietylle trendialalle tai omalle toivealalle, pettymyksen jälkeen on vaikea tarttua mihinkään.
Olisi varmaan hyödyllistä, jos koulutusta pystyttäisiin porrastamaan jotenkin eli ei heti alusta loppuun koulutusta, vaan perustavaa koulutusta ja sitten työelämältä enemmän kouluttavaa otetta ja mahdollisuutta palata jatko- tai täydentävään koulutukseen.
Kyllähän nytkin on aikuisopintorahasysteemiä ja esim. LVI-alaa voi opiskella oman työn ohessa ammattikorkeassa siten, että lähiopetuspäiviä on vaan silloin tällöin. Jos haluat lisätietoa, niin Katja on opiskellut juuri näin. Opiskelu työn ohessa on toisaalta todella haasteellista, kun vielä yrittää sovittaa perheen tähän yhtälöön.
Tällä hetkellä toisiaan nokkivat työelämä ja koulutus kaipaisivat kyllä jonkinlaista lähentymistä. Suomessa on esim. professuurit, joissa toimitaan samanaikaisesti sekä työ- että yliopistomaailmassa harvinaisia ja vaikuttavat hankalilta toteuttaa. Tällaista mallia kuitenkin käytetään muualla maailmalla ihan toimivasti.
Haasteita riittää ja kyllä ihan hyvää yritystäkin on, mutta tuntuu tosiaan, että hedelmällinen keskustelu käydään muualla kuin netissä. Jotenkin tuntuu, että kirjoittaen osa ihmisistä purkaa omia patoutumia kuin kasvottomina (vrt. liikennekulttuuriin eli autothan ne ajavat likenteessä eivätkä ihmiset) Osa näistäkin kirjoittajista pystyy onneksi kasvotusten ihan rakentavaan yritykseen.
Hei erittäin mielenkiintoinen avaus!
VastaaPoistaMun serkku kuuluu Salon Nokialaisiin, joka muuten ihan omasta valinnasta muutti työn perässä Saloon tehtaan kulta-aikoina. Serkku on ammatilta vielä joku rakennuspiirtäjä, mutta Nokialla sai parempaa palkkaa kuin olisi ammatissaan saanut.
Empatia, tai lähinnä sen puute, on asia mikä koskee varmaankin jokaisen meidän elämää jossain vaiheessa. Miten helppoa onkaan nostaa sormea ja tuntea olevansa oikeassa, "mitä mä sanoin". Ei lyöty kaipaa kuitenkaan lisää lyöntejä.
Mä olen omassa elämässäni vähän liikaakin uskonut tohon omaan valintaan ja siitä johtuviin karmisiin seurauksiin. ajatellut että koska olen tätä ilmeisestikin elämääni halunnut, niin on vaan kestettävä. Tällä hetkellä musta tuntuu todella väsyneeltä. En vaan osaa valita toisinkaan. Tai tiedä että mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Enkä edes tiedä että mitä haluan tehdä isona. Tiedän että en ole vielä sitä "omaa" alaa löytänyt, mutta ei ole kyllä hajuakaan että mikä se voisi olla.
Mielenkiintoinen keskustelu! Mä veikkaan, että elämänkokemus ja empatiakyvyt vaikuttaa aika merkittävästi siihen, kuinka keskustelija pystyy asettumaan toisen asemaan. Toki se vaatii hieman viitseliäisyyttä. Miehen kanssa keskustelut monesti menevät tähän tyyliin, että hän toistaa tuota oma valinta -lausetta ja minä selitän, että ei se asia nyt ihan niin yksinkertainen ole.
VastaaPoistaOlisi joskus kiva kun joku osaisi selittää kaikki syy-yhteydet selkeästi. Siis, miten esim. fyysiset hormonitasot, sairaudet, mielenterveys yms. vaikuttavat ajatteluun, toimintakykyyn, tavoitteellisuuteen jne.
Kuulostaa sekavalta, mutta tuon tutkimus on vielä niin lapsen kengissä. Viimeisen kolmen vuoden aikana kun itse on saanut ihmetellä ihmismieltä oikein kunnolla, niin kyllä se aika nöyräksi vetää, kuinka vähän sitä oikeasti tietää edes itsestään.
Huono anti ehkä tälle keskustelulle, mutta tulipahan sanottua. Mun argumentointikyvyt ovat surkeat. Mulle täytyy antaa aina aikaa miettiä seuraava lause ja se ei ole oikein mahdollista keskustelussa, joten mä jään aina nuijituksi :P
Hep,
VastaaPoistaHyvä keskustelu! Valitettavasti väsyttää, eikä aikaa paneutua kunnolla löydy.
Kuitenkin:
Olen samaa mieltä siinä, ettei elämässä voi tehdä varmoja valintoja, eikä alkaa yksioikoisesti viisastelemaan. Monet asiat vaikuttavat elämässä päätöksiin ja valintoihin ja tilanteet muuttuvat. Harmaalla alueella liikutaan.
ja koska netissä keskustelemme,heti tulee mieleen ne anonyymit ilkeilijät, joita täällä piisaa. Ikävä ilmiö, jota en ymmärrä pätkääkään.
Kouluttautuminen kuoleville tai heikosti työllistäville aloille on kinkkinen kysymys: itse, monien mutkien kautta, kouluttauduin rakennusrestauroijaksi, joka voidaan lukea huuhaa-ammatteihin. Työllistyin kuitenkin helposti tavis-raksalle ja opiskelin normitutkinnon oppisopimuksella. Tavallisissa rempoissa restaurointitiedolla olikin hurjasti käyttöä.
Atooppisen ihon takia ei niissä hommissa mulla silti tulevaisuutta ole, joten pitää vaihtaa alaa. niinpä se elämä heittelee. menin asian sivuun, mutta se oli pointti, ettei voi kuitenkaan koulutuksen perusteella tietää, mihin työllistyy.
"Oma valinta"
Toisaalta olen sitä mieltä, että joissain tilanteissa sen käyttö on paikoillaan. Lähipiiriin kun on sattunut pari oman elämänsä uhria, ts. ikuisia valittajia, marttyyreita joiden elämän suurin järkytys (jota ei koskaan tule) olisi se, kun huomaisi, että itse voisi toimillaan tilanteelleen jotain tehdä.
Nuo ihmiset janoavat tukea ja pönkitystä loputtomasti, mutta mikään ei muutu. Ei ikinä. Heille olen kyllä surutta sanonut, että oma valinta. Jotain vastuuta voisi omasta elämästään sentään ottaa.
Minusta onnellisuuden avain ylipäänsä on vastuun kantaminen omista valinnoistaan sekä se, ettei niitä kadu. Tuskin kukaan on silti virheiltä säästynyt. Omien virheiden tunnustaminen voipi auttaa elämän harmaan alueen tunnistamisessa, ettei kellään mikään ole yksinkertaista.
Anonyymi:
VastaaPoistaKuulostaa kurjalta tuo toisen asteen hakusysteemi, missä joi jäädä paikattakin. Toisaalta ihan sama on myös korkeakouluopinnoissa. Tuttava osallistui yhteisvalintakokeeseen ja jäi rannalle, vaikka pisteet olisivat riittäneet itse asiassa usempaankin opiskelupaikkaan, mutta ei hänen kahteen suosikkiinsa. Sinä vuonna moni muukin oli päättänyt haluta edellisvuosien matalampien pisteiden paikkoihin.
Aikuisopintorahasysteemistä jonkun verran tiedän, mutta aika vähän olen löytänyt mitään varsinaisia "aikuisopintoja" tai uudelleenkoulutusohjelmia. Tähän mennessä paras on ollut kauppakorkeakoululla, mutta sinä hakukertana kun olin innostunut ja ajoissa paikalla, en ollutkaan hakukelpoinen. Yhteen kouluun hain, mutta pettymyksekseni en päässyt, eikä ollut edes lähellä :( Mutta olet aivan oikeassa opiskelun haasteellisuudesta tässä elämäntilanteessa. Sillä vajaalla tunnilla, mikä mulla on arkisin vapaa-aikaa ei paljoa opiskella. Miehellä on päivätöiden lisäksi iltapalaverit kolmena iltana viikossa.
Tekniikan alalla tuollaisia teollisuuden ja tutkimuksen yhdistäviä professuureja on jonkin verran. Nyt kun rahoitus on tiukemmalla, niin tuokin yhteys näivettyy. Se on surku se. Minusta on aina surullista ja turhauttavaa, jos korkeakouluopinnoissa keskitytään vain tutkijoiden kouluttamiseen. On täysin epärealistista, että koko opiskelijajoukosta tulisi tutkijoita.
Pitäisi varmaan kartoittaa kaikki tuttavat ja tuttavien tuttavat, jotka ovat itseäni kiinnostavilla aloilla töissä ja pyytää treffejä keskustelemaan, että millaista heidän työ oikeastaan on. Parasta olisi päästä työelämään tutustumiseen vaikka päiväksi :)
Vera:
Äidit (ja omaishoitajat) joutuvat jatkuvasti tekemään "omia valintoja" tiukoilla reunaehdoilla, siten että valinnoista hyötyy koko perhe. Vaikka ne ovat tavallaan omia, niin ne ovat usein vähäisten vaihtoehtojen sanelemia.
Minäkään en tiedä, mitä musta vielä isona tulee.
Mun täytyy vielä palata komppaamaan zirkiä siinä, että mäkin valitettavasti näen ajoittain sellaisia ihmisiä varsinkin työni kautta (mutta myös yksityiselämän puolella), jotka ovat todella itse valinneet elämänsä olosuhteet ja syyttävät niistä avoimesti kaikkia muita. En lähde tätä spesifioimaan sen tarkemmin, mutta kyse EI ole vain "huonosta" valinnoista tai saamattomuudesta valita ensinkään, vaan siitä, että mitä tahansa tekeekään tai jättää tekemättä, se on heidän mielestään aina toisen syy ja siksi aihe kateudelle ja katkeruudelle ja marttyyriudelle. Silloin en voi välttyä ajattelemasta, että "oma valinta!"
VastaaPoistaKiala:
VastaaPoista"Henkinen kapasiteetti", se paljonko sitä kaiken kaikkiaan on ja paljonko siitä saa valjastettua käyttöön määrää todella paljon, miten elämässä menee. Siinä on suuria yksilöllisiä eroja ja suuria eroja elämänvaiheissakin.
Viime vuodet on ollut lähes muotia sairastaa masennusta, paniikkihäiriötä, burn outia jne. Taudit ovat tulleet toki tutummiksi (mikä on hyvä), mutta samalla tulleet vähän kuin kausiflunssaksi. Ei enää eroteta, että mikä on normaalia "alavireisyyttä" tai kuorman alla väsymistä, vaan ollaan heti tautidiagnosoituja. Toipuminen noista on yleensä nopeaa ja antaa siten täysin virheellisen kuvan, siitä kuinka vakavasti sairastuneen pitäisi toipua. Ne jotka ovat pahasti sairaita eivät yleensä pääse eivätkä halua naistenlehtiin (eikä heiltä ole tullut uutta levyä/kirjaa...).
Se kun kokee myllerrykset itsessään, on raskasta mutta ajattelua avartavaa.
Zirk:
Kiva, kun jaksoit vauva-arjen keskeltäkin kirjoitella.
Se on totta, että koulutuksen perusteella ei välttämättä tiedä, miten työllistyy. Nuorena työtä hakevana on muuten äärimmäisen vaikea uskoa, että kannattaa todella miettiä mihin haluaisi töihin ja miettiä mihin hakee. Tiedän nimittäin parikin tapausta, jossa opiskelija on eksynyt opiskelujen loppuvaiheessa täysin eri alalle töihin. Toinen ei ikinä saanut opintojaan suoritettua loppuun. Molemmat ovat tulleet saneeratuiksi työpaikoistaan ja uuden löytyminen on erittäin vaikeaa, koska kummallakaan ei ole alan tutkintoa. Toisella ei ole mitään tutkintoa. Opiskelualalle on vaikea työllistyä, koska opinnoista on aikaa eikä ole työkokemusta.
Toi elämässä ei voi tehdä varmoja valintoja on varsin osuva toteamus.
Mun mielestä valintoja voi katuakin, mutta ei saisi jäädä tuleen makaamaan. Tehty mikä tehty, vaikka kaduttaakin. Sitten on vaan aika katsoa eteenpäin.
Mirka:
VastaaPoistaNo joo, noihin rasittaviin "ammattivalittajiin", joiden mukaan syy aina jossain muualla, valitettavasti törmää. Minusta asian raivostuttavin puoli on se, että usein nämä tyypit eivät ole valmiita panostamaan yhtään mitään mihinkään vaan odottavat, että maailma rullaa punaisen maton ja palvelee heitä.
Toisaalta on se minusta jotenkin surullista, kun ihmisen aloitekyky on nolla ja havainnointikyky on niin pahasti vääristynyt :(
Olipas todella hyvä juttu, ja todella mielenkiintoinen keskustelu täällä lootassa!
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla, että tuo "oma valinta" sanotaan yleensä aina nimenomaan ikävällä tavalla. Vaikka ihminen voi vaikuttaa moniin valintoihinsa, joskus ei ole kykyä tai voimia tehdä parhaita valintoja. Eikä kaikille jaeta samanlaisia kortteja elämänsä alkuun.
Olisi vielä varmaan jotain lisättävää, mutta nyt tuli uni silmään. Kiitos näistä ajatuksia ruokkivista kommenteista!
Leonida:
VastaaPoistaMusta on upeaa, että täällä lootassa käydään mielenkiintoisia keskusteluja, ihan ehdottomasti tämän homma suola :) Kiitos sinulle ja kaikille muillekin sanaisen arkkunsa avanneille.