Henkilökohtainen palkinto-ohjelma sai alkunsa siitä, että kesäloman loppupuolella mietin, että kun loma loppuu niin lapsilta loppuvat kivat kesäiset jutut. Ajattelin, että voisin suunnitella lapsille kivoja ylläreitä syksyyn. Kun olin hetken aikaa kuljettanut poikia kavereille leikkimään, uimakouluun, leikkinyt, pelannut fudista/sählyä, askarrellut ja sortunut ostamaan leluja, tajusin kuka oikeastaan on vailla palkinto-ohjelmaa. Äiti. Minä. MINÄ!
En pidä syksystä. Minulle syksy ei ole uuden alku vaan luopumisen aika. Syksyllä joudun luopumaan kesästä -valosta ja lämmöstä. Kuulaiden syyspäivien jälkeen jään rämpimään pimeää välitilaan, jossa ei ole mitään. Paitsi loskaa ja pimeyttä. Ja vain odotus kylmästä ja lumesta, toive hiihtosäistä ja ehkä helmikuussa auringon pilkahduksesta. Tarvitsen ehdottomasti henkilökohtaisen palkinto-ohjelman. Palkinto-ohjelman avulla yritän selvitä läpi syksyn.
Palkinto-ohjelmani on suureellinen. Aion sijoittaa (huomaa termi) satojen eurojen kenkiin, tuhansien eurojen laukkuihin ja litkiä Pinacoladaa (jota en osaa edes kirjoittaa oikein) palmurannoilla.
...
Ja sitten reality check.
...
(En käytä korkokenkiä, vielä on tuoreessa muistissa automatka, jolla oksennusta roiskui käsilaukulleni, mies kostaa kaikki pakoretkeni Bahamalle rankalla kädellä).
Otetaan askel taakse päin.
Lähden aluksi siitä, että kerran kuussa teen jotain itselleni todella mieluista. Tai sitten vaikka hankin jotain ihanaa vain itselleni (ei kotiin, ei lapsille). Jos saan jotenkin mieheni mukaan kuvioihin, hyvä niin. Mutta tämä on minun henkilökohtainen ohjelmani. Vain minun. Keskityn vain itseeni. Ja oikeastaan tämäkin on lähes suureellista (Heti tulee mieleen, että entäs pojat. Mutta kyllähän he ulosmittaavaat voimat minusta viimeiseen pisaraan. Ja melkein rahatkin.)
Palkinto-ohjelma toteutui jo loman lopuksi. Yhdessä miehen kanssa. Saimme anopin avustuksella 24 tuntia lapsivapaata aikaa. Kävimme kesäteatterissa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä.
Elokuussa olin Leonidan kanssa Intohimona Askartelutapahtumassa. Shoppailtiin ja lounastettiin. Oli ihana päivä. Tällaista tarttui mukaan:
Hyvästä alesta ATC-kirja, muotit Fimon työstöön, kulmaleikkuri, vähän papereita, jouluinen embossaustasku, jonka päällä metallivärit. Alimmaisena lokerikko, josta tulee poikien joulukalenteri (ja taas lipsahti hetkeksi fokus itsestä lapsiin).
Palkinto-ohjelma ei tarkoita sitä, että kerran kuussa shoppailisin reippaasti askartelukamaa. Optio on jo käytetty (ei silti tarkoita ettenkö hankkisi jotain). Syyskuun palkinto on jo suunniteltu. Pöytävaraus kahdelle ravintolaan, jossa olen jo pidempään halunnut käydä.
Palkinto-ohjelmani on saanut avustusta. Elokuussa olin poikien kanssa yökylässä hyvällä ystävälläni ja hän oli menneiden synttäreitteni kunniaksi varautunut kakulla ja lahjoilla. Ihana yllätys! Ja katraan sammuttua istuimme viinilasillisten äärellä jutustelemassa kaikessa rauhassa.
Ihant pinkit lahjat
Keskimmäinenkin on kantanut kortensa kekoon, hän teki minulla lahjaksi ison rasian pienille tärkeille tavaroille :)
Aarrepiilo, jossa on lahjanarukin
Ihanaa, kiitos! Kopioin tämän itselleni innosta kiljuen. Saatan selvitä tästä syksystä jee! (Ja Stadi scrappejä en laske tähän mukaan.)
VastaaPoistaMäkin voin osallistua sun palkinto-ohjelman toteuttamiseen jollain tavoin. Lähettäis esim. joskus tyttöporukalla syömään tai teatteriin tms.(Unohtamatta tietty sitä, että shoppailukin on kivaa yhdessä:)
VastaaPoistaKiala: ehdottomasti jokainen äiti tarvitsee palkinto-ohjelman.
VastaaPoistaJa se jolla on kanttia sanoa, että paras palkinto on saada olla lasten kanssa, voi tulla muutamaksi tunniksi meille nauttimaan ;)
Mirka: Kannatetaan! Osallistu ihmeessä. Yhdessä vaiheessa jo Haltiakummin kanssa spekuloitiin, että olisiko aika lisätä Kätsyjen toimenkuvaan alkoholipitoisten virvokkeiden nauttiminen? Jonkun hiukopalan kera. Ja teatteri sopii myös.
Ja pikaehdotus on Sunrise avenuen keikka la 8.10.
Voi màkin kuulun tuohon joukkoon, joille syksy on vain masentava totuus siitò ettà kesò on loppu ja pitkà pimeys edessà. Tosi kiva, kun olet keksinyt tuon hauska palkonto-ohjelman. Pidà kiinni siità....vaikka koko vuosi :)
VastaaPoistaMulla on kans palkinto-ohjelma, se on viikottainen. Se on oma muutaman tunnin vapaa joka viikko. Käyn kampaajalla, hoidoissa, leffassa, tapaamassa kavereita, kahvilassa, shoppailemassa. Lähden aina pois kotoa vapaalla.
VastaaPoistaMeillä mies taitaa tarttee ohjelman syksyyn. Hänelle syksyt ovat vaikeita.
t: Rusthollarin mamma
Täällä ryhdytään myös matkimaan heti loistavaa ideaa! Kaipa se meillä äiti-ihmisillä on usein "vikana" ettemme muista enää itseämme kaiken muun muistettavan jälkeen:)
VastaaPoistaja minäkin inhoa syksyä:(
Muistathan postata meille palkinnoista;)
Itse tykkään kyllä syksystä ja vuodenajan vaihteluista. On syksyssä kuitenkin se masentava harmaakin puolensa...
VastaaPoistaItsensä palkitseminen on oikein hyvä idea! Taidankin merkata loppuvuoden Minä Itse-päivät kerran kuussa kalenteriin heti! =)
Rusthollarin mamma: viikottainen oma aika kyllä kuulostaa aivan ihanalta. Minä en vielä siihen kykene, mutta ehkä ensi vuonna, kun lapset toivottavasti pääsevät takaisin omaan päiväkotiin.
VastaaPoistaRiikka: On se niin, että usein äidit unohtavat itsensä. Hoidettavien lista on niin pitkä, että harvoin ehtii siihen minä kohtaa lainkaan.
Mua on itseäni välillä suorastaan naurattanut, että kaupassa aina mietin esim. omien kenkien ja vaatteiden suhteen, että tarvitseko ja raskinko ostaa. Samaan aikaan kaapit notkuvat lastenvaatteita :)
Ciacy: Jos tässä pääsen hyvin toteutukseen, niin voin jatkaa koko vuodenkin ja ehkä peräti kahdesti kuussa.
Koo: Minä Itte päivät vaan kalenteriin! :D
Loistavaa ja ansaittua todellakin! :-)
VastaaPoistaHyvä, kun pidät itsestäsikin huolta. Ihana lahja pojalta.
Loistoidea tuo palkinto-ohjelma! Sellainen on kyllä tarpeen syksyllä ja talvella. Ja keväällä ja kesällä.
VastaaPoistaMuista raportoida palkinnoista!
Joo, joku Kätsy-ilta olis kiva! Mutta askartelemaankin pitäis päästä jotenkin, kun en saa täällä kotona tehtyä juuri mitään.