Toppaa tarpeeseen ja turhuuteen

Seikkailut sopivien toppien hankkimiseksi jatkuvat. Kuopus peri keskimmäiseltä Remun ja Ticketin toppahaalarit, mutta Ticket oli auttamattoman suuri. Päätin hankkia kokoa pienemmän Ticketin siltä varalta, että tulee taas kylmä talvi. Meillä vältellään pienillä kerrospukeutumista viimeiseen saakka (ei villaa, ei fleeceä). Koko viime talven pärjäsimme ilman välikerrosta.

Eipä ollut Ticketissä juuri värejä valittavaksi, viime vuonna kuopuksella oli oliivi ja peritty on se voimakas sininen. Jäljelle jäi vain tummanruskea, josta en erityisemmin pidä. Päätin katsastaa käytetyt (toiveissa oli turkoosi) ja huutiksestahan päätyi meille tuli ihan uudenveroinen haalari. Ei löytynyt turkoosia.

Koko vaikuttaa varsin hyvältä, on todella muhkea haalari ja itse asiassa tykkään väristäkin. Ja kuten kuvista näkyy, niin kelpaa uudelle omistajallensakin. Ja tähän sopii meille rakas Ransu-hattukin.

Kävin H&M:ssä ihan muissa asioissa ja tangossa roikkui huumaavan turkooseja toppiksia. Ei ollut mitään varsinaista tarvetta. Olen pitänyt itseni viime aikoina hyvin kurissa sen suhteen, etten osta lapsille vaatteita kuin tarpeeseen. En ostamisen ilosta tai nautinnosta. Enkä halua harrastaa shoppailua, paitsi ikkunaostoksia. Tällä kertaa lankesin ansaan ja kävelin kaupasta ulos toppiksen ja siihen sopivan pipon kanssa.

Hyvin ovat H&M:n markkinointimiehet homman suunnitelleet. Tämä takki on niin ihana ja edullinen, että vakaasti harkitsen, että kipaisen hakemaan esikoiselle samanlaisen tai oranssin. Ja myyntimiesten suunnitelmien mukaisesti piponkin vielä. Ja jos en osaa päättää kumpi väri on kivempi esikoiselle, niin voihan noin halpoja takkeja ostaa kaksikin :)

H&M on ihan kuin Ikea, aina poistuessa on kassillinen kamaa, jota et edes tiennyt tarvitsevasi. Nostan hattua konseptille. Täytyy pysytellä poissa kaupasta tai lähettää mies asiolle ostoslistan kanssa, hän on immuuni heräteostoksille vaatekaupassa.

Ja nyt säntäämme uimakouluun.

Mukavaa sunnuntaita!