3. toukokuuta 2014

Menoviikko

Aika vauhdikas viikko. Töissä olen hoitanut samaan aikaan:
-Tilauksen ja asiakastapaamisen suunnittelua Aasiaan
-Tarjouksen teon Eurooppaan
-Toiselle asiakkaalle Aasiaan järkkäsin esittelyn tuotteesta asiakkaan tiloihin (olikin vähän kinkkisempi juttu, koska tullauksen takia en pystynyt tekemään toimitusta, vaan kamat piti haalia mikä mistäkin)
-Esityksen yhdelle asiakkaalle etänä

Kaikki pärskimisen säestämänä.

Olen ollut modernin teknologian huippukäyttäjä. Ollessani puhelinpalaverissa hoidan chatin välityksellä toista projektia aina ehtiessäni. Kun Aasian tuote-esittelyn valmistelu tökkäsee, niin otan kännykälläni videon siitä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Uploadaan videon pilveen, josta kolleega Aasiassa saa sen. Kaikkea kolmea en vielä pysty samaan aikaan hoitamaan.

Vapaallakin on riittänyt aktivisuutta. Tiistaina olin keilaamassa. Keilaseurana oli esikoinen ja ystäväni poikansa kanssa. Otimme turnauksen äidit vastaan pojat. Pojat olivat varsin tyytyväisiä, koska kuvittelivat voittaneensa. Oikeasti tietenkin äidit voittivat, mutta eihän meidän nyt tarvitse sitä pojille kertoa - riittää että netissä paljastaa tilanteen oikean laadun :)

Oli mukava ilta. Esikoinenkin tykkäsi keilauksesta. Ilta huipentui pizzalla ja jätskillä käyntiin. Pitääkin mennä keilaamaan koko perheen voimin.

Keilahallin sisääntulo oli hieno.
Yläreunasta tuli jotain höyryä, johon pystyi heijastamaan kuvia. 
Siitä vain keilapallojen läpi keilaamaan!

Sitten vietettiinkin vappuaattoa ja -päivää. Perjantaina oli vuorossa aikuisten ilta. Olimme miehen kanssa teatterissa. Musikaali-ilta, ihanaa!


Tarzanmusikaali oli hieno. Tanssijat tekivät upeaa työtä. Lavasteet toimivat. Päärooleissa oli taitavia laulajia. Erityisesti mieleen jäi Tarzanin äiti ja paras ystävä. Tarzan itse jäi mielestäni äitinsä ja ystävänsä varjoon. Oli ihana ilta! Suosittelen Tarzania. Teatterissa oli muuten todella paljon lapsiakin -etenkin poikia. Luulen, että meidänkin pojat olisivat tykänneet Tarzanista.

Teatterissa teki mieli jotain pientä hyvää. Leivokset näyttivät aivan liian suurilta -eivätkä edes kovin houkuttelevilta. Kakkutikkarit olivat rantautuneet teatteriinkin. Niinpä otimme sellaiset. Jestas ne olivat hyviä. Sisällä oli täydellisesti kostutettua sacherkakkutaikinaa, jossa maistui myös aprikoosi. Nyt kyllä tekisi mieli kokeilla tehdä noita itse.


Tulimme illalla puoli kymmeneltä kotiin. Mietimme, että ovatkohan lapset jo nukkumassa. Eivätpä olleet. Esikoinen oli paistamassa lettuja.


Meno jatkuu. Hra Kepponen ja keskimmäinen lähtivät taekwondoon, esikoinen kaverilleen ja minä lähden kohta viemään kuopusta kaverinsa synttäreille. Huomenna lähdemme kuopuksen kanssa lounaskyläilemään. Sunnuntaina aion mennä nukkumaan jo klo 21, jotta jaksan ponnistaa ensi viikkoon.

Mukavaa viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. No huh, kyllä sulla riittää menoa ja vauhtia! En kyllä jaksaisi olla koko ajan menossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut niin hiljainen alkuvuosi, kun olen sairastellut, että nyt tuntuu ihanalta päästä vähän menemään ja ystävien pariin. Pojat ovat olleet kanssa varsin innostuneita retkistä, kun koko talvena emme tehneet mitään.

      Siitä huomaan ikää karttuneen, että vaikka mieli tekisi viettää menevää elämää, niin kroppa haraa vastaan :( Selvästi tarvitsen aiempaa enemmän lepoa ja rentoutumista.

      Poista