12. heinäkuuta 2022

Fitzroyn paratiisisaari

Palaan vielä keväiseen Australian matkaani parin postauksen verran. Matkakohteenani oli pääosin Sydney, jossa asuin ystäväni Marjukan ja hänen perheensä kotona. Meillä on ystävyyttä takana kohta 42 vuotta. Sydenystä lensimme Queenslandiin Cairnsiin päästäksemme snorklailemaan Suurelle Valliriutalle. Koko päivän snorklausretkestä kirjoitin jo aiemmin täällä: Suuri Valliriutta.

Toiseksi Great Berrier Reef retkeksi valitsimme rennomman reissun Fitzroyn saarelle. Saarella voi ainakin patikoida, snorklata ja osallistua lasipohjaveneretkelle. Saarella toimii myös hotelli, ravintola ja kauppa. 


Hotellimme uima-altaalla olin kuullut, että Fitzroy ei ollut yhtä hyvä snorklauspaikka kuiten ulkoriutat, joilla olimme jo vierailleet. Ensimmäisen snorklauksen perusteella olin aivan samaa mieltä. Toisella snorklauksella osuimme parempaan paikkaan ja snorklaus oli tosi hienoa.

Maisemaravintola

Viiniä ja rentoilua rantabaarissa

Fitzroyn sademetsää

Yhtenä päivänä lähdimme jokiristeilylle Port Douglasista. Toiveissa oli nähdä alligaattoreita. Yhtään ei näkynyt. Veneen kippari sanoi syyksi sen, että jokivesi on vielä niin lämmintä, että alligaattorit pysyttelevät päivisin vedessä. Olisimme saattaneet muuten olla pettyneitä risteilyn antiin, mutta risteilyn hintaan kuuluvat tapakset ja jättimukilliset kuoharia pehmittivät meidät :) Jokiristeily ei pärjännyt vertailussa lainkaan Suurella Valliriutalla snorklailulle, mutta ihan sympaattinen kokemus.

Joen mangrovemetsänäkymiä


Yritin kuvailla mangrovemetsän juuristoa

Minusta mangrovemetsät ovat samaanaikaan hienoja ja myös pelottavia. Juurikin sellaisia saalistavien krokotiilien ja myrkyllisten sammakoiden piilottelupaikkoja. 

Wikipedia kertoo seuraavasti mangrovesta: 

"Mangrove tai mangrovesuo on puiden ja pensaiden muodostamaa tiheää kasvillisuutta, jota kasvaa trooppisilla tai subtrooppisilla runsassateisilla alueilla merenrannikoilla ja jokisuistoissa. Tavallisesti sitä esiintyy rannoilla matalassa vedessä ja vuorovesien vaihteluvyöhykkeellä, kuitenkin suojassa voimakkaimmilta aalloilta. Kasvualustana on hiekka tai lieju, jota kasvillisuus sitoo tehokkaasti Mangroven katsotaan yleensä muodostavan oman biominsa."

Jokiristeilyllä. Päivä oli kuuma ja kostea, mikä näkyy minun kostuneista hiuksistani

Australiasta riittää kirjoitettavaa vielä yhteen juttuun. Ihan mielettömän paljon ehdin kokomaan ja näkemään kahdessa viikossa. Marjukka on lomaillut perheensä kanssa Suomessa ja tapasimme nopeasti vielä tällä viikolla ja Marjukka sanoi, että tule uudestaan Australiaan ja mennään snorklaamaan Uuteen Kaledoniaan. Minä, joka en ikinä edes haaveillut matkasta noin kauan, aloin miettimään, että voisinko kenties mennä velä toisenkin kerran elämässäni Australiaan. Lähitulevaisuudessa ei ole lomaa eikä rahaa, mutta kenties tulevaisuudessa.

Edelliset Australian postaukseni:
Australian ruokia osa 2/2
Sydneyn keskusta
Sydneyn rantoja
Suuri Valliriutta

10. heinäkuuta 2022

SicaPellen yhdeksän ruokalajin menu

Kesäkuussa kävimme yhdessä ystävieni Marjukan ja Kirsin kanssa Loviisan avoimet puutarhat tapahtumassa. Olimme alustavasti sopineet, että lounastamme Loviisassa ja sitten menemme ystäväni mökille ja laitamme siellä jotain helppoa iltapalaa lähikaupan antimista.

Harmillisesti vierailupäivämme oli sateinen ja Marjukka alkoi ehdottelemaan, että mitäs jos mentäisiin syömään oikein kunnon "lounas" Porvoon SicaPelle-ravintolaan. Olimme liikkeellä niin erikoiseen aikaan, että pöydän varamaan ex-tempore onnistui. SicaPelleen siis!

"SicaPelle perustettiin vuonna 2012 kunnioittamaan elämäniloa, erinomaista ruokaa ja viiniä, rohkeutta, luovuutta ja ennen kaikkea Ville Vallgrenin lemmikkipossua, SikaPelleä."

Tällä hetkellä SicaPelle tarjoilee yhdeksän ruokalajin menua. Niin ja päälle tulee muutama keittiön tervehdys. Aikaa illastamiseen neuvotaan varaamaan vähintään 3,5 tuntia. Meillä meni hieman enemmän aikaa. Yleisesti ottaen, en oikein pidä noin pitkistä illallisista. Ystäväni Marjukka asuu Australiassa ja me emme olleet tavanneet kolmistaan kolmeen vuoteen, joten tässä porukassa pitkä illallinen hujahti nopeasti. Ruoka oli hyvää, samoin viinit ja juttua riitti. Kokemus oli erinomainen!

Sitten ruokiin.

Illallinen aloiteltiin loungessa istuskellen. Tilasimme lasilliset proseccoa keittiön tervehdysten kaveriksi.

Keittiön tervehdykset: vasemmalla retiisit muurahaisilla, hanhenmaksaa ja Sicapellen miniversio toast Skagenista. Kaikki olivat erinomaisia.


Minä kysyin ennakkoon, että miltä muurahaiset maistuvat. Kuulemma sitruunaiselta ja se piti paikkansa. Muurahaiset oli hankittu kotimaiselta muurahaistarhaajalta. Kaikenlaista sitä tästä maasta löytyykin! Alkupala oli mukavan raikas ja hapokas ja todellakin jotain jota en ollut ennen maistanut


Menu

Kokki valmisti tietyt alkupalat aivan vieressämme

Ensimmäinen alkupala - kampasimpukka
Minulle kampasimpukka maistuu aina, perushyvä annos.

Toinen alkupala - Beetroot. Punajuurta ja vuohenmaitojuustoa. Erinomainen annos. Ystävieni mielestä, ehkäpä koko aterian paras annos.

Chawanmushi. Näin kolmen viikon jälkeen muistan juuri ja juuri syöneeni tämän. Maku oli muistaakseni mieto.

Ja vielä yksi alkupala - perusrisotto. Tykkäsin!

Sitten oli pääruuan vuoro: ruijanpallasta. 
 
En usko, että olen ikinä syönyt niin hyvää valkeaa kalaa kuin tämä annos. Aivan taivaallista! Kirsi ei jaksanut millään syödä loppuun omaa kalaansa. Päätin pilata vaikka koko loppuruokailuni ja söin Kirsinkin kalan loppuun. Beurre Blancia oli maustettu villiyrteillä, pääosin ketuleivällä. Tämä annos menee parhaimpien syömieni annosten top-listalle.
 
Todella pehmeää kanaa. Hyvää, mutta kas kummaa - en jaksanut syödä, kun ahnehdin kaverinkin kalan. Valinta oli tosin aivan oikea :)
 
Välijuusto - Brie ja raparperia. Tämä oli ainoa annos, josta en pitänyt

Jälkiruoka. Tykkäsin, mutta olisi minusta saanut olla hieman enemmän makeutta.
 
Saimme katsella, kuinka kokki kokosi jälkiruuat meille
 
Se, että jäin kaipaamaan jotain makeaa, korjaantuikin keittiön viimeisillä tervehdyksillä. Se, että jälkiruoka ei ollut niin makea, oli selvästi suunniteltu juttu. Pienet makeat tervehdykset oli erinomaiset.
 
Luulin näitä marengeiksi, mutta ne olivatkin ihanan pehmeät.
 
Marmeladit

Palvelu oli todella ystävällistä ja hyvää eikä mitenkään jäykistelevää. Menu oli erinomainen ja joukossa oli aivan huippuannos (ruijanpallas) ja yllättävä uutuus (muurahaiset). Joskus olen syönyt sellaisen piperrys pitkän menun, että maha ei ole täyttynyt. Tämä menun kanssa ei ollut sellaista ongelmaa. Minusta SicaPellen illallinen toimii vaikka koko kesän kohokohtana tai vuosipäiväjuhlana.

Nostan hattua SicaPellen yrittäjille ja keittiöhenkilökunnalle. He ovat saaneet kasaan sydämellisen ja mutkattoman palvelun kokonaisuuden. Menussa on kunnianhimoa, mutta ei liikaa kikkailua.

Luterilainen kotikasvatus alkaa puskea pintaan ja minua jo hieman nolottaa, kuinka olen nauttinut elämästäni ihan kaksi käsin kahmien erilaisia elämyksiä ruuasta matkoihin ja luontoon. SicaPelle-elämyksen jälkeen olen nautiskellut lomaviikon Pohjois-Italian maisemista ja syönyt viikon eri ravintoloissa. Voin puolustella, että kyseessähän on ollut minun 50v juhlavuosi. Punttien tasaamiseksi minulla on edessä heinäkuun "governance week", jolloin fasilitoin yksin päätäntäpalaverit. Palaverien investointipäätökset liikkuvat tyypillisesti useissa miljoonissa, joten valmistelujen laatu pitää olla hyvä. Kunhan ponnistelen läpi ensi viikon, niin sitten minulla on kolmen viikon loma. Alunperin se piti viettää tehden ei mitään, mutta nyt erilaista ohjelmaa onkin kertynyt runsaasti. Todellakin first world problems, että olen saanut niin paljon kutsuja sukulaisten ja ystävien luokse vierailuille ja juhliin.

Tavoitteenani on kuitenkin se, että toisin kuin viime vuonna, niin tänä vuonna loman jälkeen on kyettävä töihin eikä soiteltava pomolle, että en jaksakaan vielä tulla :) Viime kesänähän soitin pomolle, että pidän loput säästössä olevat lomapäivät, koska olen niin väsynyt lomailusta, että on aivan pakko hieman levätä :)

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

6. heinäkuuta 2022

Lomaterkkuja Pohjois-Italiasta

Kaksi asiaa ovat päällimmäisenä lomafiiliksissä: täällä Garda järven pohjoisosassa on aivan järjettömän kuumaa ja hyvin, hyvin kaunista.

Soitin juuri vaarille, joka kertoi, että Pohjois-Italiaan on julistettu hätätilanne kuumuuden vuoksi. Lämpötilat ovat pitkälti päälle 30 ja aurinko nousee 5:30 ja laskee täällä vasta klo 21, joten porotusta riittää.

Kuumuudesta huolimatta olemme yrittäneet retkeillä. Olemme käyneet upeassa Malcesinessä. Tutustuimme siellä vanhaan linnaan kaupungin lisäksi. Niin oli hikinen päivä, että uuden cross body käsilaukkuni hihna päästi oranssia väriä valkoiseen t-paitaan 😆😆😆

Malcesine

Pitkän, kokopäivän retken teimme Venetsiaan. Jouduimme odottelemaan paahteessa paikallisopasta ja kuopus meinasi sulaa jo lähtöruutuun. Onneksi Venetsian kujat tarjosivat varjoa. Päivän huipentuma oli ehdottomasti gondoliajelu. Kerrankin löytyi kulkuväline, joka on mitoitettu meidän perheelle. Gondoliin mahtuu kuljettajan lisäksi viisi. 

Koko perhe gondolissa

Lomakohteessamme on hyvin kaunista. Garda järvi kimmeltää sinisenä ja turkoosireunaisena ja sitä reunustavat jylhät vuoret. Pensaat kukkivat ja vanhassa keskustassa on paljon kukkia. Täällä tulee usein lyhyitä sadekuuroja, joten istutukset selviävät hyvin.

Hurmaava lähiranta

Gardajärvi



Minä pulahda takaisin kirkkaaseen ja raikkaaseen Gardajärveen. Arrivederci! 

3. heinäkuuta 2022

Kesäkohdevinkki: kansallisromanttinen Visavuori

Monen vuoden ajan ystäväni Leena on sanonut, että hän haluaa ehdottomasti viedä minut tutustumaan kuvanveistäjä Emil Wikströmin erämaa-ateljeekotiin Visavuoreen. Toukokuussa, kun kävin yökyläilemässä Leenan luona, teimme vihdoin retken Visavuoreen.

Visavuori on Suomen ensimmäinen eräämaa-ateljee, se on rakennettu vuosina 1893-1912 Sääksmäelle. Wikström oli suomalaisuusaattessaan ja kansallisromanttisuudessaan varsinainen edelläkävijä siis. Visavuoren jälkeen on rakennettu Tuusulanjärven taitelijakodit ja Gallen-Kallella.


Tervetuloa Visavuoreen!

Visavuoren tyyli on jugendia

Wikström oli Suomen taiteen kultakauden tunnetuin kuvanveistäjä. Hän oli köyhän leskiäidin lapsi, jonka ainutlaatuiset kyvyt huomattiin työelämässä Turussa ja paikallisten mesenaattien avulla Wikström pääsi opiskelemaan kuvataiteita Turkuun ja myöhemmin Helsinkiin. Senaatin Stipendin turvin hän opiskeli Wienissä, josta hän siirtyi Gallen-Kallelan houkutteleman Pariisiin. Wikström voitti 1893 kilpailun Säätytalon päätykolmion suunnittelussa.  Wikströmin tunnetuin työ on Helsingin rautatieaseman patsaat, viralliselta nimeltään lyhdynkantajat ja paikallisittain pallopojat. Wikström teki paljon myös tilaustöitä yksityishenkilöille.

Kurkistetaanpas sitten sisälle Visavuoreen

Salonki. Raju valon ja varjon kontrasti vaikeutti kuvaamista

Wikströmin valmistama penkki ja suunnittelema takka


Ruokailutilassa tuvan penkki ja kaappi, tekstiileinä yksinkertaista pellavaa. Minusta niin kaunis kokonaisuus.

Wikströmille myönnettyjä arvomerkkejä

Euroopan matkailijan matkalaukku

Emil Wikström oli erittäin kiinnostunut tähtitieteestä ja ateljeen yläpuolelle hän rakennutti tähtitornin, jossa oli iso kaukoputki. Perheessä harrastettiin musiikkia ja Wikströmin veli kouluttautui urkujen rakentajaksi. Veli teki Emilille urut Visavuoreen. Tuon ajan hengen mukaisesti, jolloin kaikenlaista sivistystä vaalittiin ja kunnioitettiin, myös puutarhan hoito kuului sivistyneistön puuhiin. Visavuoressa on ajan muodin mukainen viherhuone.

Parvi, jossa urut

Viherhuoneen kulma

Kuvanveistäminen vaatii paljon tilaa sekä myös tekniikkaa. Oli mielenkiintoista lukea museon opasteista millaisia vempeleitä Wikström käytti. Kuvanveiston ohella Wikström oli kiinnostunut valokuvauksesta ja hänellä oli oma pimiö.

 
Wikströmin äiti ja anoppi

Pimiö


Pihapiiriin kuuluu toinekin rakennus, sauna ja huvimaja sekä tietenkin puutarha.



Visavuorelta on komeat järvimaisemat aavalle lahdelle

Orvokit peittivät kalliota

Vierailullemme sattui ehkä se kevään voimakkaimman vaaleanvihreä päivä. Se päivä, kun luonto on sellainen neonvihreä.


Visavuorin on ihastuttava kokonaisuus kaunista luontoa ja menneen ajan kulttuurikotia. Suosittelen! Visavuoren yhteydessä toimii kahvila sekä pilapiirtäjä Kari Suomalainen tuotantoa esittelevä näyttely. Meillä jäi molemmat koestamatta. Ehkä sitten seuraavalla kerralla ehdimme käydä niissäkin.