Ystäväni Ilona on innokas ja taitava sienestäjä ja olimme sopineet Ilonan kanssa, että hän tulee meidän maalaismummolaan kartoittamaan sieniämetsiä. Perjantaina suuntasimme Ilonan kanssa kohti maalaismummolaa. Ajelen aina Kehä III kautta mökille. Perjantaina hain Ilonan kyytiini ja luontaisesti ajelimme länsiväylää pitkin Kirkkonummelle. Tämä erilainen reittivalinta mahdollisti näppärästi poikkeamisen Kirkkonummen Maatilapuodissa.
En ole aikaisemmin käynyt sisällä Kirkkonummen Maatilapuodissa, vaikka tuollaiset paikat viehättävät minua suuresti. Tein hieman ostoksia ja kaikki tuotteet olivat hyviä, joten palaan varmasti Maatilapuotiin.
Tuoretta syksyn satoa
Tyrniä, luumuja ja pikkukurkkuja
Hilloja sekä minulle aivan uusia jauhoja kuten hernejauho ja härkäpapujauho
Mielenkiintoisia sooseja, kuten siipisoosi. Ehkä haen sen myöhemmin kokeiluun.
Sisällä toimii kahvila, jonka vitriini notkui useita houkuttelevan näköisiä kakkupaloja ja tuoretta oman leipomon pullaa sekä täytettyjä sämpylöitä. Ostin sämpylöitä kaupan puolelta mökille ja ne olivat tosi hyviä. Valitsin itselleni uuden marjaisan ja vähemmän sokerisen limun sekä kinuskipähkinätartaletin. Kyllä maistui!
Marjalimonadi ja kinuskipähkinätartaletti
Maatilapuodin pihalta ostimme mukaan pari palaa loimulohta lauantain ruuaksi ja lähdimme mökille lämmittämään saunaa. Meiltä molemmilta suositukset Kirkkonummen Maatilapuodille.
Olisi pitänyt ostaa mökille pari tälläistä kuivakukkakimppua!
Työkaverini Otilia tuli myös saunomaan, uimaan ja syömään. Iltapala oli erinomainen ja ilmestyi minulle valmiina pöytään. Ilona oli leiponut jo kotona herkullisen kanttarellipiiraan ja Otilia toi salaatin mukanaan. Ilonan sienipiirakassa maistui kanttarelli hyvin. Usein kokemukseni on ollut, että kanttarelli ei maistu tarpeeksi. Jos saan vielä hankittua kantarellejä lisää, niin teen piirakankin. Jälkkäriksi oli myöskin Ilonan leipomaa omenapiirakkaa.
Todettiin, että nyt on niin hyvää ruokaa, että tämä vaatisi viiniä. Onneksi apella oli ;)
Aamupalan jälkeen lähdimme Ilonan kanssa kartoittamaan aluetta, jonne appiukkoni itse lähtisi ensimmäisenä etsimään sieniä. Minä löysin yhden matoisen tatin ja se oli ainoa löytömme. Meitä ei harmittanut tilanne, koska löysimme erinomaisen mustikkapaikan. Toivottavasti ensi kesänä sinne tulee hyvin mustikkaa ja pääsen sinne marjastamaan. Poimimme mustikoita ja hieman puolukoitakin.
Eväsjuomana ruusulimpparit. Ilona ei ihastunut tähän samalla lailla kuin minä
Vaihdoimme paikkaa lähemmäs mökkiä ja jatkoimme sienten etsintää. Olisimme jatkaneet haeskelua vielä pidempäänkin, mutta alkoi satamaan. Lähdimme tietä pitkin kohti mökkiä ja yhtäkki taivas kuin aukeni ja vettä satoi kaatamalla ja aloimme hakea metsästä sopivaa sateensuojaa. Silloin Ilona huomasi yhden pienen kantarellin ojan reunalla.
Saimme vähän saalista sateesta huolimatta
Sienestys jäi kesken, kun sade meni takista lävitse. Palasimme takaisin mökille märkinä mutta tyytyväisinä. Illan ohjelmana oli saunomista ja syömistä. Tehopakkaus Ilona oli tehnyt mukaan myöskin kantarellirisoton, jota söimme lohen kanssa. Ilonalla oli mukana virveli ja hän kävi ahkerasti yrittämässä kalastaa laituriltamme. Joku asia nyt sentään piti paikkansa. Ei meidän mökkijärvestä tule kalaa. Mato-ongella saa pikkusärkiä ja joskus hyvällä tuurilla pienen pienen ahvenen. Aikaisemmat olettamukset, että mökin läheltä ei löydy mustikoita eikä sieniä, on nyt osoitettu vääriksi. Kiitos siitä kuuluu Ilonalle!
Taivaallisen hyvää ruokaa.
Valokuvaus alkaa olla jälleen vaikaa, koska illalla otetuista kuvista katoavat kaikki värit
Sunnuntaina söimme vielä brunssin ennen kotimatkaa: sämpylää, ohut munakas, pekonia, kesäsipulia ja kantarelleja sekä jälkkäriksi omenapiirakkaa. Ilona teki kaiken, minulle jäi tehtäväksi tehdä cappucinot.
Oli mahtava viikonloppu! Tuli ulkoiltua, löysimme marjoja ja sieniä, saunoimme, tapasimme Otilian. Minä koen ikuisen kokkauksen ajoittain aika raskaana, joten minullehan oli luksusta päästä Ilona erinomaisten kokkausten ääreen. Tämä mökkiviikonloppu oli poikkeuksellisen rentouttava.
Kivaa alkanutta viikkoa!
Lapissa kasvaa vaivaiskoivuja paljon, mutta Saana on tunturikoivujen vyöhykettä
