22. tammikuuta 2023

Jälkijoulu

Viikko sitten meillä vietettiin jälkijoulua. Meiltähän peruuntui suvun yhteinen jouluillallinen, koska jouluviikolla meillä oli tarjolla sekä koronaa että vatsatautia. Jälkijoulukaan ei tuonut koko porukkaa yhteen, vaari oli harmillisesti sairaana.

Meillä on vieläkin joulukuusi olohuoneessa, koska säästelimme sitä jälkijouluun. Ensin ajattelin, että syömme uuden kierroksen jouluruokia, mutta eihän niitä ollut enää kaupassa ja päädyimme kevyempään tarjoiluun. Tilasin vakkarileipomosta kinkkupiirakan ja innostuin samalla tilaamaan Runebergin torttuja. Vakioleipomollani on ehkäpä koko Suomen parhaimmat Runebergin tortut. Jos kerran on mahdollista kokeilla yhdistää joulu ja Runebergin päivä, niin eihän sellaista mahdollisuutta kannata jättää kokeilematta. Toki samalla juhlistettiin vielä marraskuiset synttärit.

Jälkijoulu-Runeberg-synttärit

Vieraina oli appi, Hra Kepposen veli perheensä kanssa ja Eeva-täti. Ihana Eeva-täti on myös meidän perheellemme kummitäti kahdessa sukupolvessa. Meillä oli vielä vähän joululahjojakin. Säästimme vaarin antamien isompien lahjojen avaamiseen jälkijouluun. Poikien suloiselle serkulle hankkimamme paketit odottivat häntä meillä. Serkkupoika sai kotona aattona joululahjat, isovanhemmillaan toisen satsin lahjoja ja meilläkin odotti lahjat. Monen talon lahjasijoitteluun nähden oli aivan ymmärrettävää, että poika oli harmitellut sitä, että joulupukki ei tuonut lahjoja mökille lainkaan.

 
Hra Kepponen sytyttää itsetehdyt mehiläisvahakynttilät

 
Suolaisena tarjoiluna oli kinkkupiiras, hedelmäinen leipäjuustosalaatti (meloneita, mustikoita, mansikoita) ja karjalanpiirakoita munavoilla. 

 
Käly oli pienen poikansa kanssa tehnyt tälläisiä söpöjä pikkutaloja


 
Hra Kepposen kanssa tehtiin jälkijoulua edeltävänä iltana 2 kpl valkosuklaajuustokakkuja. Edes yksi kakku ei mennyt juhlissa.

 
Kakun ennakoitua pienempää menekkiä selitti Runebergin torttujen lisäksi myös Hra Kepposen veljen ostama italialainen joulupanettone. Leikkaaminen oli hankalaa. Sisusta oli yllättävän mehevää.

 
Jälkkäritarjoilut

Suvun nuorin sai lahjaksi meiltä toivomansa Cluedo juniorin sekä shakin. Shakkia aloitettiin pelaamaan heti. Meidän perheessä shakkia osaa pelata kaikki muut paitsi minä. Kuopus pelaa huonosti, eikä isänikään taida pärjätä pojille. Keskimmäinen pelasi koronaan saakka shakkia kilpaa. Harrastus ei ole välittynyt Hra Kepposelta pojille, poikien taidot ovat peräisin koulun shakkikerhosta. Mutta näköjään kiinnostus shakkiin kulkee Hra Kepposen suvussa. Sitä on pelannut jokainen sukupolvi ja kohta on pelin saloissa sisällä myös tuleva koululainen.

Esikoinen opettaa shakkia serkulleen

Jälkijoulu onnistui hyvin. Koronan jälkimainingeissa isomman porukan yhteiset tapaamiset ovat jääneet aika vähäisiksi. Ehkäpä tähän saadaa korjaus kevään ja kesän myötä. Minä olen tulossa vanhaksi, olin jälkijoulun jälkeen aivan poikki. Maanantain työpäiväkin tuntui ihan loputtoman pitkältä. Mutta kaikki oli vaivan arvoista.

 
Parasta on, että suvussa on vielä tälläinen pienempi söpöläinen, jonka voi saada hetkeksi syliin!

 

8 kommenttia:

  1. Teillä pidetään yhteisiä tapaamisia suuressa arvossa, kun teillä on vuoden mittaan niitä useita. Hieno tapa!
    Nuo makeat tarjoilut tuovat katsellessakin veden kielelle.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojista on kiva, kun näkee sukulaisia ja vanhemmasta sukupolvesta myös. Minä olen se mahdollistaja sukupolvi välissä :D On nuo tapaamiset tietenkin ihania minustakin. Välillä (tai siis usein) laiskottaisi, eikä viitsisi järjestää. Sitten on kyllä hyvä mieli, kun on taas oltu yhdessä ja vähän juhlistettu jotakin. Meillehän juhlaksi riittää kakkukahvit tai yhteinen ateria :)

      Poista
  2. Jälkijoulu, siinä oli loistoidea koota suku, kun joulukokoontumisen estivät taudit.
    Puuhaa on varmasti noin suuren tapaamisen jäärjestely. Herkkua on siinä monta, ihan pöytä jo voisi notkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain piti keksiä, kun yhteinen joulu jäi toteutumatta. Koronan aikana ja sen jälkimainingeissa on ollut liian vähän yhteisiä tapaamisia. Toivottavasti nyt jatkossa enemmän.

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  3. Voi että mitä kaikkea ihanaa zoomailinkaan kuvistasi - miniatyyriset piparitalot on mainittava ensinnä ja jotenkin kuvien värimaailmakin huokuu lämpöä ja yhdessäoloa (paitsi vaari - voi ei... millä mielin oli, kun ei päässyt nytkään?)
    se on sitä AINEETONTA parasta!! Ja komppaan niin - järjestely ja kaikkien osapuolten aikatulujen sovittelu vie joskus innon.... Ihanaa, että teillä onnistui ja kiitos myös edellisestä postauksesta; Sarasota Keys aivan vieras, ennenkuulumaton ja nyt kun googlemapsiin menin... niin jo karttana huikea. Kiitos upeista kuvista, joiden avulla virtuaalimatka oli vieläkin täydellisempi.
    Nyt jäi mietintämyssyyn, että missähän se olikaan, kun olen kävellyt vastaavalla simpukkarannalla... siis pelkkiä simpukoita ja aika pistelevää ilman sandaaleita....
    Heleää helmikuuta kohden....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä todella harmillista, että vaari ei päässyt paikalle. Hän oli sinä päivänä niin huonovointinen, että ei itse varmaan lainkaan muistanut harmitella, että ei päässyt juhliin.

      Olen huomannut, että juhlajärjestely alkaa tuntua tässä iässä. Sunnuntaijuhlat ovat vielä siitä hankalammat, että ei jää yhtä päivää aikaa toipumiseen ennen työviikkoa. Silloin kun pojat olivat pieniä, niin otin yleensä vapaapäivän tai pari heidän synttärijuhlaputken yhteyteen. Saattaisi olla tarpeellinen nykyisinkin - jokaisen juhlan jälkeen keski-ikäinen tarvitsee lepopäivän :)

      Sarasota Keysin alue oli todella mukava. Minäkään en ollut kuullut siitä ennenkuin ystäväni osoitteli aamulla ajoreittiä minulle.

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  4. Loistava oivallus, että joulua voi viettää myös jälkijunassa. Yhdessäolo ja toki vähän ne herkutkin ovat tärkeintä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu on yleensä kerran vuodessa, mutta joillakin se voi olla vaikka kahdesti vuodessa :D

      Juhlan tekevät läheiset. Vaikka joulun tammikuussa <3

      Poista