26. syyskuuta 2021

Amatöörisienestäjän helpot vinkit

Minä rakastan sieniruokia ja tykkään sienestää. Sienestämisen suhteen taitoni ja onneni on hyvin rajoittunutta. Muutamilla äärisimppeleillä nikseillä olen joskus jopa saanut saalista ja löytänyt takaisin kotiin.

Mitä kerään:

Kerään vain sieniä, jotka voi valmistaa tai säilöä pelkällä paistamisella ja ovat helposti tunnistettavissa.  

  • Kantarelleja
    Erittäin helppo tunnistaa. Muutama vuosi sitten luin lehdestä, että metsissämme kasvaa myös valevahveroa, joka muistuttaa kantarelliä. En oli ikinä törmännyt valevahveroon. Yleensä löydän kantarellejä aika vähäisesti
  • Suppilovahveroja
    Suppilot ovat luottosieneni, koska niitä löytyy useimmista metsistä aika runsaasti. Ne kasvavat mättäinä. Kun löydät yhden, niin löydät hetken päästä monta lisää. Keltainen jalka helpottaa tunnistamista. Kävin Hra Kepposen kanssa sienimetsällä, löysin ensimmäisen suppilon ja annoin sen Hra Kepposelle ja sanoin, että poimi näitä. Hyvin sujui.
  • Lampaankääpä
    Mökin lähettyviltä löytyy muutamia yksittäisiä lampaankääpiä. Helppo tunnistaa laakeasta vaaleasta lakista, jonka alla on pillirakenne. Lyhyt jalka.
  • Tatit
    Tatit ovat jo minulle hieman haastavampi poimittava. Ne ovat usein löydettäessä aika matoisia. Pääasialliset tattilöydökseni ovat herkkutatteja. Sappitatti muistuttaa herkkutattia, usein sen jalka on kapea eikä sellainen muhkean pullea kuin herkkutatin ja jalan pinnalla tummanruskea verkkokuvio. Itse olen oppinut, että sappitattiepäillyn voi maistaa, se on pahanmakuinen. Koska olen amatööri, en tiedä voiko tätä muille suositella. Kangastatteja olen joskus löytänyt.

Näiden lisäksi tunnistan rouskuja, haperoita, mustia torvisieniä (joita en ole ikinä löytänyt itse) ja känsätuhkeloita, joista vasta tänä syksynä selvisi, että olisivat kelvollisia ruokasieniä. En poimi rouskuja, koska suurin osa niistä vaatii ryöppäyksen, haperoita olen lapsena oppinut pitämään roskasieninä. Känsätuhkelot ovat alkaneet kiinnostelemaan. Jos mökin polulle vielä nousee iso känsätuhkeloyhdyskunta aion seuraavaksi paistaa ne :)

Ensimäiset suppilovahverot nousee
 
Suppiloita poimimassa 5.11.2020

Syksyllä 2020 löysimme ystäväni kanssa kantarelleja yhden pienen kastikkeen verran

Känsätuhkelot, seuraavan kerran kun bongaan näitä, niin pääsevät pannulle

Kuten jo edellä kirjoitin, käytän vain sieniä, joiden käsittelyksi riittää paistaminen. Paistan sienet aina sipulin ja valkosipulin kanssa. Käytän mielelläni sienten kanssa joko salottisipulia tai sitten laiskuuttani kaupan valmiita sipulipakastekuutioita. Pilkon sienet aina ennen paistoa. Kantarelleistä jätän pieniä ja sieviä kokonaiseksi, koska niillä on kiva koristella ruoka-annoksia. Jos käytän suppiloita vaikka samantien munakkaaseen, saatan paistaan nekin kokonaisena. Suppilovahveroista tulee pakastuksen yhteydessä sitkeämpi, joten suosittelen pilkkomaan pakkaseen menevät sienet.

Tämän syksyn sienisaalis toistaiseksi, toki lisäksi aikaisemmin kaksi tattia

Sain ostettua luottosienestäjältä näin ihania kantarellejä

Sieniä joudun eksymisvaaran vuoksi keräämään suhteellisen suppealta alueelta. Käytän kännykkää suunnistusvälineenä ja menen metsään yleensä vain yhdessä jonkun toisen kanssa. Molemmilla kännykät ladattuina mukana. Voisin liikkua pidemmälle, jos opettelisin uudelleen kompassin ja kartan käytön. Mökillä voin käydä katsomassa pari paikkaa yksinkin. 
 
Mitä teen sienistä?

Sienikastike
Yleisin tekemäni sieniruoka on kastike. Paistan sienet sipulin kanssa, kunnes neste on haihtunut. Lisään yhden purkin ruokakermaa ja lisäksi maitoa, kunnes kastiketta on tarpeeksi. Suurustan kastiketta valkoisella Maizenalla. Mausteeksi suolaa, hieman mustapippuria, 1 tl kirveliä ja 0,5tl rakuunaa. Hyvin helppoa. Kastikkeelle voi keittää kaveriksi pastaa tai perunaa, molemmat toimivat erinomaisesti.

Jotkut käyttävät sienikastikkeessa tuorejuustoa, sekin toimii oikein hyvin. Minä olen tässä kohtaa perinteiden vanki ja teen kastikkeen, kuten se on lapsuudessani tehty. Joskus jatkan suppilovahverokastiketta herkkusienillä, minusta se toimii ihan hyvin.
 
Näistä kantarelleistä on paistaessa irronnut paljon nestettä
 
Suppilovahverokastike ja keitetyt perunat
Minulta on joskus kysytty, että miksi ruokakuvissani näkyy niin harvoin salaattia lautasella. Noh, siitä syystä, että en voi sietää sitä, että kastike leviää salaatin sekaan.

Lohta ja kantarellia

Pihvi ja kantarellikastiketta

Sienikeitto
Paistetuista sienistä valmistuu helposti sienikeitto. Tyypillisesti laitan reiluhkon litran verran vettä, yhden kasvisfondihyytelönapin, purkin ruokakermaa ja usein vielä ainakin puolipakettia Koskenlaskijan sellaista pehmeää sulatejuustoa. Annetaan kiehahtaa ja surautellaan sauvasekoittimella tasaiseksi. Kantarellikeittoon sopii myös hyvin pari desiä kuivaa valkoviiniä.

Kantarellikeitto

Suppilovahverokeitto

Sienirisotto
Sienirisotto ei samalla tavalla tule minulla selkäytimestä kuin kastike ja keitto. Sienirisottoa tehdessä joudun katsomaan ohjetta ja jopa vähän keskittymään. Kastiketta ja keittoa pystyn tekemään automaattiohjauksella vaikka puhelinpalaverissa tai ruokavieraiden kanssa seurustellessa. Sienirisotto ei ole lainkaan vaikea tehdä. Luottoreseptini löytyy tästä postauksesta https://pikkukepponen.blogspot.com/2020/09/kantarellit-ovat-metsien-parasta-antia.html


Sienipiirakat
Sienipiirakkakin on varsinaista herkkua. Meillä sienipiirakka on enimmäkseen kahvipöydän suolainen herkku tai illanistujaisten tarjottava. Tosin usein teen sienipiirakan kaupan valmiiseen pakastepohjaan ja samalla ohjeella kuin kaikki muutkin piirakat eli 2 täytteeseen tulee purkki ruokakermaa ja kaksi kananmunaa. Mausteet sienipiirakassa on samat kuin sienikastikkeessa.

Tässä on kantarellipiirakan päälle paistettu kantarelleja, pekonia ja sipulia

Viime syksynä parhaan sienisaaliin sain ystäväni Ilonan kanssa marraskuun alussa. Sellaisen olen huomannut mökillä, että mitä pidemmälle syksyyn mennään, sitä vähemmän sienestäjiä. Kerralla tuli niin paljon saalista, että piti äkkiä soittaa vaari hakemaan sieniä, kun en ehtinyt paistelemaan niitä.


Tuo sienisaalis oli tietenkin amatöörisaalis. Ilonan mies oli jo sanonut hänelle, että yhtään suppiloita ei saa tuoda enää kotiin, koska Ilona oli saanut useamman alapuolella olevan kuvan mukaisen saaliin kerralla. Minä en ole ikinä saanut tuollaisia sienimääriä. Haaveena on löytää joku erinomainen kantarellipaikka. Ah, kuinka keski-ikäistä :)

Ilonan yhden sienestysreissun saalis Nuuksiosta

Ilonan ystävän Mirjan yhden päivän tattisaalis

Sienestätkö? Mitä keräät?
Syötkö sieniruokia?

8 kommenttia:

  1. Suppikset ovat mun suosikkeja, koska niitä löytää tällainen puusilmäinen anti-sieniasiantuntija. Ja se suon suppikeitto taannoin oli taivaallisen herkullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppikset on minunkin suosikkeja juurikin sen takia, että niitä onnistun löytämään yleensä sen verran, että saa tehtyä jonkun ruuan. Suppiskastikkeeseen sopii myös herkkusienet, joten saalista on helppo jatkaa :)

      Kiva kuulla, että keitto maistui :)

      Poista
  2. Minä olen lapsesta asti oppinut keräämään noita rouskuja, joita sitten jälkikäsitellään melkein yhtä kauan, kuin kerätään. Kantarelleja löydän aika harvoin. Suppiksia opin keräämään vasta muutama vuosi sitten. Niihin suorastaan koukuttuu. Keräsin hirveän määrän (täytin autossa olleen kauppakassinkin) ja sain myös kiellon kantaa niitä enää meille. Osa meni viimeksikin naapuriin. Tänä vuonna en ole edes yrittänyt suppismetsälle. Talvella sain niiden jälkeen mahan tosi kipeäksi pariin otteeseen ja nyt on jotenkin vastentahtoinen olo koko suppiksia kohtaan.
    Sienisalaatti suolasienistä on ehdoton suosikkini. Isän ohjeen mukaan: sieniä, suolaa, sipulia. Ei mitään kermoja tms. Sienikeittoa en ole tehnyt ikinä. Piirakoita on syntynyt ja sitten paistettuja sieniä taas vain suolalla ja sipulilla. Joskus harvoin laitan myös kermaa nk kastikkeeksi.
    Tämähän oli oikein mahtisienipostaus! Tuo känsätuhkelo on sen näköinen,että kiertäisin sen kaukaa ;D Jos ei tietäisi että se on sieni, voisi luulla nimeä joksikin sairaudeksi ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lapsuudessani kerännyt rouskuja. Jos tuli hyvin saalista, niin mökillä ryöpättiin rouskuja saunan padassa. Omat saaliini ovat olleet niin pieniä, että päätin heti että rouskut saa jäädä metsään. Lapsuuden kodissa rouskouista tehtiin sienikastiketta ja -salaattia. Minun sienisalaattiini kuuluu smetana :)

      Harmi, että sait vatsavaivoja suppiloista :( Minä elättelen toiveita jonkinmoisesta suppilovahverosaaliista ensi viikonloppuna.

      Pojat olivat aivan varmoja, että känsätuhkelot ovat sellaisia sieniä, että kun päälle tallaa, niin sieltä tulee sellainen homepilvi ulos. Pettymys oli suuri, kun ei tullutkaan. Ahkerasti niitä kyllä tallottiin :D ja taisipa käydä niin että sienillä myös heiteltiin veljeä. Seuraavan kerran pojat eivät koske yhteenkään känsätuhkeloon vaan minä paistan ne.

      Poista
  3. Hitsi miten hyvän näköisiä ruokia! Oikein vesi herahti kielelle. :-P

    Mä en sienestä nykyään enää ollenkaan, kun en tiedä pääkaupunkiseudulta hyviä sienipaikkoja. Ja vaikka tietäisinkin, joku muu varmasti ehtisi keräämään sienet ennen minua. Mutta tykkään kyllä sieniruoista, varsinkin jos joku muu laittaa ne. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos löydät mesästä pois, niin mene Nuuksioon. Ystäväni saavat sieltä todella runsaita suppilovahverosaaliita, kantarellejäkin löytyy jonkin verran. Siellä suurimmaksi osaksi taitaa ihmiset liikkua valmiilla reiteillä. Viimeksi kun olin lokakuussa Nuuksiossa, niin silloin löytyi suppiksia siten, että pururataan säilyi näköetäisyys.

      Sieniruuat ovat hyviä ja sehän on ihan parasta, jos joku muu kokkaa :D Paitsi jos on huono kokki.

      Poista
  4. Sienestäminen on kivaa! Olisi ihanaa löytää suppilovahveroita tai kosteikkovahveroita mutta täällä pohjoisessa ne eivät ole niin yleisiä niin pitäisi tietää paikat ja ainakaan vielä niitä ei ole löytynyt. Mutta meillä on yksi tosi hyvä kantarellipaikka, josta vuosi vuodelta tulee enemmän saalista ja sen lisäksi kerätään tatteja (lähinnä herkkutatti ja joskus voitatti, jos on huono herkkutattivuosi), rouskuja ja lampaankääpää. Sienessä tulee käytyä lähes koko syksyn ajan vähintään kerran viikossa, kun siinä ajassa vakio paikkaan ehtii nousta uudet sienet. Tämä vuonna ei muualla ole tullutkaan käytyä, kun sieltä löytyy niin kantarellit, herkkutatti, rouskut kuin lampaankäävätkin ja parasta kaikessa, että siellä ei ole hirvikärpäsiä kuten monessa muussa paikassa nykyään täälläkin jo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä etelässä tuntuu olevan niin että amatööri saa hyvän saaliin ainoastaan suppilovahveroista. Kantarellipaikka pitäisi tietää. Minä en ole ikinä elämässäni löytänyt sellaista hyvää vakio kantarellipaikkaa.

      Ihana sienipaikka sinulla. En minäkään kävisi muualla, jos olisi tuollainen paikka.

      Minulle on tänä syksynä iskenyt inhotukseksi punkit. Mökkimme sijaitsee Kirkkonummella ja siellä on punkkeja todella paljon. Osassa Kirkkonummea puutiaisaivokuume esiityvyysluvut ovat sellaisia, että vakituiset asukkaat saavat rokotteen. Tänä syksynä olen jo saanut kaksi punkin puremaa. Hirvikärpäset ovat inhottavia, mutta jos voisin valita, niin ottaisin mieluummin ne kuin punkit.

      Ihanaa sienisyksyä sinulle Suvi!

      Poista