Onneksi on perjantai

Välillä on sellaisia viikkoja, kun mikään ei suju. Kohta takanani on sellainen ja odotan vaan, että saan lösähtää sänkyyn lepäämään ja keräämään voimia.

Viikko alkoi mukavasti. Olin tehnyt viime viikonloppuna mukavan minihiihtolomassuunnittelman. Sain talviurheiluinspiraation ja ostaa pläjäytin kahdet edulliset lumikengät. Viikon ensimmäisenä hommana buukkasin hiihtolomaviikon maanantaiksi vapaapäivän. Yksi parhaimmista fiiliksistä on se, kun loma on merkittynä kalenteriin - vaikka vain yksi päivä.

Suunnitelmanani oli siis mennä Hra Kepposen kanssa mökille jo viikonloppuna: käydä sunnuntaina ravintolassa syömässä blinejä, lumikenkäillä, saunoa ja ehkäpä tehdä avanto. Pojat olisivat jääneet keskenään kotiin ja olisivat halutessaan pelata vaikka läpi su-ma välisen yön. Kotiin olisimme tulleet viimeistään tiistaina lounasaikaan.

 

Flunssankarkoitus herkkuni eli mango-appelsiini smoothie

Maanantaini jatkui siten, että sain pomoltani pitkän työlistan, jonka edistymistä käydään läpi joka aamu seuraavat kolme viikkoa. Tiedän tuon viheliäisen päivittäisen statuspalaveritaktiikan, jolla saa alaisen rekittämään entistä kovempaa. Olen käyttänyt sitä itsekin ja nyt universumi antaa minun vuorostani maistaa tuota herkkua.

Maanantai-iltapäivänä puhkesi järkyttävä nuha. Tiistaina nousi hieman lämpöäkin. Kalenteri oli ihan täyteen buukattu palavereja, joiden siirtäminen olisi ollut erittäin hankalaa. Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja painaa hommia flunssaisena. Tuo on asia, josta haluaisin päästä eroon. Kun sairaus iskee, pitäisi pystyä lepäämään ja hoitamaan itseään. Olin tiistai-iltana niin flunssainen, että varasin keskiviikolle koronatestin.

 

Muutamassa päivässä olen niistänyt kassin täyteen

Pari viikkoa sitten Hra Kepponen kävi kyseisessä drive in koronatestipaikassa poikien kanssa. Silloin paikalla ei ollut ketään muita. Nyt siellä oli jatkuvasti yli 16 auton jono. Mietin, että onko testauspiikin syynä kasvaneet altistusmäärät, lähestyvä hiihtoloma vaiko joku ihan muu. 

Negatiivinen testitulos kilahti puhelimeeni jo samana iltana. Koska järkyttävä nuha ei ole ollut koronan tyypillisen oire, osasin odottaa negatiivista tulosta. Olihan se kuitenkin helpotus, koska kuulin samana päivänä, että työkaverini flunssa osoittautui brittivarianttikoronaksi ja koko perhe sai positiiviset testitulokset. Työkaverini on onneksi ollut hyvävointinen. Toivottavasti ei tule takapakkia! Torstaina naureskelimme puhelinpalaverissa sitä, että meistä minä olen se joka kuulostaa sairaalta.

Yleensä tuossa meidän vaki-Mäkkärin autokaistalla on aina kunnon jono. No, keskiviikkona jono olikin drive in koronatestipaikalla

Viikolla saimme sellaisen uutisen, että vaivalla pidempään valmisteltu ja käytössä ollut prosessimme ja siihen liittyvä työkalu ei miellyttänytkään uutta omistajaansa, vaan hän päätti suorilta käsiltä lakkauttaa prosessin ja työkalummekin sai lentää romukoppaan. Tiimin kanssa olemme tehneet "surutyötä" ja  miettineet jälleen paljonkin kommunikoinnin tärkeyttä. Ehkä me emme onnistuneet kommunikoimaan asiaa sen uudelle omistajalle riittävän hyvin. Uuden omistajan päätökset ja toimet kyllä toivat meille selvästi viestin perille, että osaamistamme ja näkemystämme ei juuri arvostettu. Todennäköisesti uusi omistaja halusi uudistaa prosessia ja jättää siihen oman peukalonjälkensä eikä pitänyt meidän työtämme arvottomana, kuten me sen tulkitsimme. Aika usein hyvän johtajan ja esimiehen erotaa kehnosta ihan niinkin yksinkertainen asia kuin kyky ja tyyli kommunikoida.

Etätyöläisen ruokahuolto koko äkkiromahduksen mikroaaltouunimme hajosi takuun sisään ja toista kertaa. Edellinen mikromme oli käytössä melkein 20 vuotta. Jotain onnea meillä oli matkassa tälläkin viikolla. Alueellamme oli torstaina isoja sähkökatkoja, mutta meillä oli sähköä normaalisti koko päivän. Nykymaailman heikkoudet huomaa heti, jos sähköt tai vesi katkeavat. Nopeasti tulee vilu ilman sähköjä, kun ulkona on pakkasta -25.

Tosi tympeää lämmitellä pannulla mikroruokaa. Siitä kyllä muistui mieleen 80-luvun pohdintoni, kun naapuriin tuli mikroaaltouuni: "Mitä sillä mikroaaltouunilla voi oikein tehdä?" Kai silloinkin sillä olisi voinut lämmittää makaroonilaatikko tai lihaperunasoselaatikkoa :)

Hra Kepponen kävi tutustumassa koronaterveyskeskuksen toimintaan. Kuopuksella on ollut kurkku kipua vaihtelevasti pari viikkoa ja oli korkea aika ottaa kaiken varalta nieluviljelynäyte. Terveyskeskuksen laboratorio eikä koko terveyskeskus ovat vastaan hengitystieinfektiopotilaita, vaikka heillä olisi negatiivinen koronatestitulos. Kaikki tapaukset on keskitetty koronaterveyskeskuksiin. Prosessit oli mietitty hyvin, toki odottelu ulkona kovassa pakkasessa ei ollut miellyttävää. Paikalla ei ollut ruuhkaa, mutta turvatoimien vuoksi aikaa nieluviljelynäytteeseen pääsyyn kului paljon normaalia enemmän.

En ole ollut koko viikkona ulkona, työtunteja kertynee viitisenkymmentä, nenästä lähtee nahka, vaivalla työ lensi romukoppaan ja lomasuunnitelma piti perua. On ollut parempiakin viikkoja. Onneksi työviikko alkaa lähetä loppuaan ja kohta voin lösähtää sänkyyn. Ehkä yksi parhaista ominaisuuksistani on, että pystyn helposti unohtamaan nämä ei niin hyvät viikot. Löytyyhän tästäkin positiivista: flunssani ei ollut koronaa, koronaan sairastunut työkaverini on paremmassa kunnossa kuin minä, kuopuksella ei ollut koronaa eikä streptokokki A:ta, olemme taas saaneet töissä molemmin puolin oppitunnin kommunikaation tärkeydestä, koska nuhani vain pahenee, olen saanut taas oppitunnin levon tärkeydestä. Nyt levon kautta kohti parempaa ensi viikkoa!

Kivaa viikonloppua!