Olen vähitellen sopeutunut siihen, että lempiharrastukseni on ulkoilu. Erityisesti rakastan talviulkoilua. Lumi, kirkas auringonpaiste ja pari pakkasastetta - voisiko olla parempaa? Viikonlopun kicksit tulivat ehdottomasti siitä, kun sunnuntaina pääsin jäälle auringonpaisteeseen kävelylenkille. Siinä kävellessäni huomasin mietiskelleeni pitkään, että mitäköhän mahtaisi maksaa pilkkivälineet. Haaveilin, kuinka mukavaa olisi istua pilkkijakkaralla auringonpaisteessa eväitten kera odotellen, että tulisiko kenties saalista. Se, että en kykene irrottamaan edes ahventa mato-ongesta ei haitannut haaveilua, eikä sekään, että syystä ostan kalani fileinä kaupan kalatiskiltä.
Yritin karistaa kaikki älyttömät pilkkimiseen liittyvät ajatukset aivoistani, mutta turhaan. Selvästi pilkkihaaveet olivat vallanneet pääni. Mitä minulle on tapahtumassa? Onko nämä muutokset pysyviä ja mihin kehityskulku johtaa? Ei kai vaan siihen, että minulla on kohta tuulipuvun lisäksi myös pilkkihaalari?
Kuvat olen ottanut Helsingistä Ison Kallalahden rannalta.
Arvaapa vaan, kuka kävi tänä viikonloppuna elämänsä ensimmäisen kerran pilkkimässä? Ja pilkkihaalareissa tietenkin. :-DD
VastaaPoistaNyt olen kateellinen!! Oliko kivaa? Tuliko saalista? Oliko sinulla hyvät eväät? Onko sinulla omat pilkkivehkeet?
PoistaKysymyksiä olisi 20 lisää, mutta yritän hillitä itseäni...
Oli ihan kivaa, mutta piirun verran liian kylmä. Eli siellä pilkkihaalarin (lainattu) alla olisi saanut olla vielä yksi vaatekerros lisää. Pilkkivehkeetkin oli lainattu. Kalaa ei minulle tullut, mutta kaveri sai kolme ahventa. Eväitäkään ei ollut, kun oltiin vain parisen tuntia, ja yhtään enempää en olisi kestänyt, kun olin niin jäässä.
PoistaEli suomeksi sanottuna: pilkkiminen kuulosti ajatuksena kivemmalta kuin mitä se oikeasti oli. Ei jää pysyväksi harrastukseksi. :-D
Se voi olla, että pilkkimisen upeus ei siitä haaveilun tasolle :D
PoistaMutta kyllähän pilkkiminen kuulostaa yhä edelleen siltä, että sitä pitäisi kokeilla.
Itse olen kans joskus huomannut että vanhuus tässä tulee vaikka kuinka räpistelisi vastaan. Kotona on mukavempaa kuin diskossa. Kalsarit on parempi vaihtoehto kuin palella. Aamulla kuluttaa ajan mielummin puuron syöntiin kuin meikkaamiseen jne....
VastaaPoistaIhan selviä ensimmäisiä vanhenemisen oireita ;) Mutta nuo ovat niitä vaarattomimpia oireita kuitenkin. Minähän olen sortunut jo vesijuoksuun, etsimään baaria, jossa ei olisi taustamusiikkia sekä kulkemaan icebugit jalassa melkein koko ajan :D
PoistaHih, mikäs sen mukavampaa kun auringonpaisteessa istuskelu ja nauttiminen! Minusta ei olisi pilkkijäksi, kun en malta pikää aikaa paikoillan pysyä :) Jäällä kävely sensijaan on ihanaa. Mukavaa viikonalkua!
VastaaPoistaJos tulisi lisää samanlaisia säitä, niin ihanahan niistä olisi nauttia vaikka pilkkien. Minä olen erittäin hyvä noissa aktiviteeteissa, joissa ei tehdä mitään. Ollaan ja möllötetään vaan :D
PoistaKiitos samoin - mukavaa uutta viikkoa!
minä pilkin vain iltaisin sohvassa, kirja kädessä. Aika usein ilman pilkkihaalaria ja eväitä. (paitsi viikonloppuna oli juustoa ja juomaa)
VastaaPoistaMinusta keski-iän väärälle puolelle on luiskahtanut ehdottomasti siinä vaiheessa, kun alkaa huokailla ihastuneesti auringonpaisteelle, maisemille ja luonnolle ympärillään ;)
Henk.koht. olen huomattavan luiskahtanut.
Minä myös olen hyvä sohvapilkinnässä ja myös valitettavan lahjakas palaveriputkessa pilkkijä :)
PoistaHyvin olet määritellyt keski-iän perusilmiöt :)
Tunnistan ja tunnustan itsessäni nämä ilmiöt! Kuten myös sen, että valitsen lähes aina ennemmin kodin, kirjan ja aikaisen nukkumaanmenon kuin mitään rientoja.
PoistaMonella tuntuu keski-ikään liittyvän se, että silmät aukeavat aivan uudella tavalla havainnoimaan ympäröivän luonnon kauneuden. Hyvä niin, muutenhan kaikki tämä upeus menisi aivan hukkaan :)
PoistaHei jos sydän sykkii pilkkimiselle- go for it! Unelmat on tehty toteutettavaksi!
VastaaPoistaMulla on valitettavasti sama harrastus kuin Marikalla, runsaitten suklaaeväitten kera...olisipa hauska jos itselläänkin olisi OIKEITA pilkkimisunelmia!
Ps. Tuttuja paikkoja kuvissa
Kyllähän pilkkiminen taitaa mennä toteutukseen. FBssä selvisi, että isälläni on reppu, kaira ja kaksi pilkkiä. Toki asukriisiähän tuosta kuitenkin pukkaa :)
PoistaOutoa, että ei ole ikinä törmätty, kun melkein samoilla kulmilla kuitenkin pyöritään.
Upeat kuvat. Voisin ehkä lähteä kanssasi pilkille. Sopivalla säällä ainakin. Mukavaa maanantaita 😊
VastaaPoistaOlisit varmasti hyvää pilkkiseuraa! Lähtisin kanssasi mielelläni pilkkimään.
PoistaMinulla on saatavilla yksi jakkara, kaira ja kaksi pilkkivapaa. Huhupuheet kertovat, että jotain syöttejä pitäisi olla myös, mutta jos ei ota niitä niin säästyy kalan koukusta irrottamisprobleemalta ;)
Ihania kuvia! Ulkoilu on ihan parasta, pilkkimistäkin voisin kokeilla riittävin eväin ja hyvällä seuralla varustettuna, en minä ehkä yksin jaksaisi kovin kauaa...
VastaaPoistaJa kyllä, kannatan opasta keski-ikäiselle, helpottaisi kun voisi varautua kaikkiin kummallisuuksiin, joita mieleen hiipii...
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Se on kiva kuulla, että muidenkin mielestä pilkkiminen voisi olla kokeilun arvoinen juttu hyvässä seurassa, säässä ja eväillä :)
PoistaEn olisi nuorempana voinut kuvitellakaan, että joskus haaveilen pilkkimisestä! Saisi olla joku opaskirja, jotta osaisi varautua siihen, että millaisia ajatuksia sitä voikaan päähän pulpahtaa ;)
Kiitos samoin - mukavaa alkanutta viikkoa!
Pilkkiminen on hurjan kivaa! Nuorempana sitä tuli tehtyä, kun oma isäni oli vielä siinä kunnossa, että jaksoi istuskella jäällä (nyt istuskelee lähinnä tv:n ääressä). Minullakin jarruttaa asiaa nuo samat seikat kuin sinulla. Jos saalista tulisikin, niin en tietäisi mitä sille pitäisi tehdä. Ensin olisi siis tarvis mennä jonnekin kalankäsittelykurssille :D
VastaaPoistaOoh, asiantuntijalausunto pilkkineeltä naiselta. Arvostan!
PoistaTämän päivän aikana selvisi, että minun isälläni on pilkkivehkeitä. Täytyy käydä lainaamassa, jos tulisi vielä sopiva pilkkisää. En minäkään osaa kalaa käsitellä. Ajattelin, että jos olisinkin trendikkäästi catch & release tyyppi :)
Pilkkiminen on hauskaa puuhaa ja olen tehnyt sitä jo 20v ikäisenä. Ihana rauhoittavaa ja jännää puuhaa myös. Kehotan sinua rohkeasti kokeilemaan mutta varoitan, että siihen voi jäädä koukkuun kuten myös mato-onkimiseen :D Mukavaa alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaLisää asiantuntijalausuntoja - upeaa!
PoistaKyllä se alkaa siltä vaikuttamaan, että pitää mennä isältä lainaamaan pilkkivehkeet, jos vielä tulee sopivaa säätä. Haalaria ei ilmeisesti löydy, mutta kai sitä vähän aikaa tarkenee auringossa istua toppavaatteillakin. Ainakin sen verran aikaa, että eväät saa syötyä :)
Kiitos samoin - mukavaa alkanutta viikkoa!
On vaan niin lyhyt kausi tolle harrastukselle ellei halua henkensä kaupalla pilkkiä... Voithan ruveta ympärivuotiseksi kalastajaksi:)
VastaaPoistaSe on totta, että kausi on lyhyt. Mutta jos välineet saa lainaan, niin voisi asennoitua siten, että tekee vuosittaisen pilkkireissun. Tai parhaimpana vuotena kaksi ;) Vähän samaan se on mennyt Helsingissä hiihtämisenkin kanssa. Jos ei latujen perässä lähde tukkoisille lumetetuille laduille saakka ajelemaan, niin pari kertaa talvessa pääsee tuohon lähiladulle. Latu on yleensä muiden hiihtäjien tekemä eikä latukoneen, ennenkuin kone ehtisi meille saakka, niin kelit ovat ohitse.
PoistaSellaista vielä että keski-ikä voi olla oikein avartava ja positiivinen ajanjakso, tosin mua yksi potilas nimittää siksi keski-iän ylittäneeksi hoitajaksi, että harmi vaan jos se näin äkkiä meni ohitse;)
PoistaEikös keski-ikä nykyisin jatku eläkeikään saakka, jolloin sitten hetkessä joutuukin vanhus kategoriaan vai miksi ikäihmisiksi heitä nykyisin kuuluukaan kutsua :D
PoistaJihuu mahtava uusi haave. Haluaisin sellaisen pilkkimökin, kuten leffassa Äksyt vanhat herrat, herroilla oli. Sieltä käsin kelpaisi pilkkiä. <3 Ulkona talvipakkasilla auringossa, ei voi olla mitään parempaa. Kurjaa, että sellaisia säitä pukkaa olemaan aniharvoin.
VastaaPoistaHaaveile vaan, haaveet on tehty toteutettavaksi. <3
Se on kyllä kurjaa, että noita kelejä joilloin jää kantaa ja on aurinkoista, on niin harvoin. Jäällä liikkuminen on kun vaan on niin ihanaa :)
PoistaMinulle tulee pilkkimökistä mieleen yksi hurjan pelottava ruotsalainen dekkari, jossa pilkkimökkikin oli surmapaikka. Siksi en ole sellaisesta uskaltanut haaveilla. Vielä.
Mulla on sitten keski-ikä vielä kaukana, sillä pilkkiminen ei kiinnosta yhtään. Ukkokulta kävi viikonloppuna mökillä vähän kokeilemassa onneaan. Ja uudet nykyaikaiset pilkkivehkeet pitää kuulemma hankkia. Ja vielä pitäisi kuulemma kokeilla talviverkkokalastusta...
VastaaPoistaMulle keski-ikäisyyden huipentuma oli tosiaan viikonloppuna se, että laitoin murtsikat jalkaan ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen. Muutaman sata metriä yhteensä jaksoin siinä "hiihdellä". Mutta ei makeaa mahan täydeltä :D
En olisi aivan varma siitä sinunkaan keski-ikäisyyden kaukaisuudesta :) Sen verran ihannoiden olet mökkielämästä kirjoittanut ja siellä myös talvella aikaasi viettänyt. Ehkä tilanteesi ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin minun :D
PoistaMinä tykkään hiihtämisestä. Hiihtotaitoni on aika rapistunut ja peruskunto samanmoinen, joten hiihtelen mieluiten jäällä. Ei ole lipsumisongelmaakaan ja hyvin saa hien pintaa pienemmälläkin lenkillä. Meillä keskimmäinen on onneksi ollut varsin reipas hiihtäjä, joten olen saanut hänestä kaveria. Muun perheen hiihtovauhti on jopa minulle liian hidas.
Todella upeita kuvia. Onkohan minun vanhat pilkkivarusteet vielä tallella pohjoisessa. Olen lapsena viimeksi pilkkinyt :D Kevätjäällä olis mukava taas istua pilkillä.
VastaaPoistaMukavaa alkuviikkoa!
Kiitos :)
PoistaMinustakin ajatus kevätjäällä pilkillä istumisesta on kovin vetoava :)
Kiitos samoin - mukavaa alkanutta viikkoa!
Itse oon käynyt juurikin tuolla kuvausmaisemissa pilkillä muutamia vuosia sitten, kun jäätä oli paksulti useampi talvi peräkkäin. Tosin olin lähinnä seurana. Mies ja kuopus pilkkivät ja me koiran kanssa ulkoiltiin mukana. Eikä hätää, ei tuolta mitään saalista tullut useampanakaan kertana, joten ihan rauhassa voi pilkkiä ja keskittyä eväisiin ja kauniiseen luontoon :)
VastaaPoistaVaroituksen sanan annan kuitenkin kairaa koskien. Tuolla on paikoitellen niitä matalikkoja. Vievät terän kairasta.
Talviulkoilu, luonnon huomaaminen ja ihastelu, miten taas voikaan olla niin kaunista ja ihanat värit? Kesällä sitten alkaa kaipaamaan opasta luonnonkukista, mikähän tämä taas mahtoi olla? Ja jopa kameraa silmään, että olisi voinut kuvata uidessaan maisemat ilta-auringossa meren pinnalta käsin. Väritys kun on erinäköinen eri puolilla.
Itsehän oon ollut keski-ikäinen jo pitkään ja pitääkin kääntää voimavaraksi nämä nautinnon kohteet. Hymyilin täällä kovasti lukiessani tätä postausta ja lukiessani vastauksia :) Täähän on upeeta.
t. instaystäväsi Katri
Ehdottomasti keski-ikäistyminen pitää kääntää voimavaraksi! Keski-iässä tapahtuu paljon mahtavia juttuja, monelle luonto tuntuu näyttäytyvän ihan eri tavoin kuin nuorempana ja äkkiä tunteekin polttavaa halua ihailla maisemia, hoitaa puutarhaa tai tunnistaa kasveja. Minulle on sen lisäksi tapahtunut vesijuoksu ja etenkin maauimala. Halvalla voi keski-ikäinen itseään viihdyttää, kun muutaman euron maauimalakäynti on lähes serenadin arvoinen :) Monelle keski-ikäistyminen tuo myös helpotusta elämään, kun enää ei jaksakaan kiinnostaa, että mitä mieltä muut ovat :)
PoistaHyvä tietää, että jos lähden Kallahden suunnalle pilkkimään, niin ei tarvitse ahvensoppaa suunnitella lounaaksi :D :D Tosin yksi pulska meriahven toisi hyvin jännitystä pilkkimiseen.
Kiva, kun löysit tänne bloginkin puolelle. Mukavaa viikkoa sinulle Katri!