Louis palasi asioiden hoidosta jätesäkin ja ison rantapyyhkeen kanssa. Kuljettajan puolen penkki oli niin märkä, että Louisin housut olivat jo peffasta kostuneet ja häntä oli etukäteen harmittanut päivä märällä penkillä istumista. Toista autoa ei tietenkään ollut, mutta onneksi löytyi jätesäkki ja pyyhe. Penkkiepisodin jälkeen Louis rentoutui ja hänen sanainen arkkunsa avautui. Sen jälkeen puheesta ei tullut hetkeksikään loppua, Louis puhui meille melkein puoli vuorokautta. Paitsi, että Louis jututti meitä, niin hän jututti kaikki paikalliset ja puolet muista turisteista. Häntä piti päivän aikana käydä aina etsimässä ja hoputtamassa ja jossain se ukkeli oli suustaan kiinni tai laulaen opettamassa salsaa muille turisteille. Ihan viihdyttävä tapaus ja opimme päivän aikana hyvin paljon Kuuban historiasta ja nykypäivästä. Ystäväni tosin tuumasi, että vähempikin puhe olisi riittänyt ;)
Kuubalainen sosialistinen malli on sellainen, että tänä päivänä valtio omistaa tai on mukana lähes kaikessa liiketoiminnassa. Majoituimme espanjalaisen Melia-ketjun hotellissa ja siinäkin bisneksessä valtio on sopimusosapuolena ja on osallistunut investointiin. Hotelli saa määräaikaisen toimiluvan ja liiketoimintaa verotetaan 40% veroasteella. Korkeasta verotuksesta huolimatta uusia hotelleja nousee jatkuvasti Varaderon upeille rannoille ja niitä on tällä hetkellä n. 70. Myös palkat ovat valtion säännöstelemät. Aurinkomatkojen opas sanoi, että kuubalaisten virallinen keskipalkka olisi n. 20 CUC eli noin 20€ kuukaudessa. Netti antaa tähän erilaista tietoa, esimerkiksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien palkkaa on viime vuosina korotettu prosentuaalisesti huikeasti. Louis mukaan keskipalkalla pärjäilee sinnitellen ja kituuttaen, koska terveydenhuolto ja koulutus ovat ilmaisia ja asuminen, sähkö ja vesi tuettua. Suurin osa keskipalkkaa ansaitsevista tekee myös toista työtä. Peruselintarvikkeita ostetaan valtion myymälöistä kuukausittaisella ruokakortilla. Esimerkiksi Havannassa suurin osa kaupoista on hyvin tyhjiä, niissä ei ole juuri mitään ostettavaa.
Suurimmasta osasta tavaraa on kauppasaarrosta johtuen pulaa. Kaikkea korjataan ja kierrätetään. Kuulimme, että eniten vaikeuksia on hankkia pienille pojille käyttövaatteita. Kauppasaarron takia niitä ei tuoda maahan juurikaan eikä oma tuotanto pysy kysynnän perässä. Kylläpä harmitti, etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin voinut tuoda ison pinon uusia poikien vaatteita. Välillä joku tuikitärkeä tuote voi loppua, kuten naisten deodorantit, jotka olivat pari kuukautta Havannasta loppu. Räikeimmiten pula näkyy teknologian suhteen: ei ole autoja eikä traktoreita ja siksi hevonen on edelleen hyvä kulkupeli ja maatyöt hoituvat myös hevosen ja oman lihasvoiman avulla. Omituisesti kännyköitä ei kauppasaarto tunnu koskevan. Mahtavatkohan olla kaikki käytettyjä?
Louisin mukaan perheen elämiseen tarvitaan kuitenkin vähintään 100€, jotta ruokavalio käsittäisi riittävästi tuoretuotteita ja vaatetuksen. Keskiluokkaiselta perheelta kuluu kuulemma helposti jopa 400€ kuussa elämiseen. Miten sitten ansaita lisätuloja? Moni tekee kahta työtä. Suurin osa kuubalaisista haluaa työskennellä turismin parissa, koska se tarkoittaa tippejä. Illallistarjoilija saattaa hyvinkin olla lääkäri, joka työpäivänsä päätteeksi heittää tarjoilijan keikkaa lisäansioiden vuoksi. Jos omistat auton, jolla voit ajaa taksia, pääset helposti varakkaiden joukkoon. Yrittäjyys on pikkuhiljaa vapautumassa Kuubassa, esim. yksityisen kampaamon voi perustaa ja hinnoitella itse palvelunsa. Samoin ravintolatoimintaan on tulossa lisää vapauksia. Maalaiskylien pääraitilla maanviljelijät saavat itse myydä tuotteitaan.
Traktori, moottoripyörä, auto ja bussi samassa paketissa maalaiskylän raitilla
Maalaiskylän päätien hedelmäkauppa
Meidän retkipäivimme meni niin, että ajelimme maaseutureittiä pitkin ensimmäiselle "yllätyskohteelle" Fiesta Campesinalle. Toki kävimme matkalla moikkaamassa Louisin ystävää hänen rakennustyömaallan ja kyselemässä toisen ystävän kuulumiset ravintolabisneksestä. Ravintolamamman kävimme kättelemässä ja Louis tiedusteli, että olisiko alligaattoria tarjolla. Alligaattori-illallista varten meidän olisi kannattanut tulla paluumatkalla uudestaan ravintolaan. Harmillisesti alligaattori oli loppu (jee!) Fiesta Campesina oli pienen ja vaatimattoman eläinpuiston ja kultturipuiston sekoitus. Kohde ei ollut sellainen, jossa olisimme halunneet vierailla. Kävimme kuitenkin kohteliaasti katsastamassa paikkoja ja pelasimme elämämme ensimmäisen kerran marsurulettia, joka olikin vierailun kohokohta.
Paikassa oli kauniita kukkia
Marsuruletissa marsu laitettiin keskelle rulettia pyörivälle osalle ja koppi päälle. Sitten marsua pyöriteltiin kunnes asiakas sanoo stop. Sen jälkeen koppi otettiin pois marsun päältä ja marsu lähti tallustelemaan rulettipöydälle. Jos marsu meni koppiin, jonka numeron asiakas oli valinnut, asiakas voitti. Ostimme aika runsaasti numeroita, mutta rommipullo meni sivu suun :D
Marsulla alkaa duunivuoro
Nyt on marsua pyöritelty ja aika nostaa koppi pois
Marsu suorittaa harkintaa, että mihin koppiin menisi.
Olimme ostaneet paljon koppeja ja marsu mokoma ei valinnut niitä. Uhkailimme marsua perulaisella kohtalolla, eli grilliin päätymisellä, ilman vaikutusta :D :D
Marsuruletin ja virkistävän sokeriruosta puristetun juoman ja salsan kuuntelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Sikojenlahtea. CIA koulutti Kuuban vallankumouksen jälkeen kuubalaisia maasta muuttaneita sotilasjoukoiksi, joiden tarkotuksena oli tehtä vallankaappaus Kuubassa. Nämä joukot nousivat maihin Sikojenlahdella 1961. Maihinnousu epäonnistui, Kuuba torjui hyökkäyksen ja oli muun maailman silmissä myös moraalinen voittaja. Sikojenlahden episodi ajoi Kuuban tiiviimpään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja johti osaltaan Kuuban ohjuskriisiin. Matkalla näimme useita muistomerkkejä maihinnousussa kuolleiden kuubalaisten muistoksi.
Me kävimme ihastelemassa maihinnousurantaa ja uimassa siellä. Ranta oli ihana. Ihmisiä oli meidän lisäksi ehkäpä vain viisi, kuin koko ranta olisi ollut vain meitä varten. Vesi oli ihanan lämmintä, koska ranta oli hyvin suojainen.
Sikojenlahden maihinnousupaikka
Seuraavaksi oli vuorossa retken päähomma eli snorklaus. Retkeemme kuului snorklausvarusteet, mutta meillä oli omat maskit ja putket ja olimme vain vaille räpylöitä. Ensimmäisessä snorklauskohteessa räpylät olivat loppuneet, joten jatkoimme seuraavaan paikkaan nimeltään Playa Perdiz. Alueelle oli 15€ sisäänpääsymaksu ja siihen sisältyi buffet lounas ja open bar. Kuubalaisen turvallisuuskäsityksen mukaan Louis huolehti, että olimme juoneet ainakin kaksi drinkkiä tyhjään vatsaan ennen snorklaamaan menoa.
Playa Perdiz
Veteen meno kiviseltä rannalta räpylöillä ei ollut helppoa, mutta meikäläinen kankea jalkakin suoriutui veteen. Hyvin lähellä rantaa oli kivat korallit ja paljon värikkäitä kaloja. Pienen pelästyksen koin, kun näin useampia meduusoja vedessä. Nämä olivat kuitenkin niin pieniä, että ne eivät polta. Kuuban rannikolla vain ne meduusat joille on kasvanut perässä roikkuvat lonkerot tai värikkäät kuviot selkään ovat polttavia. Snorklausolosuhteet olivat erinomaiset ja olisimme viihtyneet vedessä vaikka kuinka kauan.
Koralleja
Lisää koralleja
Nuo siniset pikkukalat olivat aivan ihania
Kuvassa vasemmalla korallin edessä näkyy yksi meduusa
Playa Perdizissä toimi sukelluskoulu ja sieltä tehtiin myös paljon lyhyitä introsukelluksia. Introsukelluksen hinta oli yllättävän edullinen ja se tehtiin turvallisesti matalassa vedessä. En silti vieläkään ole uskaltautunut sukeltamaan. Söimme vielä lounaan ja jatkoimme matkaa siihen snorklauskohteeseen, jossa jäimme ilman räpylöitä.
Tällä kertaa saimme räpylät ja ne tulivat todella tarpeeseen, koska rannalla kävi aikamoinen aallokko. Korallit olivat kauempana rannasta ja aallot tekivat snorklauksesta vaikeampaa ja raskaampaa.
Korallit olivat muhkeammat ja monipuolisemmat kuin Playa Perdizissä
Joku snorklaaka ruokki kaloja
Snorklaajan vasemman käden kohdalla näkyy jälleen meduusa
Tuulisella rannalla meduusoja oli huomattavasti enemmän. Oli pieniä henkisiä vaikeuksia jatkaa snorklausta, kun meduusoja tuli vastaan entistä enemmän. Siinä vaiheessa, kun meduusoja oli niin paljon, että näkyvyys kärsi oli pakko kääntyä pois.
Meri täynnä meduusoja
Ystäväni nousi vedestä aikaisemmin ja kun minä nousin vedestä, oli ystäväni jo löytänyt suomalaista juttuseuraa. Olivat kuulemma kuullet, kuinka kirosin ystävälleni sitä, että jostain syystä maskini vuoti. Aika yllättävissä paikoissa törmää suomalaisiin! Herroille oli käynyt niin, että snorkkelit olivat loppuneet ja olivat jonossa. Jos siis aiot snorklata Kuubassa, suosittelen omia välineitä.
Kävimme vielä uimassa vedellä täyttyneessä luolassa ja sitten lähdimme märissä uikkareissa kohti Varaderoa. Paluumatkalla saimme kuulla Louisin ylistäviä arvioita Fidel Castrosta ja sosialismista, joka on taannut kaikille mahdollisuuden koulutukseen, terveydenhuoltoon, ruokaan ja asumiseen. Louis on entinen toimittaja ja matkustellut ulkomailla ja nähnyt muunkinlaisia yhteiskuntajärjestelmiä kuin paikallisen ja silti kunnioitus ja arvostus Kuuban sosialismia kohtaan oli hyvin korkealla, vaikka elämä on jatkuvaa temppuilua kaiken puuttuvan tavaran kanssa. Lousin käytännön haasteista saimme pian pienen esimerkin. Hän tiedusteli kohteliaasti, että haluaisivatko rouvat ostaa banaaneja. Emme olisi millään halunneet ponnistaa jeepistä ulos märissä uimapuvuissa kylänpääraitille banaaniostoksille ja yritimme välttää sen. Louis joka tapauksessa pysäytti pääraitille ja me punkesimme hiukan ärtyneinä pakollisille banaaniostoksille. Sitten tajusimme, että ei Louis yrittänytkään pakkomyydä meille banaaneja, vaan hänellä oli käynnissä tuoretavaran haalinta omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Siinä sitä kierrettiin muutamat hedelmäkojut muutamassa eri kylässä tekemässä ostoksia. Välillä piti kilauttaa kaverille, että mitä hän haluaisi. Jeepin takakontti täyttyi tuomisista kotiin ja Louis oli hyvin tyytyväinen, koska ei muistanut milloin olisi viimeksi pystynyt ostamaan tuoreita guavia. Pitihän meidänkin tehdä ostoksia ja sain elämäni makeimmat pikkubanaanit.
Kävimme vielä uimassa vedellä täyttyneessä luolassa ja sitten lähdimme märissä uikkareissa kohti Varaderoa. Paluumatkalla saimme kuulla Louisin ylistäviä arvioita Fidel Castrosta ja sosialismista, joka on taannut kaikille mahdollisuuden koulutukseen, terveydenhuoltoon, ruokaan ja asumiseen. Louis on entinen toimittaja ja matkustellut ulkomailla ja nähnyt muunkinlaisia yhteiskuntajärjestelmiä kuin paikallisen ja silti kunnioitus ja arvostus Kuuban sosialismia kohtaan oli hyvin korkealla, vaikka elämä on jatkuvaa temppuilua kaiken puuttuvan tavaran kanssa. Lousin käytännön haasteista saimme pian pienen esimerkin. Hän tiedusteli kohteliaasti, että haluaisivatko rouvat ostaa banaaneja. Emme olisi millään halunneet ponnistaa jeepistä ulos märissä uimapuvuissa kylänpääraitille banaaniostoksille ja yritimme välttää sen. Louis joka tapauksessa pysäytti pääraitille ja me punkesimme hiukan ärtyneinä pakollisille banaaniostoksille. Sitten tajusimme, että ei Louis yrittänytkään pakkomyydä meille banaaneja, vaan hänellä oli käynnissä tuoretavaran haalinta omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Siinä sitä kierrettiin muutamat hedelmäkojut muutamassa eri kylässä tekemässä ostoksia. Välillä piti kilauttaa kaverille, että mitä hän haluaisi. Jeepin takakontti täyttyi tuomisista kotiin ja Louis oli hyvin tyytyväinen, koska ei muistanut milloin olisi viimeksi pystynyt ostamaan tuoreita guavia. Pitihän meidänkin tehdä ostoksia ja sain elämäni makeimmat pikkubanaanit.
Oli varsin antoisa retkipäivä. Lähdimme vain snorklaamaan, mutta saimme paljon enemmän. Jos olisimme olleet Kuubassa pidempään olisin palkannut Louisin kierrättämään meitä salsaklubeilla. Sekin olisi häneltä sujunut.
PS. Toivottavasti en turruttanut kaikki lukijoita tällä pitkällä retkipostauksella
Olipa hauska reissupostaus! Vähän kyllä säälittää tuo marsupoloinen :( Ei sitä aina oikein tajua miten erilaisilla eväillä ihmisten on tultava toimeen ja kuitenkin he löytävät sen positiivisuuden ja ilon elämäänsä. Mukavaa keskiviikkoa!
VastaaPoistaKiitos Anni :)
PoistaEiköhän sillä marsulla kuitenkin ollut ihan kohtalaiset olot. Se pötkötteli suurimman osan päivästä häkissään pöydän alla ja mies silitteli sitä hellästi. Olisin ollut mieluummin marsuna kuin minään muuna eläimenä tuossa paikassa.
Kuubalaiset ovat kyllä sitkeää porukkaa. Pitävät yhtä ja niukkuudesta huolimatta osaavat nauttia elämästä, etenkin musiikista ja tanssista.
Hurjan mielenkiintoinen postaus, oikein ahmien luin :D Kiitos!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaEt turruttanut; aloin päinvastoin pohtia, voisinko oppia snorkkeloimaan.
VastaaPoistaSnorklaaminen on helppoa. Ystäväni snorklasi ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten Galapagoksella, vaikka välillä olosuhteet olivat vähän hankalammat, hänellä ei ollut mitään vaikeuksia.
PoistaPutken kautta on helppo hengittää, sen oppii saman tien. Hyvissä putkissa on venttiili yläpäässä, joten aallokon mahdolliset roiskeet eivät päädy saman tien putkeen. Suurin ongelmahan snorklauksessa on, että saa maskin päähänsä niin, ettei sinne vuoda vettä. Yhtään hiusta ei saisi jäädä maskin ja ihon väliin. Räpylöitä ei välttämättä tarvitse, mutta ne ovat siitä kätevät, että pääsee nopeammin paikasta toiseen.
Jos on pahasti likinäköinen, niin silloin kannattaa harkita maskiin linssejä vahvuuksilla tai sitten piilolinssien käyttöä. Linssit vahvuuksilla tietysti melkein tuplaa mahdollisen vehjeinvestoinnin. Muutenhan mistään kalliista romppeista ei ole kyse. Minulla on molemmat silmät n. -4 ja jouduin investoimaan vahvuuksilla oleviin linsseihin.
Kaikkein helpointa on jos pääsee ekan kerran vaikka uima-altaaseen kokeilemaan snorkkelia. Ainakin osassa maauimaloita on saanut käyttää snorkkelia. Tai sitten joku paikallisjärvikin sopii hyvin. Suurimmassa osassa etelän lomakohteita saa vuokrata snorkkeleita ja niissä on jotain opastettuja retkiäkin.
Tarvittaessa voin kyllä opettaa sulle :)
Olin kuolla nauruun tuon marsuruletin kohdalla, ei tuollaista voi olla olemassakaan :D
VastaaPoistaMeiltä löytyisi ihan kamala määrä vaatteita sinne vietäväksi lapsille.
Marsuruletti oli kyllä todella omalaatuinen keksintö :D
PoistaHarmitti kyllä, etten tajunnut pakata poikien vaatteita mukaan. Pällisteltiin retkellämme paikallisen koulun edessä, olisin hyvin voinut käydä antamassa vaatepinon sinne.
Ai kaamea. Mulla olisi saattanut mennä hermo tuollaisen ylipuheliaan Louisin kanssa. :-) Mutta toisaalta saitte varmasti paljon sellaista tietoa, mitä ette muuten olisi saaneet.
VastaaPoistaEn ole ihan varma, mitä mieltä olen tuosta marsuruletista. (Meinasin kirjoittaa vahingossa 'norsuruletista' - se olisikin mielenkiintoista katsottavaa. :-D). Eikös marsulla mennyt pää pyörälle?
Olihan se Louis ehkä vähän liian puhelias. Minä kuuntelin sujuvasti, kaveria meinasi alkaa kypsyttämään. Mutta sitten muistutin, kuinka jouduimme Galapagoksen reissulla ilman yhteistä kieltä jututtamaan pilkkivää kuljettajaa tunnin verran. Jonka jälkeen Louis tuntuikin tosi hyvältä vaihtoehdolta. Retken sloganiksi tulikin "puhuva kuski ei pilki" :D :D
PoistaMarsuruletissa ei ollut asiakkaita juurikaan, että uskon marsun saaneen vain vähäisen määrän pyöritystä. Norsuruletti olisi kyllä vielä mielenkiintoisempi.